Tuulian Asiaa arjesta -blogisarjan osa 5b

Perjantai 1.4.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Suur-Jyväskylän Lehdessä 30.3.2011

Parhaillaan keskustellaan kiivaasti eläkeiän korottamisesta, jonka yhdeksi syyksi on esitetty työvoimapula tulevaisuudessa. Samaan aikaan pitäisi myös pohtia, kuinka työikäinen väestö voisi hyvin ja ylipäätään pystyisi tekemään töitä. Suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on mielenterveyden ongelmat. Sitä ratkotaan kiinnittämällä huomiota työelämän paineisiin. Tosin työelämän paineet ei selitä alle 25 -vuotiaiden työeläkkeelle siirtymistä. Näiden nuorien työkyvyttömyyden peruste vuonna 2009 oli lähes 80 prosenttisesti mielenterveyden ja käyttäytymisen pulmat. Miten nuorten hyvinvointia voisi edistää, parantaa heidän työkykyään ja sitä kautta huolehtia yhteiskunnan rattaiden pyöriminen myös jatkossa?

Paras kuulemani mielenterveyden määritelmä on, että ihminen on terve, kun hän pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Välittämisen eli rakastamisen taito opitaan jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa, jolloin kiinnytään omiin vanhempiin. Työntekoon liittyy paljon taitoja, joita opitaan varhaisista ikävuosista alkaen koko elämän ajan lapsuuden kodissa, kouluissa ja työelämässä koko elinkaaren ajan. Lasten mukanaolo kotiarjen puuhissa on valitettavan epätrendikästä toimintaa verrattuna ns. virikkeelliseen kodin ulkopuoliseen toimintaan nähden.  Jo pienten lasten vastuuttaminen kotitöissä luo heille onnistumisen kokemuksia ja tukee kuulumista luontaiseen yhteisöönsä, perheeseen. Pitkään on ollut vallalla käsitys, että lapset viedään kodin ulkopuolelle juuri saadakseen sosiaalista yhteisöä. Oma perhe tarjoaa luontaisesti sosiaalisen laajan verkoston, varsinkin kun perhekäsitys ulotetaan koskettamaan myös isovanhempia, serkkuja ja sukulaisia. Suomessahan perhe-käsite rajataan yllättävän suppeaksi verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Työ- ja toimintakyky on oleellinen asia työnteossa ja näin ollen myös mielenterveyden kannalta. Vanhemmuuden keskeisiä asioita lapsen ja nuoren työ- ja toimintakyvyn kasvattamisessa on lapsensa tunteminen, yhdessä toimiminen, pettymysten kohtaaminen ja rajojen asettaminen.  Perhe on avainasemassa siinä, miten lapsi oppii ponnistelemaan ja näkemään vaivaa erilaisten asioiden oppimisessa.

Yksi lääke nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen on perheen arvostaminen myös poliittisessa päätöksenteossa. Perheiden hyvinvointi on nostettava selkeästi esille rakennettaessa yhteiskuntaamme. Kunnon perhepolitiikka nyt kantaa suomalaisia pitkälle tulevaisuuteen, eikä sen vaikutukset ulotu vain lapsiperheisiin, vaan myös työmarkkinoille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläkeikä, hyvinvointi, perhe, mielenterveys

Tuulian Asiaa arkiruuasta. -blogisarjan osa 5.

Maanantai 28.3.2011 klo 23:23 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan osa 5.

Arkiruokaa 164 eurolla viikossa nelihenkiselle perheelle - onko se mahdollista? Kyllä, se on täysin mahdollista.

Osallistuin viime lauantaina Veravian järjestämään ostoskeskusten Eduskuntavaalipäivään, joka järjestettiin ympäri Suomea eri ostoskeskuksissa. Sain osallistua Jyväskylän Forumissa tapahtumaan, johon kuului etukäteistehtävä. Tehtävänä oli päivittäistavaroiden hankkiminen peruspäivärahalla eli 164 eurolla nelihenkiselle perheelle.

Rakensin ruokalistan ravitsemussuositusten, yksinkertaisuuden, kierrätettävyyden ja säännöllisen ruokarytmin näkökulmasta. Yksinkertaisuus kotiruuassa on mielestäni perusruokaa, joka huomioi mm. vuodenajat. Esimerkiksi kausivihannesten syöminen on ekoteko. Kotimaisuutta korostan jo huoltovarmuuden säilyttämisen, logistiikan ja työllisyyden vuoksi. Ruuan vaikuttavuus työllistäjänä on suuri. Aitoa lähiruokaa tulee saada lähikaupasta tai suoraan tuottajalta ja näitä mahdollisuuksia on kehitettävä. Kotiruuan kierrätettävyys minulle on sitä, että aamupuuron tähteestä voi pyöräyttää sämpylät tai perunamuusin lopusta voi taputella iltapalalle rieskat.

Ruokalistan mukaiset ostokset olivat 100,14 euroa. Muihin päivittäistavaroihin, kuten hygieniaan, kosmetiikkaan ja lääkkeisiin kuluu 40 euroa, joten 23 euroa jää harkinnanvaraisiksi. Omakohtaisesti voin kertoa, että tarkat ja suunnitelmalliset ruokaostokset ovat mitä parhain talouden säätäjä. Erittäin käyttökelpoisia perusruokaohjeita, tarkoituksenmukaisia ruokakursseja ja käytännön neuvoja tarjoaa martat. Pesunkestävä martta on puhdistanut kasvonsa. Se ei olekaan ompeluseura, vaan taloudestaan huolehtivien kansalaisten mitä mainioin neuvontapalvelu. Kannattaa tutustua marttailuun –sitä on nyt liikkeellä.

Ruokalista

Ostoslista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, arki, peruspäiväraha, martat

Asiaa ihmisen hyvinvoinnista. -blogisarjan osa 4.

Perjantai 25.3.2011 klo 22:55 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarja osa 4.

Ihmisen hyvinvoinnista kumpuaa yhteiskunnan hyvinvointi. Hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että perheissä voidaan hyvin. Voisin verrata yhteiskunnan ja yksittäisen ihmisen, yksilön suhdetta palapeliin. Yhteiskunta on kuin suuri palapeli, jonka palat ovat ihmisiä. Jokainen pala on tärkeä. Ilman yhtä palaa, palapeli ei ole eheä. Tämän vertauksen avulla voi helpommin havaita sen, että jokaisen ihmisen hyvinvointi on tärkeää. Ihmisiä, koteja, perheitä on hyvin erilaisia: yhden hengen perheistä uusioperheisiin. Huolimatta siitä, mikä on perheen koko tai koostumus, kaikille perheille yhteinen nimittäjä on ihmisen hyvinvointi. 

Yhteiskunnan hyvinvointia luovat järjestelmät ovat luotu maahamme sotien jälkeen keskellä puutetta. Sen työn määrää ja innostusta kunnioitan. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin yhteistyöllä, määrätietoisuudella ja sitkeydellä, mitä kaipaan myös tässä ajassa.

Vuosia sitten kuulin määritelmän, että ihminen voi hyvin, kun hän pystyy tekemään töitä ja rakastamaan. Näinhän asia ei aina ole, silloin on pidettävä yhteisvastuullisesti huolta. Toivon Pave Maijasen sanoin ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.” Haluan edistää suomalaisten arjen sujuvuutta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja olen aidosti kiinnostunut suomalaisten arjesta.

Perheet tarvitsevat tukea elämän ruuhkavuosina. Ihanteellisinta on, että mummot ja papat voivat olla läsnä perheiden arjessa. Näin ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Silloin vanha kunnon kotiapu on tarpeen ja sitä tulisi olla tarjolla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, perhe, yhteiskunta

Tuulian Asiaa koulusta -blogisarjan osa 3b

Sunnuntai 20.3.2011 klo 21:07 - Tuulia Ikkelä-Koski

Seuraavan vaalikauden aikana Suomen perusopetus linjataan. Lainsäädännön tasolla määritellään uusi tuntijako ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet uusitaan. Opetuksen sisältö ja tavoitteet määritellään. Näillä muutoksilla vaikutetaan perusopetukseen 2030 -luvulle saakka, joten ei ole turhaan sanottu, että tulevat vaalit ovat koulutusvaalit.

Millaisilla eväillä lähestymme perusopetuksen muutosta? Muutosta linjattiin jo nykyisellä hallituskaudella, mutta esitys kariutui Keskustan ja Kokoomuksen välisiin ristiriitoihin. Uudistuksessa tavoiteltiin enemmän kuin mitä hallitusohjelmassa alun perin määriteltiin. Nyt on mielenkiintoista, miten uusi hallitus määrittelee perusopetuksen uusimisen. Toivottavasti siinä huomioidaan keskeisesti työhyvinvointi, niin oppilaiden kuin henkilöstön. Käytännössä se rakentuu työrauhasta, motivaatiosta ja turvallisesta työympäristöstä, joka on yhteisöllinen ja terve myös sisäilmaltaan. Myös koulutuksen tutkimus ja arviointi viitoittaa, mitä hallitusohjelmaan tulisi kirjata.

Viime vuoden lopulla julkaistiin PISA –tutkimuksen vuoden 2009 ensitulokset. Siinä on todettu kaksi tasa-arvoon liittyvää erittäin huolestuttavaa asiaa. Ne liittyvät alueelliseen ja sukupuoliseen tasa-arvoon. Alueellinen tasa-arvo on huolestuttava siksi, että tutkimustuloksen signaali osoittaa, että perusopetus ei olekaan niin tasalaatuista kuin on aiemmin ollut. Osaamisen tulokset eri puolella Suomea ovat erilaisia. Se herättääkin kysymyksiä:

  • Miten paikalliset erot ovat syntyneet?
  • Korreloiko alueelliset erot kuntakohtaisten oppilaskustannusten kanssa?
  • Saako opettajat täydennyskoulutusta eri tavalla eri paikkakunnilla?
  • Selittyykö tulokset sosioekonomisilla taustatekijöillä?

Kysymyksiä herää paljon ja näihin saadaan vastauksia, kun ensituloksia analysoidaan tarkemmin.

Alueellisissa eroissa huolestuttavaa on, että juuri Väli-Suomessa, johon Keski-Suomikin kuuluu, poikien lukutaito on heikompi kuin OECD-maiden keskiarvo. Se on jo uhka syrjäytymiselle. Miten tämä huomioidaan koulutuspoliittisissa linjauksissa?

Sukupuolta koskevat tulokset Suomessa ovat huolestuttavia, koska Suomessa tyttöjen ja poikien välinen osaamisen ero oli suuri OECD-maissa. Tämän tuloksen pitää herättää meidät miettimään yhä uudelleen opetusmenetelmiä ja koulujen toimintakulttuuria erityisesti nyt. 

Perusopetuksessa on tällä hetkellä 546000 oppilasta, siis 10% väestöstämme. Tämän palvelun suunnittelu on äärimmäisen tärkeä asia niin koulutuksen, itse oppilaan kuin työelämän kannalta. Tänä keväänä tullaan linjaamaan asioita, joilla on vaikutusta ympäri Suomen ja pitkään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opetus, hallitusohjelma, PISA

Asiaa sivistyksestä: osaajia oikeaan aikaan. -blogisarjan osa 3.

Tiistai 15.3.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian asiaa. -blogisarjan osa 3.

Sivistys viitoittaa mahdollisuutemme tulevaisuudessa. Siinä keskeisin tapahtuma on oppiminen, joka on kaiken toiminnan a ja o. Oppiminen mahdollistaa tärkeän pääoman suomalaisille menestyä kansainvälisesti ja kansallisesti.

Koulutustarjonnan tulee vastata myös paikallisia tarpeita. Keski-Suomen työvoiman koulutustarpeet ja esimerkiksi energiaratkaisut kulkevat käsi kädessä. Seuraavan hallituskauden aikana ratkaistaan merkittäviä asioita, jotka vaikuttavat työllisyyteen. Energiapolitiikassa on erittäin tärkeää, että Suomen energiataloutta linjataan viisaasti huomioiden kotimaisen energian käyttö.

Tällä hetkellä Suomen kokonaisenergiasta n. 70% tulee ulkomailta, siis vain noin 30 % on kotimaista. Tämä on erittäin huolestuttavaa jo huoltovarmuuden näkökulmasta katsottuna. EU:n tavoite energian omavaraisuusasteesta on alle 50%. Muiden maiden vertailusta mainittakoon, että Ruotsi ostaa energiaa 37,5 % ulkomailta. 

Jotta pystymme nostamaan kotimaisen energian käyttöä, se on huomioitava myös koulutuksen suunnittelussa. Kotimainen energiatuotanto tarvitsee tekijöitä mm.metsäkoneenkuljettajia ja metsureita. Näihin koulutustarpeisiin on syytä varautua myös Keski-Suomessa. Perusopetuksessa on paikallisellakin tasolla hyvä huomioida paikkakunnan tarjoamat mahdollisuudet. Tällä hetkellä perusopetuksessa jokainen oppilas tutustuu työelämään noin parin viikon ajan. Yhteistyö paikallisten metsäteollisuuden kanssa esim. työelämään tutustumisessa on ensiarvoisen tärkeää. Nuorille positiivisen mielikuvan luominen oman maakunnan teollisuudesta on nostettava sille kuuluvaan arvoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sivistys opetus energia

Asiaa arvoista. -blogisarjan osa 2.

Maanantai 7.3.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan osa 2.

Arvot ovat päätösten taustalla. En tarkoita päätöksiä koskien vain hallinnollisia päätöksiä, vaan myös jokaisen ihmisen tekemiä arkisia päätöksiä niin töissä kuin kotonakin. Jokainen meistä tekee kymmeniä ellei satoja päätöksiä päivittäin, kuten:

  • tervehdinkö työkaveria?
  • ostanko kotimaisia vai ulkomaisia tomaatteja vai jätänkö talvella ostamatta?
  • menenkö töihin autolla vai bussilla?
  • syömmekö päivällisen samaan aikaan?

Arvostan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, vastuuta ja vapautta. Oikeudenmukaisuutta punnitaan sillä, kohtelemmeko ihmisiä tasa-arvoisesti sukupuoleen, ikään, rotuun jne. katsomatta. Tasa-arvoasioista nostan esille kolme asiaa: alueellisen, oikeudellisen ja sukupuolisen tasa-arvon.

  1. Alueellista ja sukupuolista tasa-arvoa on se, että opetus on oltava laadukasta ja monipuolista kaikille: asuipa oppilas Sevettijärvellä tai Helsingissä, olipa hän tyttö tai poika.
  2. Oikeudellista tasa-arvoa vien eteenpäin huomioimalla viittomakielisten oikeuksia.
  3. Sukupuolista tasa-arvoa haluan lisätä jakamalla äitiyden kustannukset molempien vanhempien työnantajien kesken.

Arvoista suurin on itsensä ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Siihen liittyy vastuullisuus omasta toiminnasta myös moraalisesti. Yksilön vastuu kasvaa toimiessaan yhteisössä. Pidän perheen merkitystä ensiarvoisen tärkeänä tuossa kasvussa, mitä ei ole riittävästi arvostettu viimeisten parin kymmenen vuoden aikana. Hälyttävää on, että nuoret kokevat niin paljon yksinäisyyttä. Se on tullut ilmi mm. kouluterveyskyselyissä, joka on monessa kunnassa yksi hyvinvoinnin mittari. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuista, vaikkakin löytää kaapista ruokaa ja osaa viihdyttää itseään. Jokainen perhe arvottaa asioita eri tavalla. Toivon, että seuraavan vaalikaudella ymmärrettäisiin arvostaa perhepolitiikkaa, sitä

  • miten huomioidaan se, että perheellä on riittävästi yhteistä aikaa?
  • miten perhevapaita pitäisi uudistaa?
  • miten yhdistää työ ja perhe yhä paremmin?
  • miten tukea, kun perheessä on vastoinkäymisiä?

On päivänselvää, että arvopohjat ovat eri ihmisillä erilaiset. Minun arvomaailmani on rakentunut lapsuuden kodista, keskisuomalaisuudesta ja keskustalaisuudesta. Sitä ovat syventäneet ja muovanneet niin opiskelu, työ, harrastukset kuin elämänkokemuskin. Yhtä suurta totuutta ei ole olemassakaan. Keskustalaisuuden arvot ovat pohjautuvat ihmisarvon kunnioittamiseen. Tehtävämme on kantaa vastuuta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme. Ihmisarvon esille tuominen näkyy suvaitsevaisuutena, erilaisuuden kunnioittamisena, inhimillisyytenä ja oikeudenmukaisuutena. Ahkera työnteko, yrittäjyys, yhteisvastuu ja tasa-arvo ovat keskustalaisuuden arvoja. Nämä arvot ovat minun päätöksenteon taustalla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot moraali vastuu

Asiantuntijuusko vain eliitin rooli?

Sunnuntai 6.3.2011 klo 13:34 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian blogisarjan Osa 1b

Tällä viikolla osa puolueista on julkistanut Eduskuntavaaliohjelmansa. Niiden lukeminen on ollut varsin mielenkiintoista. Välillä olen ihmetellyt, kummastellut ja toisinaan jopa nauranut ääneen.

Eniten minua on mietityttänyt, miten eri tavalla me suomalaiset lähestymme asioita ja asiantuntijuutta. Erään puolueen vaaliohjelman alkusivuilla ylistetään populistisuutta ja samalla sen vastakohdaksi asetetaan asiantuntijuus. Siinä asetelmassa nähdään asiantuntijuus elitistisenä toimintana, joka edistää byrokratiaa. Uskomatonta kärjistämistä.

Minua hämmästyttää, kuinka paljon poliittisessa päätöksen teossa oltaisiin rakentamassa ”musta tuntuu” eli mutu -tiedon perustalle. Asioiden ja ilmiöiden ymmärtäminen ja tunteminen ei ole synti. Se ei myöskään ole elitististä. Asiantuntijuus on perehtyneisyyttä, joka parhaimmillaan tulee esille mm. käytännön ja tieteen vuoropuhelussa. Sivistyneessä yhteiskunnassa tieteellä ja tutkimustyöllä on oltava vankka jalansijansa. Se luo tulevaisuutta ja vie meitä eteenpäin.

Väitän, että byrokratia ei johdu asiantuntijuudesta, kuten yhdessä vaaliohjelmassa väitetään. Nimenomaan syvälle omaan alaansa perehtynyt asiantuntija osaa soveltaa lainsäädäntöä lainsäätäjän ajatuksen mukaisesti. Jos lakia, asetuksia ja normeja ei osata soveltaa arkielämään, palvelun järjestämisestä tulee kankeaa, mitä byrokratiaksikin nimitetään.

Kansanedustajana en hyväksyisi maan asioiden hoitamista, esimerkiksi lakien säätämistä, ”musta tuntuu” –työotteella. Asiantuntijuus on oltava läsnä kaikessa päätöksen teossa ja poliittisissa linjauksissa. Asioihin on perehdyttävä ja on oltava valmis oppimaan koko eliniän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiantuntijuus byrokratia populismi

Tuulian asiaa. -blogisarjan osa 1.

Maanantai 28.2.2011 klo 11:17 - Tuulia Ikkelä-Koski

Blogisarjan aloitusosa

Tämän blogisarjan teemat ovat vaaliteemani: arvot, sivistys, ihmisen hyvinvointi, arki ja aate. Kutakin teemaa lähestyn yhdessä blogin osassa. Haluan avata vaaliteemojani ja kertoa selkeästi, missä mennään ja kuinka näihin asioihin paneutuisin kansanedustajana. Kirjoituksia voi olla useampikin viikossa ja kaikkia kirjoituksiani voi myös kommentoida. Toivon, että blogisarjani kirvoittaisi aidon vuorovaikutuksen, vaikkakin näin teknisin välinein. Kommentoi rohkeasti: olitpa samaa mieltä tai et.

Teemat polveutuvat asioista, jotka koen tärkeiksi yhteisen hyvän rakentamisessa. Tarkastelen vaaliteemojani myös ajankohtaisuuden näkökulmasta. Tutkailen, mitä esimerkiksi arvoista on kirjoitettu, puhuttu mediassa, tutkittu tai mietitty lähiaikoina. Tämähän saattaa kuulostaa sanomalehtikatsaukselta, mutta sitä blogisarjani ei ole. Tämä on asioiden tarkastelua minun näkökulmasta, minun kokemustaustalla, miten näen muiden lähestymistavat.                                   

Minulla on Asiaa:

A     -     Arvoista, jotka ovat päätöksenteon taustalla. Tästä viikolla 10.

s     -     Sivistyksestä, joka viitoittaa mahdollisuutemme. Tästä viikolla 11.

i      -     Ihmisen hyvinvoinnista, josta kumpuaa yhteiskunnan hyvinvointi.

a     -     Arjesta, jossa ollaan läsnä. Tästä kirjoitan viikolla 13.

a     -     Aatteesta, jonka keskiössä on ihminen osana luontoa. Vk 14.

.            Blogisarjan päätös viikolla 15.                

Näistä kirjoitan blogissani seuraavien viikkojen aikana. Tällä viikolla pohdin, mikä on asiaa ja miksi. Ensi viikolla kirjoitan arvoista, seuraavalla sivistyksestä, sitten ihmisen hyvinvoinnista jne. Varsinaisella vaaliviikolla päätän blogisarjani pisteeseen. Keskustan vaali -sloganissa ”Asiaa.” on piste, joka on merkityksellinen.  

Oli asia kuin asia kyseessä, niin arjessa tunnutaan keskittyvän rakenteisiin enemmän kuin asian sisältöön. Tälle ajalle on tyypillistä tuijottaa, eteneekö asia lainpykälien mukaan, keskittymättä siihen, mikä on asian ydin ja mikä on tarkoituksenmukaista. Lakipykäliin tuijottaminen on tärkeää, mutta alituinen virheiden etsiminen luo syyllistämisen kulttuuria toimintatapoihin. Se on vaarallista, vaikkakin osoittaa tietynlaista suomalaista kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Maalaisjärki ja kokonaisuus unohtuu. Rakenteisiin kiinnittymiseen on omat syynsä. Suuret rakennemuutokset esimerkiksi eri organisaatioissa aiheuttavat rakennemuutoksia ja niiden työstäminen vie voimavaroja kovasti. Varsinkin nyt, kun olen kiertänyt ympäri Keski-Suomea, olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa. Selkeä viesti työelämästä on, että koko ajan on kiire, itse perustyölle ei jää aikaa. Esimerkiksi terveydenhuollossa työskentelevät valittavat, että itse ihminen jää vähälle huomiolle, koska työaika hupenee kaikenlaisessa kirjaamisessa ja työskentelyssä tietokoneen kanssa. Miksi näin on? Onko tämä yleinen mielipide vai yksittäinen otos? Käymmekö nyt kierroksilla?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiaa Tuulia Ikkelä-Koski

Tulossa: Tuulian Asiaa. -blogisarja

Lauantai 26.2.2011 klo 14:17 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. –blogisarja on 7 –osainen sarja, josta ilmestyy yksi osa viikkossa. Kirjoituksia voi olla viikossa useampikin. Jokaisessa sarjan osassa tarkastelen viikoittain vaihtuvaa teemaa omasta näkökulmasta ja siitä, miten lähiaikoina asia on ollut muuten esillä ilmiönä, keskusteluissa tai päätöksenteossa. Kaikkea kirjoittelua voi kommentoida.

Sarja alkaa viikolla 9 helmi-maaliskuun vaihteessa ja päättyy viikolla 15, joka on Eduskuntavaaliviikko.

Blogisarja on osa ”Uusia tuulia Eduskuntaan” –vaalikampanjaani.

Tervetuloa seuraamaan Tuulian Asiaa. –blogisarjaa!

Tuulia

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, sivistys, opetus, hyvinvointi, arki, aate

Näin kehittäisin perusopetusta

Lauantai 22.1.2011 klo 21:13 - Tuulia Ikkelä-Koski

Haluaisin kehittää Perusopetusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita unohtamatta, että jo nyt meillä on erittäin paljon hyvää. Muutoksia ei tarvitse tehdä vain muuttamisen vuoksi vaan siihen pitää olla selkeä tarve. Mielestäni tarvetta on kehittää sekä työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin, sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon, että tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan liittyviä asioita.

Työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin liittyen minun suurin huoli on työssä jaksaminen ja työrauha. Nämä kaksi asiaa koskettavat niin opettajia, muuta henkilökuntaa kuin oppilaitakin. Nyt on aika kesyttää kiire ja taltuttaa riittämättömyyden tunteet. Näitä voidaan säädellä mm. Perusopetuksen uusia sisältöjä luotaessa ja varmistamalla riittävästi täydennyskoulutusta. On myös aika kiinnittää huomiota työrauhaan, joka on monisyinen asia. Työrauhankin suhteen turhan usein syyttävä sormi osoittaa opettajaa. Työrauha on nostettava keskusteluun, koska rauhattomuus uuvuttaa ja se tekee työstä tehotonta. Vaarallisinta on, ettei työrauhalle tehdä mitään. Silloin kaikki osapuolet kyynistyvät ja lopputuloksen arvaammekin. 

Työympäristön turvallisuuteen liittyvät myös sisäilmaongelmat ja lisääntynyt väkivalta tai sen uhka. Koulujen sisäilmaongelmat eivät valitettavasti ratkea vain remontoimalla tai rakentamalla uusia kouluja. Ilmeisesti suurin osa sisäilmaongelmista ei johdukaan kosteuden aiheuttamista homeongelmista, vaan erilaisten materiaalien yhteensopimattomuudesta. Tätä asiaa tulee viedä eteenpäin seuraavan Eduskunnan istuntokautena, kun Suomen kemikaalilainsäädäntöä uusitaan. Silloin on huomioitava kemikaaliyhdisteiden merkitys työympäristöön.

Väkivalta ja sen uhka on lisääntynyt kouluissamme viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitä kontrolloidaan kaiken aikaa numeroin ja käppyröin, mutta mitä teemme sellaisen toimintakulttuurin luomiseksi, joka ehkäisee väkivaltaa? Lapsen ja nuoren suurin tarve kouluyhteisössä on tuntea kuuluvansa sosiaaliseen ryhmään. Edesauttaako sitä, jos ryhmät ovat ylisuuria ja kouluarki on pirstaleinen? Ryhmien koot tulee määritellä selkeästi lainsäädännössä. Arjen eheys ja ryhmän pysyvyys ovat erittäin tärkeitä alkuopetuksesta noin neljänteen luokkaan. Toki ne ovat tärkeitä senkin jälkeen. Arjen eheyttä luodaan Valtioneuvoston asettamasta tuntijaosta lähtien opettajan arjen päätöksiin toteuttaa opetustaan.

Työssä jaksaminen oppilaiden kannalta koskee myös motivaation lisäämistä. Motivaatio on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kouluista ei kuitenkaan tarvitse luoda viihdytyskeskuksia. Oppimisen motivaatio syntyy innosta oppia uutta. Oppia voi monella tavalla, mutta pidän tärkeänä, että opettaja tuntee oppilaansa, on heidän ajatusmaailmastaan aidosti kiinnostunut. Aito välittäminen ei ole paapomista tai hyysäämistä. Se on monipuolista kommunikaatiota, arviointia ja yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa opetukseen paljon sellaista, joka voi myös motivoida oppilaita. Samalla se myös haastaa opettajat oppimaan uutta, mutta kyllähän me opimme.  Me olemme vieriviä kiviä, jotka eivät koskaan sammaloidu.

Tärkeintä on, että oppilas oppii ja kehittyy optimaalisella tavalla asui hän Helsingissä tai Sevettijärvellä, oli hän tyttö tai poika tai olivatpa hänen vanhempansa siivoojia tai professoreja. Huomioitavaa on, että viimeisin PISA -tutkimus osoittaa, että niin sukupuoliselle kuin alueellisellekin tasa-arvolle on tehtävä jotain. PISA2009 ensitulokset luettuani jäin pohtimaan, onko ylistetty Perusopetuksemme tasalaatuisuus murenemassa? Erityisen huolestuttavaa tutkimuksen mukaan on, että Välisuomen poikien lukutaito on OECD-maiden keskiarvoa heikompi. Myös tyttöjen ja poikien osaamisen erot olivat Suomessa OECD-maiden suurin. Huolestuttavaa, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä johtuu koulusta ja mikä kulttuurista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perusopetus, työhyvinvointi, työssä jaksaminen

Joulujuhlapuhe koulun joulujuhlassa

Lauantai 25.12.2010 klo 18:16 - Tuulia Ikkelä-Koski

Joulujuhlapuhe Haukkarannan koulun joulujuhlissa 18.12.2010

Hyvä Joulujuhlaväki!

Teillä oppilailla ja opettajilla on ollut tosi paljon mielikuvitusta, kun olette loihtineet taas ikimuistoisen joulujuhlan Lumi-teeman ympärille. Juhlat ovat Haukkarannan koulun vaikuttava perinne.  On ilahduttavaa huomata vuosi toisensa jälkeen, että perinne jatkuu. Juhlien luomiseen liittyy juuri sellaista oppimista, mikä jää mieleen. Siihen liittyy draaman opettamista, kommunikaatiota monella eri tasolla ja ennen kaikkea se on tapahtumaketju. Tuo tapahtumaketju sisältää lukuisia oppimistilanteita sisältäen vahvoja tunteita jännittämisestä, pelosta onnistumisen hyvän olon tunteeseen saakka. Draaman opetus onkin noussut nyt perusopetuksen kuumaksi perunaksi. Draama on taiteen muoto, jota käytetään parhaimmillaan keinona opettaa muillakin tunneilla kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla. Sen opetus ei ole kuitattu vain suorittamalla jokin näytelmä. Se on tapa ilmaista elämää, itseä ja kommunikoida toisten kanssa. Parhaimmillaan sitä on joka päivä koulussa.

Kun mietin, mitä minulla tulee mieleen lumesta, olin itsekin yllättynyt. Mieleeni tuli paljon erilaisia asioita ja tunteita. Kauneutta, iloa, surua ja ennen kaikkea joulu. Moni lumeen liittyvä asia tai tunne on syntynyt jo lapsuudessa. Joulu ilman lunta oli kuin ruoka ilman suolaa. Mustasta joulusta puhuminenkin tuntui pahalta. Suomessa on suuri rikkaus, että luonto tarjoaa meille neljä vuodenaikaa kaikkine vaihteluineen. Saamme nauttia kesän lämmöstä, kunnon talvesta. Keväisin luonnon puhkeaminen ikään kuin uuteen eloon on aina elämys, samoin kuin syksyllä sen hiipuminen talviuneen. Jouluksi toivomme lunta, koska se on kaunista. Se tavallaan tekee luontoon joulusiivouksen. Lumi peittää alleen kuihtuneen kasvillisuuden. Se tuo valoa pimeyteen ja mahdollistaa paljon mukavaa tekemistä. Voi hiihtää, möyriä lumessa, tehdä lumilyhtyjä ja lumiukkoja, voi laskea pulkalla, lumilaudalla, kävellessä kuunnella lumen narinaa.

Oletko koskaan syönyt lunta? Ainahan lumen syömistä kielletään, mutta palautetaanpa mieliin, mikä ihana tunne lumen syöntiin liittyy. Ennen lumen syöntiä on laskenut mäkeä, hiihtänyt, peuhannut lumessa tai on tehnyt jotain muuta lystikästä lumessa. On tullut valtava jano. Vesipullo ei tullut mukaan, saatikka kuuma mehu. Siinä hetkessä on helppo ottaa vesihömpyt lumen muodossa kauhomalla käsin sitä suuhun. Näitä syvälle mieleen painuneita kokemuksia on meillä jokaisella.

Lumi tarjoaa jokaiselle aistille annettavaa, tarjoten kokemuksia ja syviä muistijälkiä aivoihimme. Lumi on tärkeä osa suomalaista elämää. Luonto tarjoaa sen meille lahjana ja kaiken kukkuraksi -ilmaiseksi.

Kiitos kuluneesta syksystä oppilaille, vanhemmille, yhteistyökumppaneille ja henkilöstölle. Olette tehneet töitä oppimisen eteen. Kiitos!

Toivotan teille kaikille rauhallista Joulua ja erityisesti aikuisille haluaisin heittää yhden toivomuksen: Antakaa Joulunaikaan sisäinen lapsenne herätä henkiin: heittäytykää lumeen, tee vaikka lumienkeli ja löydä itsestäsikin lapsi. Lapsi on tärkeintä, mitä meillä on.

1 kommentti . Avainsanat: Joulujuhla, Haukkarannan koulu

Mitä uutisia PISA tuo Väli-Suomeen?

Maanantai 20.12.2010 klo 8:16 - Tuulia Ikkelä-Koski

PISA 2009 tuloksia julkaistiin 7.12.2010. Suomi sijoittuu edelleen upeasti mitalisijalle, mutta nyt on syytä pysähtyä ja pohtia tulevaisuuden perusopetuksen haasteita. Tutkimus pysäyttää sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon liittyvillä tuloksillaan. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa oli OECD-maiden suurin. Pitkään on puhuttu tyttöjen ja poikien välisistä eroista ja siitä, suosiiko perusopetus tyttöjä? Nyt on vakavasti mietittävä, onko poikien lukutaidon edistämiseksi tehty jo kaikki mahdollinen? Alueellista tasa-arvoa tutkittaessa Suomi on jaettu viiteen alueeseen: Uusimaa, Etelä-Suomi, Väli-Suomi, Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi.  Näistä alueista erottuu Väli-Suomi, missä kaikilla kolmella osa-alueella menestyttiin muuta Suomea heikommin. Lukutaidossa Väli-Suomen ero muuhun maahan oli merkittävä. Nimenomaan Väli-Suomen poikien osalta tulos on huolestuttava, koska heidän lukutaitonsa jäi alle OECD-maiden lukutaidon keskiarvon.

Tämä kansainvälinen tutkimus tehdään joka kolmas vuosi 15 –vuotiaille nuorille. Yhdeksässä vuodessa tutkimukseen osallistuvat maat ovat lukumääräisesti kaksinkertaistuneet. Uusina maina ovat olleet mukana mm. Singapore ja Kiina, mistä vain Shanghain kaupunki osallistui tutkimukseen. Tutkimuksessa tutkitaan lukutaitoa, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. Joka kolmas tutkimuskerta arvioidaan erityisesti yhtä osaamisaluetta. Vuoden 2009 PISA –tutkimuksen painopistealue oli lukutaito, kuten myös vuonna 2000. Näiden kahden tutkimuksen vertailu on mielenkiintoista jo siksikin, että yhdeksän vuoden aikana perusopetuksessa on ollut yksi perusopetuksen ”ikäpolvi”. Vertailemalla näitä kahden tutkimuksen tuloksia toisiinsa, voidaan pohtia, mitä perusopetukselle on tapahtunut ja mitä sille on tehtävissä. Tutkimustulokset tulivat varsin mielenkiintoiseen aikaan, jolloin ollaan uudistamassa Perusopetuksen sisältöä, tavoitteita ja tuntijakoa. Nyt näyttäisi siltä, että tuleva uusi hallitus ottaa kantaa koulutuspoliittisissa linjanvedoissaan, mitä suomalainen perusopetus tulevaisuudessa on.

Lukutaidon perusta luodaan esi- ja alkuopetuksessa.  Parhaillaan ollaan esittämässä, että alkuopetuksen ajalta vähennettäisiin minimituntimäärää äidinkielestä ja kirjallisuudesta. Vaikkakin tutkimuksessa mitataan 15 –vuotiaiden oppilaiden lukutaitoa, eikä varsinaisesti lukemisen sujuvuutta, on lukutaidon opiskelun merkitys alkuopetuksessa todella tärkeä perusta myöhemmin kehittyvän lukutaidolle, lukutottumuksille ja lukuinnostukselle. Alkuopetuksessa on myös syytä tarjota erityisopetusta lukutaidon opettelussa. Pelkkä tekninen lukutaito, sen sujuvuus ja tarkkuus eivät riitä, vaan lukutaito on huomattavan paljon laajempi taito. PISA -tutkimuksessa tutkittiin lukutaitoa tutkittaessa tiedonhakua, luetun ymmärtämistä, tulkintaa, luetun pohdintaa ja analysointia. Erityisesti tiedonhaun osa-alueella heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt ja lukutaidossa erinomaisesti menestyneiden määrä on vähentynyt. Tutkimuksessa todetaan: ” Nyt vaikuttaisi olevan korkea aika panostaa lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiseen kaikilla lukemisen osa-alueilla”. 

Se, mitä tehdään lähitulevaisuudessa, suunnitellaan nyt. Näiden lukutaitoa koskevien huolestuttavien asioiden parantamiseksi on kiinnitettävä huomiota perusopetuksen resursointiin, opetussuunnitelmien uudistamiseen ja pedagogisiin käytänteisiin. Ei ole samantekevää, minkä kokoiset opetusryhmät kouluissa ovat. Opetussuunnitelmia uudistettaessa olisi myös hyvä huomioida yhä selvemmin, että lukutaitoa opetellaan myös muualla kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla. Lisäksi opetusmenetelmien syvällinen tunteminen ja arkeen tuominen on edellytys lukutaidon parantamisessa. Nämä edellyttävät myös opettajien täydennyskoulutusta. Osa näistä asioista määritellään kansallisesti, osa kaupungeittain ja kunnittain. Nimenomaan Väli-Suomen kaupunkien ja kuntien tulee pohtia uusia PISA -tuloksia huolella.

Kirjoitus on julkaistu muokattuna Keskisuomalaisessa mielipidekirjoituksissa 20.12.2010

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: PISA, tutkimus, perusopetus

Tulevaisuuden koulu?

Maanantai 22.11.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Opetusministeriö julkaisi tässä kuussa työryhmän muistion "Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020: Parempaa laatua, te...

Tämä muistio on tehty mm. poliittisen päätöksen teon tueksi kehittämään tietoyhteiskunta-asioita. Työryhmällä oli kuusi tehtävää, joiden pohjalta työryhmä esittää vision koulutuksen tietoyhteiskunnankehittämisen tavoitteeksi vuoteen 2020 mennessä. Visio on:

"Suomalaiset koulut ja oppilaitokset ovat kansainvälisesti vertaillen edistyksellisiä

tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjiä. Ammattitaitoinen opetus- ja muu

henkilöstö sekä motivoituneet oppilaat ja opiskelijat hyödyntävät opinnoissaan

ja oppimisen tukena laadukasta, ajanmukaista ja ekologisesti tehokasta tietoja

viestintätekniikkaa eri ympäristöissä. Oppijan ja yhteisöjen tueksi on luotu

joustavia palveluita, jotka edistävät elinikäistä oppimista. Vuorovaikutus ja muu

yhteistyö koulutuksen ja muun yhteiskunnan ja työelämän välillä on rikasta ja

avointa. Koulutuspalvelut, sitä tukeva hallinto ja päätöksenteko on järjestetty

tehokkaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla."

 

Vision saavuttamiseksi muistiossa esitetään yhteensä 46 erilaista toimenpide-ehdotusta, jotka toivottavasti lähtevät elämään arjessa. Nostan tässä esille kaksi toimenpide-ehdotusta. Toinen niistä koskee oppilaiden ja opiskelijoiden osaamista ja toinen oppimisympäristöjen kehittämistä. Opetushallitusta ehdotetaan tuottamaan sellaista oppimateriaalia, joka tukee oppilaan osaamista tietoyhteiskunnassa. Yhdeksi materiaalin osa-alueeksi mainitaan työvälineohjelmien perushallinta. Se pitäisi sisällään kymmensormijärjestelmän hallintataitojen opettamisen materiaalin. Ajatus on kannatettava, koska tällä hetkellä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei suoraan velvoiteta opettamaan kymmensormijärjestelmää perusopetuksen aikana. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta näin on. On erittäin todennäköistä, että tämä asia korjataan seuraavassa opetussuunnitelma uudistuksessa.

 

Toinen raportista poimimani toimenpide-ehdotus koskee oppimisympäristön kehittämistä. Siinä ehdotetaan, että opetushallitus jatkaisi oppimisympäristöjen kehittämistä ja kehitystyön ohjausta. Opetushallitus on kuluvana vuonna käynnistynyt kuusi koordinaatiohanketta, joissa on yhtenä näkökulmana sosiaalinen media. Näiden koordinaatiotöiden tavoitteena on pedagogis-teknologisten toimintamallien ja työtapojen kerääminen, analysointi, mallintaminen ja levittäminen niin Suomessa kuin ulkomailla. Mitä nämä ehdotukset antavat opetukselle tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Miten perusopetuksen oppilas hyödyntää Facebookia oppimisessaan, entä aikuisopiskelija twitteriä hankkiessaan uusia lähteitä osaamiselleen?

 

Vision ja toimenpide-ehdotusten lisäksi muistiossa esitetään jokaiselle toimijalle, olit sitten oppilas, opiskelija, vanhempi, opettaja, rehtori, päättäjä jne. oman henkilökohtainen haaste. Minulle kohdistuu kolme haastetta: vanhempana, rehtorina ja päättäjänä. Lupaan vanhempana tukea lapsiani yhteistyössä opettajien kanssa kasvamaan tieto- ja viestintätekniikan vastuullisiksi ja taitaviksi käyttäjiksi. Apulaisrehtorina otan haasteen vastaan lupaamalla tukea koulun opettajia kehittämään osaamistaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä ja kehittää oppilaitokseni toimintakulttuuria yhdessä tekemistä tukevaan suuntaan. Päättäjänä lupaudun vastaamaan haasteeseen tukemalla koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuurin ja johtajuuden muutosta. Edistän omalla toiminnallani innovatiivisten pedagogisten mallien käyttöönottoa sekä tieto- että viestintätekniikan hyödyntämistä oppimisen tukena.

 

Nähtäväksi jää, miten tämän raportin anti lähtee elämään koulutuksen arjessa tulevaisuudessa. Se on kiinni meistä kaikista toimijoista: oppilaista, vanhemmista, rehtoreista, opettajista, päättäjistä, yrityksistä, kulttuuritoimijoista ja julkisen hallinnon virkamiehistä. Moneenko näistä Sinä kuulut? Tsekkaa oma haasteesi raportista. Ottamalla itse kukin haasteen vastaan vaikutamme siihen, että koulutus kaiken kaikkiaan tarjoaisi parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietoyhteiskunta, koulutus, muistio

Tunnit kehyksessä, raamit kaulassa

Torstai 28.10.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Perusopetuksen tuntikehystä ollaan uudistamassa. Kuva tulevaisuuden perusopetuksesta on piirtymässä. Opetusministeriön asettama työryhmä sai esityksensä "Perusopetus 2020 -yleiset tavoitteet ja tuntijako" valmiiksi puolisen vuotta sitten. Esitys on ollut lausuntokierroksella ja monet tahot ovat sitä kommentoineet. Valtioneuvoston on tarkoitus hyväksyä esitys ja asettaa siitä asetus ensi vuoden alkupuolella.

Asiaa valmistellut työryhmä on kiitoksensa ansainnut perusopetuksen sisällön eheyttämisajatuksesta! Perusopetuksen kokonaisuuden kehittämisessä on työryhmän paras ja kirkkain ajatus. Esitetty tuntijakokin sisältää hyviä uudistushenkisiä tavoitteita, mutta haukataanko nyt liian iso pala purtavaksi?

Esitetty tuntijako sisältää valinnaisuuksia jo kolmannelta luokalta lähtien. Yleensä kolmasluokkalainen koululainen on 9-vuotias. Valinnaisuus tarkoittaisi tämän pikku oppilaan arjen työssä muutosia opetusryhmässä valinnaisten tuntien kohdalla. Suurin osa tämän päivän pikkuoppilaista ei hyödy ryhmien, tilojen ja ryhmän muutoksista koulupäivänsä aikana. Pysyvyys ja yhteisöllisyyden rakentuminen on tärkeä osa turvallisuuden kokemisessa.

Tarvittaessa opetusryhmien toimintaa voidaan jo nyt tarvittaessa säädellä kouluissa sisäisin keinoin esimerkiksi toimimalla tiimeittäin tai työpareittain. Esitetty tuntijako mahdollistaisi valinnaisuuden, mutta samalla myös pakottaisi toteuttamaan sitä. Silloin nousee esille, onko kaikki perusopetuslaiset tasa-arvoisessa asemassa. Vai onko tarkoitus, että tulevaisuuden koulut ovat massiivisen suuria, yli 500 oppilaan kouluja? Sen kokoisessa koulussa ehdotetut valinnaisuudet nimittäin työjärjestyksellisesti toimisivatkin.

Valinnaisuuden lisäämistä on perusteltu oppimismotivaation lisäämisellä. Motivaatio on keskeisin tekijä oppimisessa. Oppilaiden motivaation lisäämisessä korostaisin kuitenkin valinnaisuuksia enemmän opetusmenetelmiä ja monipuolisia tapoja opettaa. Ennen kaikkea nyt pitäisi pienentää opetusryhmiä ja säätää ryhmille maksimikoot perusopetuslakiin.

Toivon, että tuntikehys laadittaisiin uudelleen. Saataisiin ehyempi kuva tulevaisuuden perusopetuksesta. Jos ehdotus menee tällaisena läpi, raamit säilyy, mutta kuva ehyestä perusopetuksesta pirstoutuu.

1 kommentti . Avainsanat: perusopetus, tuntikehys

Lunta, homoja ja mielenterveyspotilaita

Lauantai 16.10.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tällä viikolla ilmassa on ollut lunta ja keskustelua herättäneitä teemoja. Sää viileni ja maa sai valkean lumipeitteen. Luontoäiti yllätti taas suloisesti. :-) Mediassa YLE nosti esille ajankohtaisohjelmissaan A2 Teeman homoillassa homoparien oikeudet ja A-talkissa "Pelastakaa särkynyt nuori" mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten tämänhetkisen tilanteen. Kun näiden ihmisten, homojen ja mielenterveyden kanssa painivien, näkökulmasta katselee, niin he saavat lunta tupaan elämässään. He elävät tilanteissa, joissa he saavat osakseen kylmyyttä ympärillä olevalta yhteiskunnalta. Onko kyse molemmissa tapauksissa erilaisuuden kohtaamisesta, hyväksymisestä? Onko niin, että erilaisuutta on vaikea hyväksyä? Homokeskusteluissa vetäydetään Raamatun tulkinnan taakse aivan käsittämättömällä tavalla ja mielenterveyspotilaiden kohdalla heitä vieritetään luukulta toiselle voivotellen resurssipulaa.

Tämän viikon media-aiheet ovat mietityttäneet minua. Olen seurannut molempien teemojen herättämiä keskusteluja ja reaktioita. Homokeskusteluissa mielenkiintoista on se, että yhdenvertaisuuskeskustelu kääntyykin kirkosta eroamiskeskusteluksi. Mielenterveyskeskusteluissa mielenkiintoista on se, että vastuusta vetäydytään. Eikö nyt olisi aika keskustella ylipäätään rakastamisesta, toisen ihmisten kunnioittamisesta ja erilaisuuden kohtaamisesta?

Yhteiskuntarakenteen kannalta pitäisi pohtia työnjakoon liittyviä asioita. Näiden teemojen pohjalta olisi pohdittava miksi ja miten tähän on tultu, onko tarvetta tehdä jotain toisin?

3 kommenttia .

Kiitos iloisesta tuesta!

Keskiviikko 13.10.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Uutisen tämänhetkisestä ehdokasasettelusta, joka oli 12.10.2010 Keskisuomalaisessa, on huomannut todella moni tuttu. Olen saanut paljon kommentteja, onnitteluja ja kannustusta. Useimpien kommenttien mukaan uutinen ei ollut todellakaan mikään yllätys, vaan odotettu asia. :-) Tästä on hyvä jatkaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kiitos

« Uudemmat kirjoitukset