Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.3.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Nostan esille kaksi Lyseo-asiaan liittyvää väittämää ja kolmanneksi kommentoin päätöksentekoprosessia.

On väitetty, että Lyseo-kiinteistön saneeraus ja säilyttäminen lukio käytössä on kaupungille taloudellisesti kestämätön ratkaisu. Tämä väite osoittautuukin höttöiseksi ja ylitoiveekkaksi. Jos emme jatka Lyseo-kiinteistön käyttöä opetuskäytössä, se vapautuu muuhun käyttöön. Tähän muuhun käyttöön on maalailtu suuria haaveita. Todellisuudessa löytyykö sitä ”Joku”-henkilöä tai instituutiota, joka tulee ja vapahtaa kaupungin tästä ikeestä. Itse en siihen usko. Kaupunki ei pääsee tästä vastuustaan. Tässä on suuri riski, että nyt annetaan koulutuskuntayhtymälle lausunto, jossa opetus järjestetään kahdella kampuksella ja sen lisäksi kaupungille jää käsiin arvokiinteistö, jolle ei löydy järkevää, arvonsa mukaista käyttöä. Koulutuskuntayhtymä ryhtyy toteuttamaan suunnitelmiaan ja joudumme ostamaan kiinteistön ja se jää käsiin.

Toinen ilmoilla ollut väite koskee pedagogiikkaa. On perusteltu, että nykyopetukseen ko rakennus on sopimaton. Tämä osittain on varmasti totta, mutta jos haemme fronttaaliopetuksen murtamista, saisimme uudistaa joka ikisen koulurakennuksemme tässä kaupungissa, jopa viime vuonna valmistuneen Palokan koulun. Se, mitä on moderni oppimisympäristö, ei todellakaan tarkoita vain teknisten laitteitten tuomista luokkiin, vaan se on aivan muuta.

Kolmas viestini on nuorten osallistaminen päätöksenteko prosessissa. Harmikseni olen saanut kuulla, että näin ei ole toimittu tämän monipolveisen asian kanssa. On tätä päivää, että päätöksentekoon osallistetaan niitä, joita asia koskee. Toivon, että tämä todellakin huomioidaan kaikessa päätöksenteossa tässä kaupungissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lyseo

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 22.4.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Johanna Karjula otti esiin pienten koulujen toiminnan rajauksen tiettyyn luokkiin, joten tarkka rajaus ei ole tarpeellinen.  Ensinnäkin tarkat rajat kriteeristössä ovat hankalia, koska ne ohjaavat päätöksentekoa laadintahetken mukaan, eivätkä ne jousta. Nyt olemme päättämässä muuten hyvistä kriteereistä, mutta luokkarajausten tarkoituksen mukaisuutta epäilen.

Toiseksi rajaus 0-4 luokkiin vaikuttaa tuulesta temmatulta. Taustaselvityksissä rajausta on perusteltu mm. opetussuunnitelman toteutumisella ja tehottomilla opetusryhmillä. Kummatkin näistä perusteista ovat varsin heppoisia. Sekö on tehokasta, että oppilas istuu taksin takapenkillä? Tutkisin huomattavasti huolellisemmin oppilaiden kuljetusjärjestelyt 5-6 luokkalaisten osalta, jos päädytään kriteeristöön, jossa on tarkat luokkarajat. Näin siksi, koska vuosituntimäärät ovat 5-6 luokkalaisilla erilaisia kuin 7-9-luokkalaisilla. Tämä aiheuttaisi oppilaille kyytien odottamista tai kaupungille kuljetusten järjestämistä useassa eri vuorossa. Kyytien odottaminen on kuitenkin rajallista, koska kyytiä ja sen odotuksen kestoa määrittelee Perusopetuslaki. Alle 13-vuotiailla se on 2½ tuntia ja yli 13-vuotiailla 3 tuntia päivässä. Jos oppilas odottaa kyytiä, asianmukainen valvonta on järjestettävä koululle. Näin ollen helposti saattaa syntyä tilanne, että yläkoululaisia ja 5-6 luokkalaisia ei voi kuljettaa samoilla kyydeillä, joten kuljetusten määrä kasvaa ja näin ollen myös kustannukset.

Keskeisin kysymys tässä asiassa on se, miten parhaiten opetus kannattaa järjestää, varsinkin nyt kun ollaan uuden kynnyksellä. Reilun kolmen vuoden kuluttua 1.8.2016 astuu voimaan uusi perusopetuksen tuntijako. Sen vaikutukset opetuksen järjestämiseen kannattaa tarkastella ensin ennen kuin asetetaan lähinnä mielikuviin perustuvia tiukkoja rajoja.

Näiden perusteluiden vuoksi kannatan Johanna Karjulan muutosesitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pieni, koulu, kriteeri, kyläkoulu

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 10.6.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Siellä teidän pulpeteilla on kolme eri kertomusta, joissa kaikissa veisataan samaa virttä. Yhden niistä kapellimestarina toimikin kanttori Tynkkynen. Kiitos Heikki!

Tuon veisatun virren nimi on ”Rakenteellinen muutos”. Tilinpäätöskertomuksessa, Tarkastuslautakunnan arviointiraportissa ja taloustoimikunnan väliraportissa se toistuu kerta toisensa jälkeen. Se on nyt avattava reilusti ja luovasti auki. Rakenteellinen muutos - kun kuulemme tämän käsitteen, meistä kaikki nyökkää samaa tahtia. Kyllä, kyllä, näin on. Niille on vain nyt tehtävä jotain.

Rakenteellisiin muutoksiin on nyt päästävä käsiksi. Mitä ne ovat? Miten niitä kehitetään? Kuten kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi, tarvitsemme sitoutumista, mutta tarvitsemme myös luovuutta, aivan uutta tapaa tuottaa palveluita. Nyt olemme ratkaisujen edessä, kuinka muuttaa rakenteita?

Oulussa julkaistiin maaliskuussa tutkimus sote-palveluista. Siinä todettiin, että 10% väestöstä kerryttää 81% sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksista  kustannuksista ja 5% väestöstä kerryttää 68% kustannuksista. Luulen, että sama ilmiö on myös täällä meillä Jyväskylässä. Tälle tulee tehdä jotakin. Tunnistaa nämä palvelujen tarvitsijat ja palvella heitä asiakaslähtöisemmin. Tähän ilmiöön tarttuminen mahdollistaa puuttumisen rakenteellisiin muutoksiin.

Toinen mielenkiintoinen rakenteellisen muutoksen haaste ja ratkaisematon yhtälö on perusopetuspalveluissa. Oppilasmäärä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli tuhannella oppilaalla, koulukiinteistöjen pinta-aloja tulisi samaan aikaan vähentää ja ratkaista sisäilmaongelmia kenties investoimalla uusilla rakennuksilla. Jotta tutuksi tullut lause ”ei satsata seiniin vaan opetukseen” vaatii aivan uudenlaista ajattelua ja luovuutta. Miten järjestää perusopetusta, että tämä toteutuu? Miten tähän yhtälöön voisi vielä liittää uudistuva opetussuunnitelma, joka otetaan käyttöön vuonna 2016. Olen aivan vakuuttunut, että keinoja löytyy.

Olen aivan vakuuttunut, että näihin mainitsemiini kysymyksiin löytyy ratkaisut ja haastan kaikki toimimaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Olen myös täysin varma, että palvelujenkäyttäjät näkevät palveluissa uusia lähestymiskulmia. Kuten näillä aloilla toimivat työntekijät osaavat myös ideoida.

Meidän tehtävä on linjata. Kun ryhmissä perehdymme palvelulinjauksiin, olkaamme kekseliäitä ja ajatellaan asioita uudella tavalla. Mitä rakenteelliset muutokset ovat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennemuutos, talous

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö

Kadotettua onnea etsimässä?

Tiistai 23.10.2012 klo 21:36 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tänään minut pysähdytti rakkaan kummityttöni Facebook tilapäivitys: ""joojoo mua väsyttää ihmisten valitus siitä, kuinka ”me saatiin koulussa VAAN tämmöset paskat läppärit” tai ku ”tarviisin uuden puhelimen ku tää on nii huono” ja ”koulus on aina paskaa safkaa”. Afrikas samanikäset ja samanlaiset nuoret maksaa ittensä kipeeks et pääsee kouluun, jossa niitä piiskataan jos testi menee huonosti. Vapaa-aikaa niillä oli ehkä kaks tuntia viikossa. Siel ne kerto mulle tyytyväisenä kuinka ”tää on hyvä koulu, koska meillä on omat pulpetit ja koulukirjat!!” siel 80 poikaa jako keskenään alle 40 kovaa sänkyy, joissa ne nukku ilman peittoja, enkä oikeestaan sitä niidenkää kouluruokaa kehuis. Siellä lapset oli ikionnellisii ku sai multa lahjaks pullat ja limsat, koska se oli ehkä suurinta mitä ne kuvitella saattaa. Mut SILTI jokanen ihminen, jonka tapasin siellä, oli ONNELLISIA. Koska ne osaa arvostaa sitä, mitä niillä on. Ne oli tyytyväisiä siitä, että ne on ylipäätään elossa. Joten pliiis, älä jaksa kitistä ku et saanukkaa uutta ipadia, -podia tai mitä ikinä :D jos hiustenpidennykset meni pilalle – joo otan osaa, sulla täytyy olla tosi rankkaa! Hei oikeesti asiat vois aina olla huonomminki. Kelaa sitä. Kato ympärilles ja ARVOSTA sitä mitä sulla on.""
 
Vaalikentillä puhumme hyvinvointivaltiosta ja sen ylläpitämisestä. Ehdokkaiden maireat hymykuvat somistavat päivän sanomalehtiämme ja samaan aikaan saamme lukea samaisista lehdistä vauvojen surmista, puukotuksista, lasten hyväksikäytöstä, rattijuopumuksista ja siitä, kun lompakosta varastettiin rahaa kirkossa. Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Uutisointi kuvaa kaikkea muuta kuin hyvää vointia ja onnellisuutta. Onko niin, että olemme kadottaneet jotain sellaista, mikä luo henkistä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä?
 
Kummityttöni tilapäivityksen voisi muuntaa myös kuvaamaan aikuisen maailmaa, missä auto ei ole tarpeeksi käypänen pirssi statusta pönkittämään, kotikaan ei ole asuntomessuluomus eikä kesämökkiäkään ole. Kaikenkukkuraksi töissä pomo ei anna hankkia tablettia, eikä nosta palkkaa kuin yleisen sopimuksen verran... Nii-in. Tekisi myös mieli kysellä onnellisuuden perään, houkutella katselemaan ympärille ja huomaamaan, arvostamaan, mitä meillä jo on.
 
Arvostammeko pohjimmiltaan enemmän materiaa, kunniaa ja valtaa kuin  lähimmäisiämme? Olemmeko kadottaneet onnen? Miten tässä on näin päässyt käymään? Ja ennenkaikkea, miten tästä mennään eteenpäin?

2 kommenttia . Avainsanat: onnellisuus, hyvinvointi, materialismi

Onnea 40-vuotiaalle!

Sunnuntai 14.10.2012 klo 10:46 - Tuulia Ikkelä-Koski

"Tämä karhulanka on tavattoman kestävää. Sillä voi ommella vaikka mitä ja se ei mene rikki. Toivon, että minun ja teidän oppilaiden välinen luottamus olisi kuin tämä karhulanka." Näin puhui Puuppolan koulun johtaja Ilpo Vihari, kun hän aloitti työnsä koulussa ja samalla kansakoulu muuttui peruskouluksi Puuppolassa. Ilpo piteli kädessään mustaa karhulankarullaa koulun voimistelusalissa ensimmäisenä koulupäivänäni ja puhui tavalla, jota ihmettelin. "Kuinka joku voi puhua noin fiksusti lapsille?" muistan ajatelleeni. Puhe oli vaikuttava. Vuosien varrella sen viesti on kiteytynyt: oppimisen ja kasvamisen a ja o ovat välittäminen ja tartuntapinnan huomaaminen.
 
Kehittyykö oppilaan ja opettajan välit luottamuksellisiksi, jos opettaja huolehtii vain oppimäärien eli oppisisältöjen toteutumisesta? Onko se sitä ammatillista toimintaa, jota perustellaan lauseella "olen opettaja, minä vain opetan". Silloin jää toisarvoiseksi, kuinka tavoitteet toteutuvat, myös ihmisenä kasvun tavoitteet. En syyllistä omaa ammattikuntaani. Olen lähinnä surullinen siitä, että opettajat elävät todeksi tätä aikaa. Pelätään vanhempien valituksia, lakitupia ja kasvojen menetystä. Nyt eletään aikakautta, jossa samaan aikaan ylistetään sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Yksilöllisyyden taakse mennään silloin kun vaaditaan oikeuksia ja yhteisöllisyyden taakse mennään kuin suuren selän taakse piiloon. Mitä tukea opettajat tarvitsevat tämän ilmiön kanssa elämiseen?
 
Kouluissa tarvitaan nyt selkeät toimintatavat työrauhan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös lainsäädännöllistä tukea -pian. Nyt, kun perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita uusitaan kansallisesti ja paikallisestikin mietitään tulevaa, on tuhannen taalan paikka puuttua tähän. Miten mahdollistetaan peruskoulu, jossa rakennetaan toimintakulttuuria, jossa on aikaa kohtaamiselle: välittämiselle ja oppijan oppimisen tartuntapinnan huomaamiseen? Miten kiire taltutetaan? Miten kouluarki olisi eheä? Onko oppiaineiden sisällöt liian laajat? Näihin pitää puuttua juuri nyt. Etsiä vastauksia ja luoda kouluarkea paremmaksi.
 
Näillä ajatuksilla haluan kiittää lämpimästi arvokasta työtä näiden 40 vuoden aikana tehneille ja toivottaa onnea menestystyksen kera Jyväskylän 40-vuotiaalle peruskoululle!

1 kommentti . Avainsanat: perusopetus, työrauha, Ilpo Vihari

Oletko vastuussa vai et?

Sunnuntai 11.3.2012 klo 22:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

JOHAN POMPPAS!!! Päivän Keskisuomalaisessa Gustav von Hertzen sanoo: "Ainoastaan riittävän vapaalla ja varakkaalla ihmisellä on edellytykset kantaa yhteiskunnallista vastuuta." Voi hyvää päivää sentään. Kaikkia yhteiskuntavastuullisia tekoja ei edes rahalla saa. Itse näen yhteiskuntavastuun olevan jokaisella kansalaisella huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on. Vastuu kasvaa iän myötä kunnes se sitten hiipuu elon hetkien loppuessa. Jokainen on osallinen ja vastuullinen tässä yhteiskunnassa. Esimerkkinä rahalla korvaamattomista yhteiskuntavastuullisista  teoista on lasten kasvattaminen. Se, jos mikä on yhteiskunnallinen, vastuullinen tehtävä. Voisin luetella monia muitakin yhteiskunnallisia vastuullisia toimijoita kuten seurakunnat tai muut arvomaailman rakentajat. Nyt vain totean harmistuneena, että on olemassa tahoja, jotka eivät tätä vaurautta näe, koska niiden toimiessa rahaa ei konkreettisesti kansakunnan kassaan kilahda.

Minulla on tosin myös epäilys siitä, kantaako von Hertzenin mainitsema riittävän vapaa ja varakas ihminen yhteiskuntavastuuta. Juu, kyllä hän varmasti veronsa maksaa, mutta onko hänen toimintansa aina vastuullista. Tästä otan esimerkin loppu kesältä viime vuodelta. Nordea ilmoitti irtisanovansa henkilöstöä. Uutinen ihmetytti, koska pankkihan oli tehnyt oikein hyvää tulosta. Mieleeni nousikin epäilys, että omistajataho maksimoi voitontavoitteluaan. Pidin toimintaa ahneuden ilmentymänä. En ollut ainut, joka näin epäröi. Toinen epäilykseni oli ko pankin omistajatahon käyttävän tietoisesti verorahoja hyväkseen, mikä liittyy henkilöstön työttömyyskorvauksiin ja mahdollisiin eläkeputkien rahoittamiseen. Pitkään pankissa tunnollisesti töitä paiskinut noin 58-vuotias naisihminen tuskin hirmuisesti ääntä oikeuksistaan pitää, jos pääsee eläkeputkeen. Tällaisessa kuviossa on välttämätöntä kysellä vastuuntunnon perään: onko pankilla moraalista vastuuta vai ei? Onko oikein irtisanoa työntekijöitä, kun tulos on hyvä? Onko oikein, että yhteiskunta maksaa irtisanotun työttömyydestä koituvia kustannuksia varsinkin kun samaan aikaan mietitään työurien pidentämisiä. Irtisanotuissa on varmasti kaikenikäisiä, mutta erityisen graavina pidän ”eläkeputkikelpoisten” naisten irtisanomisia. Nyt en osoita sormellani suinkaan vain mainitsemaani pankkia, vaan aivan kaikkia näin toimineita yrityksiä tai jopa julkisen puolen toimijoita.

Nyt haetaan valtion talouteen raameja. Kustannuksia on karsittava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Siitä olen hallituksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Jokainen kivi on käännettävä. Tuntuu käsittämättömän kevyeltä pienten kivien potkimiselta, kun hallitus heitti ajatuksen lasten kotihoidontukien supistamisesta. Suuriin kiviin ei uskalleta edes kajota. Ne ovat niitä järkäleitä, jotka ovat vankkumattoman asemansa yhteiskunnassamme ottaneet. Onneksi joku niitäkin on viime viikkojen aikana potkinut. Mitä kuvioita ja kenen rahoja löytyykään huippueläkkeiden taustalta?  Entä työsuhdeasuntokuvioiden? Tai ammattiliittojen toiminnassa? Kuviot ovat mutkikkaat, mutta kaikissa näissä tapauksissa verorahoilla on suuri merkitys. Käsitys, että verokarhua kannattaa vetää kuonosta, on aikamoinen harha. Eihän se murahda, kun toimii porsaanreikien mahdollistamalla tavalla. Mutta. Niin, missäs se vastuuntunto olikaan?

Jokainen selkärankainen ihminen tietää, mistä on vastuussa. Tai ainakin, kuuluisi tietää ja olla myös tietoinen, että omalla toiminnallaan kantaa myös vastuuta yhteiskunnasta.

 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskuntavastuu, talous, verot

Tuulian Asiaa. -blogisarjan päätös, osa 7.

Sunnuntai 17.4.2011 klo 18:43 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan päätös, osa 7.

Mari Kiviniemi on sanonut: ”Tämä maa rakennetaan sopimalla ei repimällä.” Se on ollut yksi Keskustan tunnuslauseista näissä vaaleissa. Nyt Asiaa. -blogisarjani päätöksessä voin todeta, että tuohon lauseeseen tiivistyy ydinviesti siitä, miten yhteisiä asioita jatkossa tulee maassamme hoitaa.

Maakuntaa kiertäessä ja kohdatessani ihmisiä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että nyt on vahvan rakentamisen aika nimenomaan sopimalla. Sopimisen toimintakulttuuriin kuuluu vahva positiivinen ja vastuullinen työote yhteistyössä. Siihen ei kuulu mutu –tiedon levittäminen faktana, epäoikeudenmukaisuuden ja riidan kylväminen edes oman edun tavoittelemiseksi. Yhteisten asioiden sopimisessa tarvitaan mitä parhaimmat yhteistyötaidot, suvaitsevaisuutta ja suurta viisautta.

Repimisen toimintakulttuuriin kuuluvat syyllistäminen, katkeruus ja vastuuttomuus. Näiden kahden toimintakulttuurin tunnistaminen on nyt oleellista, kun tyytymättömyyttä on runsaasti ilmoilla. Tyytymättömyys on selkeä viesti, joka pitää ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Siihen, miten asioita jatkossa hoidetaan ja edistetään, päätetään paljolti tänään. Kansalaiset puhuvat äänestämällä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kansa sanoo.

 

2 kommenttia . Avainsanat: Suomen rakennetaan sopimalla ei repimällä

Tuulian Asiaa aatteesta. -blogisarjan osa 6.

Perjantai 8.4.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarja osa 6.

Politiikka-sanalla on valitettavasti ikävä kaiku ihmisten mielissä. Mielikuva on aito ja aiheellinen. Kulkiessani ympäri maakuntaa olen saanut kuulla, että poliitiikka on likaista ja poliitikot ovat oman etunsa tavoittelijoita. Nämä ajatukset ymmärrän, mutta omalla toiminnallani haluan osoittaa muuta. Minusta politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja yleinen etu menee yksilön edun edelle. Seison vakaasti oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden puolella. Samaa mieltä on myös Keskusta, jonka aate perustuu Santeri Alkion ajatuksiin.

Näistä linkeistä löydät tarkemmin Keskusta -aatteesta:

Keskustan Eduskuntavaaliohjelma

Keskustan aate ja arvot

Keski-Suomen Keskustan tavoitteet ja ehdokkaat

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aate keskusta lähiruoka ihminen

Tuulian Asiaa arjesta -blogisarjan osa 5b

Perjantai 1.4.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Suur-Jyväskylän Lehdessä 30.3.2011

Parhaillaan keskustellaan kiivaasti eläkeiän korottamisesta, jonka yhdeksi syyksi on esitetty työvoimapula tulevaisuudessa. Samaan aikaan pitäisi myös pohtia, kuinka työikäinen väestö voisi hyvin ja ylipäätään pystyisi tekemään töitä. Suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on mielenterveyden ongelmat. Sitä ratkotaan kiinnittämällä huomiota työelämän paineisiin. Tosin työelämän paineet ei selitä alle 25 -vuotiaiden työeläkkeelle siirtymistä. Näiden nuorien työkyvyttömyyden peruste vuonna 2009 oli lähes 80 prosenttisesti mielenterveyden ja käyttäytymisen pulmat. Miten nuorten hyvinvointia voisi edistää, parantaa heidän työkykyään ja sitä kautta huolehtia yhteiskunnan rattaiden pyöriminen myös jatkossa?

Paras kuulemani mielenterveyden määritelmä on, että ihminen on terve, kun hän pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Välittämisen eli rakastamisen taito opitaan jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa, jolloin kiinnytään omiin vanhempiin. Työntekoon liittyy paljon taitoja, joita opitaan varhaisista ikävuosista alkaen koko elämän ajan lapsuuden kodissa, kouluissa ja työelämässä koko elinkaaren ajan. Lasten mukanaolo kotiarjen puuhissa on valitettavan epätrendikästä toimintaa verrattuna ns. virikkeelliseen kodin ulkopuoliseen toimintaan nähden.  Jo pienten lasten vastuuttaminen kotitöissä luo heille onnistumisen kokemuksia ja tukee kuulumista luontaiseen yhteisöönsä, perheeseen. Pitkään on ollut vallalla käsitys, että lapset viedään kodin ulkopuolelle juuri saadakseen sosiaalista yhteisöä. Oma perhe tarjoaa luontaisesti sosiaalisen laajan verkoston, varsinkin kun perhekäsitys ulotetaan koskettamaan myös isovanhempia, serkkuja ja sukulaisia. Suomessahan perhe-käsite rajataan yllättävän suppeaksi verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Työ- ja toimintakyky on oleellinen asia työnteossa ja näin ollen myös mielenterveyden kannalta. Vanhemmuuden keskeisiä asioita lapsen ja nuoren työ- ja toimintakyvyn kasvattamisessa on lapsensa tunteminen, yhdessä toimiminen, pettymysten kohtaaminen ja rajojen asettaminen.  Perhe on avainasemassa siinä, miten lapsi oppii ponnistelemaan ja näkemään vaivaa erilaisten asioiden oppimisessa.

Yksi lääke nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen on perheen arvostaminen myös poliittisessa päätöksenteossa. Perheiden hyvinvointi on nostettava selkeästi esille rakennettaessa yhteiskuntaamme. Kunnon perhepolitiikka nyt kantaa suomalaisia pitkälle tulevaisuuteen, eikä sen vaikutukset ulotu vain lapsiperheisiin, vaan myös työmarkkinoille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläkeikä, hyvinvointi, perhe, mielenterveys

Tuulian Asiaa arkiruuasta. -blogisarjan osa 5.

Maanantai 28.3.2011 klo 23:23 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan osa 5.

Arkiruokaa 164 eurolla viikossa nelihenkiselle perheelle - onko se mahdollista? Kyllä, se on täysin mahdollista.

Osallistuin viime lauantaina Veravian järjestämään ostoskeskusten Eduskuntavaalipäivään, joka järjestettiin ympäri Suomea eri ostoskeskuksissa. Sain osallistua Jyväskylän Forumissa tapahtumaan, johon kuului etukäteistehtävä. Tehtävänä oli päivittäistavaroiden hankkiminen peruspäivärahalla eli 164 eurolla nelihenkiselle perheelle.

Rakensin ruokalistan ravitsemussuositusten, yksinkertaisuuden, kierrätettävyyden ja säännöllisen ruokarytmin näkökulmasta. Yksinkertaisuus kotiruuassa on mielestäni perusruokaa, joka huomioi mm. vuodenajat. Esimerkiksi kausivihannesten syöminen on ekoteko. Kotimaisuutta korostan jo huoltovarmuuden säilyttämisen, logistiikan ja työllisyyden vuoksi. Ruuan vaikuttavuus työllistäjänä on suuri. Aitoa lähiruokaa tulee saada lähikaupasta tai suoraan tuottajalta ja näitä mahdollisuuksia on kehitettävä. Kotiruuan kierrätettävyys minulle on sitä, että aamupuuron tähteestä voi pyöräyttää sämpylät tai perunamuusin lopusta voi taputella iltapalalle rieskat.

Ruokalistan mukaiset ostokset olivat 100,14 euroa. Muihin päivittäistavaroihin, kuten hygieniaan, kosmetiikkaan ja lääkkeisiin kuluu 40 euroa, joten 23 euroa jää harkinnanvaraisiksi. Omakohtaisesti voin kertoa, että tarkat ja suunnitelmalliset ruokaostokset ovat mitä parhain talouden säätäjä. Erittäin käyttökelpoisia perusruokaohjeita, tarkoituksenmukaisia ruokakursseja ja käytännön neuvoja tarjoaa martat. Pesunkestävä martta on puhdistanut kasvonsa. Se ei olekaan ompeluseura, vaan taloudestaan huolehtivien kansalaisten mitä mainioin neuvontapalvelu. Kannattaa tutustua marttailuun –sitä on nyt liikkeellä.

Ruokalista

Ostoslista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, arki, peruspäiväraha, martat

Asiaa ihmisen hyvinvoinnista. -blogisarjan osa 4.

Perjantai 25.3.2011 klo 22:55 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarja osa 4.

Ihmisen hyvinvoinnista kumpuaa yhteiskunnan hyvinvointi. Hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että perheissä voidaan hyvin. Voisin verrata yhteiskunnan ja yksittäisen ihmisen, yksilön suhdetta palapeliin. Yhteiskunta on kuin suuri palapeli, jonka palat ovat ihmisiä. Jokainen pala on tärkeä. Ilman yhtä palaa, palapeli ei ole eheä. Tämän vertauksen avulla voi helpommin havaita sen, että jokaisen ihmisen hyvinvointi on tärkeää. Ihmisiä, koteja, perheitä on hyvin erilaisia: yhden hengen perheistä uusioperheisiin. Huolimatta siitä, mikä on perheen koko tai koostumus, kaikille perheille yhteinen nimittäjä on ihmisen hyvinvointi. 

Yhteiskunnan hyvinvointia luovat järjestelmät ovat luotu maahamme sotien jälkeen keskellä puutetta. Sen työn määrää ja innostusta kunnioitan. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin yhteistyöllä, määrätietoisuudella ja sitkeydellä, mitä kaipaan myös tässä ajassa.

Vuosia sitten kuulin määritelmän, että ihminen voi hyvin, kun hän pystyy tekemään töitä ja rakastamaan. Näinhän asia ei aina ole, silloin on pidettävä yhteisvastuullisesti huolta. Toivon Pave Maijasen sanoin ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.” Haluan edistää suomalaisten arjen sujuvuutta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja olen aidosti kiinnostunut suomalaisten arjesta.

Perheet tarvitsevat tukea elämän ruuhkavuosina. Ihanteellisinta on, että mummot ja papat voivat olla läsnä perheiden arjessa. Näin ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Silloin vanha kunnon kotiapu on tarpeen ja sitä tulisi olla tarjolla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, perhe, yhteiskunta

Tuulian Asiaa koulusta -blogisarjan osa 3b

Sunnuntai 20.3.2011 klo 21:07 - Tuulia Ikkelä-Koski

Seuraavan vaalikauden aikana Suomen perusopetus linjataan. Lainsäädännön tasolla määritellään uusi tuntijako ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet uusitaan. Opetuksen sisältö ja tavoitteet määritellään. Näillä muutoksilla vaikutetaan perusopetukseen 2030 -luvulle saakka, joten ei ole turhaan sanottu, että tulevat vaalit ovat koulutusvaalit.

Millaisilla eväillä lähestymme perusopetuksen muutosta? Muutosta linjattiin jo nykyisellä hallituskaudella, mutta esitys kariutui Keskustan ja Kokoomuksen välisiin ristiriitoihin. Uudistuksessa tavoiteltiin enemmän kuin mitä hallitusohjelmassa alun perin määriteltiin. Nyt on mielenkiintoista, miten uusi hallitus määrittelee perusopetuksen uusimisen. Toivottavasti siinä huomioidaan keskeisesti työhyvinvointi, niin oppilaiden kuin henkilöstön. Käytännössä se rakentuu työrauhasta, motivaatiosta ja turvallisesta työympäristöstä, joka on yhteisöllinen ja terve myös sisäilmaltaan. Myös koulutuksen tutkimus ja arviointi viitoittaa, mitä hallitusohjelmaan tulisi kirjata.

Viime vuoden lopulla julkaistiin PISA –tutkimuksen vuoden 2009 ensitulokset. Siinä on todettu kaksi tasa-arvoon liittyvää erittäin huolestuttavaa asiaa. Ne liittyvät alueelliseen ja sukupuoliseen tasa-arvoon. Alueellinen tasa-arvo on huolestuttava siksi, että tutkimustuloksen signaali osoittaa, että perusopetus ei olekaan niin tasalaatuista kuin on aiemmin ollut. Osaamisen tulokset eri puolella Suomea ovat erilaisia. Se herättääkin kysymyksiä:

  • Miten paikalliset erot ovat syntyneet?
  • Korreloiko alueelliset erot kuntakohtaisten oppilaskustannusten kanssa?
  • Saako opettajat täydennyskoulutusta eri tavalla eri paikkakunnilla?
  • Selittyykö tulokset sosioekonomisilla taustatekijöillä?

Kysymyksiä herää paljon ja näihin saadaan vastauksia, kun ensituloksia analysoidaan tarkemmin.

Alueellisissa eroissa huolestuttavaa on, että juuri Väli-Suomessa, johon Keski-Suomikin kuuluu, poikien lukutaito on heikompi kuin OECD-maiden keskiarvo. Se on jo uhka syrjäytymiselle. Miten tämä huomioidaan koulutuspoliittisissa linjauksissa?

Sukupuolta koskevat tulokset Suomessa ovat huolestuttavia, koska Suomessa tyttöjen ja poikien välinen osaamisen ero oli suuri OECD-maissa. Tämän tuloksen pitää herättää meidät miettimään yhä uudelleen opetusmenetelmiä ja koulujen toimintakulttuuria erityisesti nyt. 

Perusopetuksessa on tällä hetkellä 546000 oppilasta, siis 10% väestöstämme. Tämän palvelun suunnittelu on äärimmäisen tärkeä asia niin koulutuksen, itse oppilaan kuin työelämän kannalta. Tänä keväänä tullaan linjaamaan asioita, joilla on vaikutusta ympäri Suomen ja pitkään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opetus, hallitusohjelma, PISA

Asiaa sivistyksestä: osaajia oikeaan aikaan. -blogisarjan osa 3.

Tiistai 15.3.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian asiaa. -blogisarjan osa 3.

Sivistys viitoittaa mahdollisuutemme tulevaisuudessa. Siinä keskeisin tapahtuma on oppiminen, joka on kaiken toiminnan a ja o. Oppiminen mahdollistaa tärkeän pääoman suomalaisille menestyä kansainvälisesti ja kansallisesti.

Koulutustarjonnan tulee vastata myös paikallisia tarpeita. Keski-Suomen työvoiman koulutustarpeet ja esimerkiksi energiaratkaisut kulkevat käsi kädessä. Seuraavan hallituskauden aikana ratkaistaan merkittäviä asioita, jotka vaikuttavat työllisyyteen. Energiapolitiikassa on erittäin tärkeää, että Suomen energiataloutta linjataan viisaasti huomioiden kotimaisen energian käyttö.

Tällä hetkellä Suomen kokonaisenergiasta n. 70% tulee ulkomailta, siis vain noin 30 % on kotimaista. Tämä on erittäin huolestuttavaa jo huoltovarmuuden näkökulmasta katsottuna. EU:n tavoite energian omavaraisuusasteesta on alle 50%. Muiden maiden vertailusta mainittakoon, että Ruotsi ostaa energiaa 37,5 % ulkomailta. 

Jotta pystymme nostamaan kotimaisen energian käyttöä, se on huomioitava myös koulutuksen suunnittelussa. Kotimainen energiatuotanto tarvitsee tekijöitä mm.metsäkoneenkuljettajia ja metsureita. Näihin koulutustarpeisiin on syytä varautua myös Keski-Suomessa. Perusopetuksessa on paikallisellakin tasolla hyvä huomioida paikkakunnan tarjoamat mahdollisuudet. Tällä hetkellä perusopetuksessa jokainen oppilas tutustuu työelämään noin parin viikon ajan. Yhteistyö paikallisten metsäteollisuuden kanssa esim. työelämään tutustumisessa on ensiarvoisen tärkeää. Nuorille positiivisen mielikuvan luominen oman maakunnan teollisuudesta on nostettava sille kuuluvaan arvoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sivistys opetus energia

Asiaa arvoista. -blogisarjan osa 2.

Maanantai 7.3.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan osa 2.

Arvot ovat päätösten taustalla. En tarkoita päätöksiä koskien vain hallinnollisia päätöksiä, vaan myös jokaisen ihmisen tekemiä arkisia päätöksiä niin töissä kuin kotonakin. Jokainen meistä tekee kymmeniä ellei satoja päätöksiä päivittäin, kuten:

  • tervehdinkö työkaveria?
  • ostanko kotimaisia vai ulkomaisia tomaatteja vai jätänkö talvella ostamatta?
  • menenkö töihin autolla vai bussilla?
  • syömmekö päivällisen samaan aikaan?

Arvostan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, vastuuta ja vapautta. Oikeudenmukaisuutta punnitaan sillä, kohtelemmeko ihmisiä tasa-arvoisesti sukupuoleen, ikään, rotuun jne. katsomatta. Tasa-arvoasioista nostan esille kolme asiaa: alueellisen, oikeudellisen ja sukupuolisen tasa-arvon.

  1. Alueellista ja sukupuolista tasa-arvoa on se, että opetus on oltava laadukasta ja monipuolista kaikille: asuipa oppilas Sevettijärvellä tai Helsingissä, olipa hän tyttö tai poika.
  2. Oikeudellista tasa-arvoa vien eteenpäin huomioimalla viittomakielisten oikeuksia.
  3. Sukupuolista tasa-arvoa haluan lisätä jakamalla äitiyden kustannukset molempien vanhempien työnantajien kesken.

Arvoista suurin on itsensä ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Siihen liittyy vastuullisuus omasta toiminnasta myös moraalisesti. Yksilön vastuu kasvaa toimiessaan yhteisössä. Pidän perheen merkitystä ensiarvoisen tärkeänä tuossa kasvussa, mitä ei ole riittävästi arvostettu viimeisten parin kymmenen vuoden aikana. Hälyttävää on, että nuoret kokevat niin paljon yksinäisyyttä. Se on tullut ilmi mm. kouluterveyskyselyissä, joka on monessa kunnassa yksi hyvinvoinnin mittari. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuista, vaikkakin löytää kaapista ruokaa ja osaa viihdyttää itseään. Jokainen perhe arvottaa asioita eri tavalla. Toivon, että seuraavan vaalikaudella ymmärrettäisiin arvostaa perhepolitiikkaa, sitä

  • miten huomioidaan se, että perheellä on riittävästi yhteistä aikaa?
  • miten perhevapaita pitäisi uudistaa?
  • miten yhdistää työ ja perhe yhä paremmin?
  • miten tukea, kun perheessä on vastoinkäymisiä?

On päivänselvää, että arvopohjat ovat eri ihmisillä erilaiset. Minun arvomaailmani on rakentunut lapsuuden kodista, keskisuomalaisuudesta ja keskustalaisuudesta. Sitä ovat syventäneet ja muovanneet niin opiskelu, työ, harrastukset kuin elämänkokemuskin. Yhtä suurta totuutta ei ole olemassakaan. Keskustalaisuuden arvot ovat pohjautuvat ihmisarvon kunnioittamiseen. Tehtävämme on kantaa vastuuta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme. Ihmisarvon esille tuominen näkyy suvaitsevaisuutena, erilaisuuden kunnioittamisena, inhimillisyytenä ja oikeudenmukaisuutena. Ahkera työnteko, yrittäjyys, yhteisvastuu ja tasa-arvo ovat keskustalaisuuden arvoja. Nämä arvot ovat minun päätöksenteon taustalla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot moraali vastuu

Asiantuntijuusko vain eliitin rooli?

Sunnuntai 6.3.2011 klo 13:34 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian blogisarjan Osa 1b

Tällä viikolla osa puolueista on julkistanut Eduskuntavaaliohjelmansa. Niiden lukeminen on ollut varsin mielenkiintoista. Välillä olen ihmetellyt, kummastellut ja toisinaan jopa nauranut ääneen.

Eniten minua on mietityttänyt, miten eri tavalla me suomalaiset lähestymme asioita ja asiantuntijuutta. Erään puolueen vaaliohjelman alkusivuilla ylistetään populistisuutta ja samalla sen vastakohdaksi asetetaan asiantuntijuus. Siinä asetelmassa nähdään asiantuntijuus elitistisenä toimintana, joka edistää byrokratiaa. Uskomatonta kärjistämistä.

Minua hämmästyttää, kuinka paljon poliittisessa päätöksen teossa oltaisiin rakentamassa ”musta tuntuu” eli mutu -tiedon perustalle. Asioiden ja ilmiöiden ymmärtäminen ja tunteminen ei ole synti. Se ei myöskään ole elitististä. Asiantuntijuus on perehtyneisyyttä, joka parhaimmillaan tulee esille mm. käytännön ja tieteen vuoropuhelussa. Sivistyneessä yhteiskunnassa tieteellä ja tutkimustyöllä on oltava vankka jalansijansa. Se luo tulevaisuutta ja vie meitä eteenpäin.

Väitän, että byrokratia ei johdu asiantuntijuudesta, kuten yhdessä vaaliohjelmassa väitetään. Nimenomaan syvälle omaan alaansa perehtynyt asiantuntija osaa soveltaa lainsäädäntöä lainsäätäjän ajatuksen mukaisesti. Jos lakia, asetuksia ja normeja ei osata soveltaa arkielämään, palvelun järjestämisestä tulee kankeaa, mitä byrokratiaksikin nimitetään.

Kansanedustajana en hyväksyisi maan asioiden hoitamista, esimerkiksi lakien säätämistä, ”musta tuntuu” –työotteella. Asiantuntijuus on oltava läsnä kaikessa päätöksen teossa ja poliittisissa linjauksissa. Asioihin on perehdyttävä ja on oltava valmis oppimaan koko eliniän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiantuntijuus byrokratia populismi

Tuulian asiaa. -blogisarjan osa 1.

Maanantai 28.2.2011 klo 11:17 - Tuulia Ikkelä-Koski

Blogisarjan aloitusosa

Tämän blogisarjan teemat ovat vaaliteemani: arvot, sivistys, ihmisen hyvinvointi, arki ja aate. Kutakin teemaa lähestyn yhdessä blogin osassa. Haluan avata vaaliteemojani ja kertoa selkeästi, missä mennään ja kuinka näihin asioihin paneutuisin kansanedustajana. Kirjoituksia voi olla useampikin viikossa ja kaikkia kirjoituksiani voi myös kommentoida. Toivon, että blogisarjani kirvoittaisi aidon vuorovaikutuksen, vaikkakin näin teknisin välinein. Kommentoi rohkeasti: olitpa samaa mieltä tai et.

Teemat polveutuvat asioista, jotka koen tärkeiksi yhteisen hyvän rakentamisessa. Tarkastelen vaaliteemojani myös ajankohtaisuuden näkökulmasta. Tutkailen, mitä esimerkiksi arvoista on kirjoitettu, puhuttu mediassa, tutkittu tai mietitty lähiaikoina. Tämähän saattaa kuulostaa sanomalehtikatsaukselta, mutta sitä blogisarjani ei ole. Tämä on asioiden tarkastelua minun näkökulmasta, minun kokemustaustalla, miten näen muiden lähestymistavat.                                   

Minulla on Asiaa:

A     -     Arvoista, jotka ovat päätöksenteon taustalla. Tästä viikolla 10.

s     -     Sivistyksestä, joka viitoittaa mahdollisuutemme. Tästä viikolla 11.

i      -     Ihmisen hyvinvoinnista, josta kumpuaa yhteiskunnan hyvinvointi.

a     -     Arjesta, jossa ollaan läsnä. Tästä kirjoitan viikolla 13.

a     -     Aatteesta, jonka keskiössä on ihminen osana luontoa. Vk 14.

.            Blogisarjan päätös viikolla 15.                

Näistä kirjoitan blogissani seuraavien viikkojen aikana. Tällä viikolla pohdin, mikä on asiaa ja miksi. Ensi viikolla kirjoitan arvoista, seuraavalla sivistyksestä, sitten ihmisen hyvinvoinnista jne. Varsinaisella vaaliviikolla päätän blogisarjani pisteeseen. Keskustan vaali -sloganissa ”Asiaa.” on piste, joka on merkityksellinen.  

Oli asia kuin asia kyseessä, niin arjessa tunnutaan keskittyvän rakenteisiin enemmän kuin asian sisältöön. Tälle ajalle on tyypillistä tuijottaa, eteneekö asia lainpykälien mukaan, keskittymättä siihen, mikä on asian ydin ja mikä on tarkoituksenmukaista. Lakipykäliin tuijottaminen on tärkeää, mutta alituinen virheiden etsiminen luo syyllistämisen kulttuuria toimintatapoihin. Se on vaarallista, vaikkakin osoittaa tietynlaista suomalaista kuuliaisuutta ja tunnollisuutta. Maalaisjärki ja kokonaisuus unohtuu. Rakenteisiin kiinnittymiseen on omat syynsä. Suuret rakennemuutokset esimerkiksi eri organisaatioissa aiheuttavat rakennemuutoksia ja niiden työstäminen vie voimavaroja kovasti. Varsinkin nyt, kun olen kiertänyt ympäri Keski-Suomea, olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa. Selkeä viesti työelämästä on, että koko ajan on kiire, itse perustyölle ei jää aikaa. Esimerkiksi terveydenhuollossa työskentelevät valittavat, että itse ihminen jää vähälle huomiolle, koska työaika hupenee kaikenlaisessa kirjaamisessa ja työskentelyssä tietokoneen kanssa. Miksi näin on? Onko tämä yleinen mielipide vai yksittäinen otos? Käymmekö nyt kierroksilla?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiaa Tuulia Ikkelä-Koski

Tulossa: Tuulian Asiaa. -blogisarja

Lauantai 26.2.2011 klo 14:17 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. –blogisarja on 7 –osainen sarja, josta ilmestyy yksi osa viikkossa. Kirjoituksia voi olla viikossa useampikin. Jokaisessa sarjan osassa tarkastelen viikoittain vaihtuvaa teemaa omasta näkökulmasta ja siitä, miten lähiaikoina asia on ollut muuten esillä ilmiönä, keskusteluissa tai päätöksenteossa. Kaikkea kirjoittelua voi kommentoida.

Sarja alkaa viikolla 9 helmi-maaliskuun vaihteessa ja päättyy viikolla 15, joka on Eduskuntavaaliviikko.

Blogisarja on osa ”Uusia tuulia Eduskuntaan” –vaalikampanjaani.

Tervetuloa seuraamaan Tuulian Asiaa. –blogisarjaa!

Tuulia

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, sivistys, opetus, hyvinvointi, arki, aate

Näin kehittäisin perusopetusta

Lauantai 22.1.2011 klo 21:13 - Tuulia Ikkelä-Koski

Haluaisin kehittää Perusopetusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita unohtamatta, että jo nyt meillä on erittäin paljon hyvää. Muutoksia ei tarvitse tehdä vain muuttamisen vuoksi vaan siihen pitää olla selkeä tarve. Mielestäni tarvetta on kehittää sekä työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin, sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon, että tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan liittyviä asioita.

Työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin liittyen minun suurin huoli on työssä jaksaminen ja työrauha. Nämä kaksi asiaa koskettavat niin opettajia, muuta henkilökuntaa kuin oppilaitakin. Nyt on aika kesyttää kiire ja taltuttaa riittämättömyyden tunteet. Näitä voidaan säädellä mm. Perusopetuksen uusia sisältöjä luotaessa ja varmistamalla riittävästi täydennyskoulutusta. On myös aika kiinnittää huomiota työrauhaan, joka on monisyinen asia. Työrauhankin suhteen turhan usein syyttävä sormi osoittaa opettajaa. Työrauha on nostettava keskusteluun, koska rauhattomuus uuvuttaa ja se tekee työstä tehotonta. Vaarallisinta on, ettei työrauhalle tehdä mitään. Silloin kaikki osapuolet kyynistyvät ja lopputuloksen arvaammekin. 

Työympäristön turvallisuuteen liittyvät myös sisäilmaongelmat ja lisääntynyt väkivalta tai sen uhka. Koulujen sisäilmaongelmat eivät valitettavasti ratkea vain remontoimalla tai rakentamalla uusia kouluja. Ilmeisesti suurin osa sisäilmaongelmista ei johdukaan kosteuden aiheuttamista homeongelmista, vaan erilaisten materiaalien yhteensopimattomuudesta. Tätä asiaa tulee viedä eteenpäin seuraavan Eduskunnan istuntokautena, kun Suomen kemikaalilainsäädäntöä uusitaan. Silloin on huomioitava kemikaaliyhdisteiden merkitys työympäristöön.

Väkivalta ja sen uhka on lisääntynyt kouluissamme viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitä kontrolloidaan kaiken aikaa numeroin ja käppyröin, mutta mitä teemme sellaisen toimintakulttuurin luomiseksi, joka ehkäisee väkivaltaa? Lapsen ja nuoren suurin tarve kouluyhteisössä on tuntea kuuluvansa sosiaaliseen ryhmään. Edesauttaako sitä, jos ryhmät ovat ylisuuria ja kouluarki on pirstaleinen? Ryhmien koot tulee määritellä selkeästi lainsäädännössä. Arjen eheys ja ryhmän pysyvyys ovat erittäin tärkeitä alkuopetuksesta noin neljänteen luokkaan. Toki ne ovat tärkeitä senkin jälkeen. Arjen eheyttä luodaan Valtioneuvoston asettamasta tuntijaosta lähtien opettajan arjen päätöksiin toteuttaa opetustaan.

Työssä jaksaminen oppilaiden kannalta koskee myös motivaation lisäämistä. Motivaatio on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kouluista ei kuitenkaan tarvitse luoda viihdytyskeskuksia. Oppimisen motivaatio syntyy innosta oppia uutta. Oppia voi monella tavalla, mutta pidän tärkeänä, että opettaja tuntee oppilaansa, on heidän ajatusmaailmastaan aidosti kiinnostunut. Aito välittäminen ei ole paapomista tai hyysäämistä. Se on monipuolista kommunikaatiota, arviointia ja yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa opetukseen paljon sellaista, joka voi myös motivoida oppilaita. Samalla se myös haastaa opettajat oppimaan uutta, mutta kyllähän me opimme.  Me olemme vieriviä kiviä, jotka eivät koskaan sammaloidu.

Tärkeintä on, että oppilas oppii ja kehittyy optimaalisella tavalla asui hän Helsingissä tai Sevettijärvellä, oli hän tyttö tai poika tai olivatpa hänen vanhempansa siivoojia tai professoreja. Huomioitavaa on, että viimeisin PISA -tutkimus osoittaa, että niin sukupuoliselle kuin alueellisellekin tasa-arvolle on tehtävä jotain. PISA2009 ensitulokset luettuani jäin pohtimaan, onko ylistetty Perusopetuksemme tasalaatuisuus murenemassa? Erityisen huolestuttavaa tutkimuksen mukaan on, että Välisuomen poikien lukutaito on OECD-maiden keskiarvoa heikompi. Myös tyttöjen ja poikien osaamisen erot olivat Suomessa OECD-maiden suurin. Huolestuttavaa, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä johtuu koulusta ja mikä kulttuurista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perusopetus, työhyvinvointi, työssä jaksaminen

Joulujuhlapuhe koulun joulujuhlassa

Lauantai 25.12.2010 klo 18:16 - Tuulia Ikkelä-Koski

Joulujuhlapuhe Haukkarannan koulun joulujuhlissa 18.12.2010

Hyvä Joulujuhlaväki!

Teillä oppilailla ja opettajilla on ollut tosi paljon mielikuvitusta, kun olette loihtineet taas ikimuistoisen joulujuhlan Lumi-teeman ympärille. Juhlat ovat Haukkarannan koulun vaikuttava perinne.  On ilahduttavaa huomata vuosi toisensa jälkeen, että perinne jatkuu. Juhlien luomiseen liittyy juuri sellaista oppimista, mikä jää mieleen. Siihen liittyy draaman opettamista, kommunikaatiota monella eri tasolla ja ennen kaikkea se on tapahtumaketju. Tuo tapahtumaketju sisältää lukuisia oppimistilanteita sisältäen vahvoja tunteita jännittämisestä, pelosta onnistumisen hyvän olon tunteeseen saakka. Draaman opetus onkin noussut nyt perusopetuksen kuumaksi perunaksi. Draama on taiteen muoto, jota käytetään parhaimmillaan keinona opettaa muillakin tunneilla kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla. Sen opetus ei ole kuitattu vain suorittamalla jokin näytelmä. Se on tapa ilmaista elämää, itseä ja kommunikoida toisten kanssa. Parhaimmillaan sitä on joka päivä koulussa.

Kun mietin, mitä minulla tulee mieleen lumesta, olin itsekin yllättynyt. Mieleeni tuli paljon erilaisia asioita ja tunteita. Kauneutta, iloa, surua ja ennen kaikkea joulu. Moni lumeen liittyvä asia tai tunne on syntynyt jo lapsuudessa. Joulu ilman lunta oli kuin ruoka ilman suolaa. Mustasta joulusta puhuminenkin tuntui pahalta. Suomessa on suuri rikkaus, että luonto tarjoaa meille neljä vuodenaikaa kaikkine vaihteluineen. Saamme nauttia kesän lämmöstä, kunnon talvesta. Keväisin luonnon puhkeaminen ikään kuin uuteen eloon on aina elämys, samoin kuin syksyllä sen hiipuminen talviuneen. Jouluksi toivomme lunta, koska se on kaunista. Se tavallaan tekee luontoon joulusiivouksen. Lumi peittää alleen kuihtuneen kasvillisuuden. Se tuo valoa pimeyteen ja mahdollistaa paljon mukavaa tekemistä. Voi hiihtää, möyriä lumessa, tehdä lumilyhtyjä ja lumiukkoja, voi laskea pulkalla, lumilaudalla, kävellessä kuunnella lumen narinaa.

Oletko koskaan syönyt lunta? Ainahan lumen syömistä kielletään, mutta palautetaanpa mieliin, mikä ihana tunne lumen syöntiin liittyy. Ennen lumen syöntiä on laskenut mäkeä, hiihtänyt, peuhannut lumessa tai on tehnyt jotain muuta lystikästä lumessa. On tullut valtava jano. Vesipullo ei tullut mukaan, saatikka kuuma mehu. Siinä hetkessä on helppo ottaa vesihömpyt lumen muodossa kauhomalla käsin sitä suuhun. Näitä syvälle mieleen painuneita kokemuksia on meillä jokaisella.

Lumi tarjoaa jokaiselle aistille annettavaa, tarjoten kokemuksia ja syviä muistijälkiä aivoihimme. Lumi on tärkeä osa suomalaista elämää. Luonto tarjoaa sen meille lahjana ja kaiken kukkuraksi -ilmaiseksi.

Kiitos kuluneesta syksystä oppilaille, vanhemmille, yhteistyökumppaneille ja henkilöstölle. Olette tehneet töitä oppimisen eteen. Kiitos!

Toivotan teille kaikille rauhallista Joulua ja erityisesti aikuisille haluaisin heittää yhden toivomuksen: Antakaa Joulunaikaan sisäinen lapsenne herätä henkiin: heittäytykää lumeen, tee vaikka lumienkeli ja löydä itsestäsikin lapsi. Lapsi on tärkeintä, mitä meillä on.

1 kommentti . Avainsanat: Joulujuhla, Haukkarannan koulu

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »