"Miksi en saa viittomakielen opetusta?"

Sunnuntai 22.2.2015 klo 23:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

Eilen olin vaalipaneelissa, joka oli harvinaisen vuorovaikutteinen. Viittomakielisten vaalipaneelin järjestivät viittomakielellä toimivat keskisuomalaiset yhdistykset. Ensimmäisen kerran ikinä myös lapsi osallistui paneelin kulkuun ja hän esitti kysymyksen ”Miksi en saa viittomakielen opetusta?”

vaalipaneeli_21.2.2015.jpg

Kysymys on aiheellinen ja se liittyy myös parhaillaan valmisteilla olevaan viittomakieli-lakiin, jolla on tarkoitus vahvistaa tämän vähemmistökieliryhmän oikeuksia. Kysyjälle vastasin: ”On erittäin tärkeää, että oppii kieliä. Sinun kohdalla on tärkeää oppia erityisesti suomea ja viittomakieltä. Toivottavasti saat opetusta sekä päiväkodissa että koulussa, sitten kun sinne menet. Kielten oppiminen kannattaa aina!”

Aikuisille valotin asiaa hieman laajemmin: ”Äidinkielen vahvistaminen on aina hyväksi kaikelle oppimiselle. Se, että opetusta ei järjestetä voi johtua opetuksen järjestäjän talousvaikeuksista mutta myös ymmärtämättömyydestä. Taustalla voi olla myös valtionmaksuperustelaki. Jos opetuksen järjestäjä joutuu hankkimaan viittomakielen opetusta toiselta taholta, valtion ylläpitämältä ohjaus- ja oppimiskeskuksesta, kynnyskysymykseksi voi nousta maksu, jonka valtio joutuu lainsäädännön perusteella veloittamaan. Tähän maksuperustelakiin pitäisi tehdä muutoksia, jotta oppilaiden tasa-arvoisuus lisääntyisi. On huomioitava, ettei viittomakielenopetus ole aina edes paikkaan sidottu. Riittää että on käytettävissä tietokone ja yhteydet. Tällä hetkellä viittomakielen opetusta annetaan verkon välityksellä etänä Jyväskylästä satojen kilometrien päähän. Toivon, että verkko-opetus eli etäopetus tulee lisääntymään.” 

Viittomakieli on kieli siinä missä ranska, venäjä tai ruotsi. Se ei ole vain muutama käsimerkki, vaan se on kieli, jolla on oma kielioppinsa ja se elää ajassa. Siinäkin syntyy uusia sanoja, käsitteitä ja se on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin. Eräs kuuleva kuurojen lapsi (coda), nykyisin jo aikuinen kuvaa tilannetta näin: ”Pahimmillaanhan viittomakielen opetuksen toteutumattomuus voi kielimuurista johtuen aiheuttaa kuilun tunnesiteeseen codalapsen ja kuurojen vanhempien välille.” Tämä jos mikä on surullista, mutta niin totta. Aito, toimiva kaksikielisyys on tärkeä tavoite näille lapsille ja nuorille.

Tilaisuudessa annoin ensimmäisen vaalilupaukseni: parannan viittomakielen tulkkauspalveluita. Tämä lupaukseni liittyy muutoksen toteuttamiseen, joka on syntynyt, kun tulkkipalvelut siirtyivät kunnilta KELA:lle. Muutoksen syyt olivat erittäin ymmärrettävät, koska sillä haettiin tasa-arvoa ja taloudellista tehokkuutta. Kunnat tarjosivat viittomakielisille tulkkauspalveluita eri kriteerein ja siten viittomakieliset olivat eriarvoisissa asemissa riippuen kotikuntansa näkemyksistä, asenteista tai tietoisuudesta viittomakieltä kohtaan. Toisaalta taloudelliset ajat ovat pakottaneet keskittämään palveluita ja hakemaan tehokkuutta sitä kautta.

Mutta kuinkas kävikään? Asiakkaat ovat erittäin tyytymättömiä saamaansa palveluun. Olen kuullut monta eri tarinaa siitä, miten viittomakielentulkkauspalveluita nykyisin hoidetaan. Esimerkiksi, kun iäkäs viittomakielinen käy lääkärissä, hän on saanut asioinnilleen aina eri tulkin. Näissä tilanteissa on syntynyt väärinkäsityksiä ja kommunikaatio ei ole toiminut. Olen saanut myös kuulla tilanteista, ettei tulkkikeskus ole pystynyt tarjoamaan palveluita ajallaan. Tulkkausta tarvitsevat henkilöt ovat käyttäneet sosiaalista mediaa kanavana hakiessaan palveluita. Nykyinen järjestelmä on johtanut siihen, että viittomakielen tulkit sahaavat autoillaan ympäri Suomea tulkkaamassa parin tunnin keikkoja, vaikka paikkakunnalla olisi ollut vapaana tulkki, mutta hänen hintansa on ollut muutaman euron tai sentin kalliimpi. Väistämättä mieleen nousee monta kysymystä: onko kilpailutuksessa huomioitu kaikki kustannukset mukaan lukien matkat ja päivärahat? Onko mitään merkitystä tulkkaajan ja asiakkaan asiakassuhteella? Miten tulkkauksen laatukriteerit on huomioitu kilpailuttamisessa?

Eihän tämä näin voi jatkua. KELA:n välityskeskus sijaitsee Turussa, keskitetysti. Keskeistä jatkossa on arvioida, onko haettua tehokkuutta saavutettu. Taloudellisten arvojen lisäksi on arvoitava myös sitä, onko palvelu ollut toimivaa. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että palveluja tuotetaan etäällä, mutta miten siihen saisi liittettyä sen, että palvelut myös toimivat yksittäisen ihmisen arjessa? Nämä asiat olisi selvitettävä ja hakea aktiivisesti parannusta asiaan. Ei nimittäin ole aivan sama, saako viittomakielinen tulkkausta ja jos saa, niin millaista se on.

 

1 kommentti . Avainsanat: viittomakieli, tulkkaus, eduskuntavaalit, paneeli

Kehkeytyyhän toukasta perhonen?

Tiistai 6.1.2015 klo 18:01 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Keskisuomalaisessa 6.1.2015

Suomen lapset ja nuoriso saivat huikean hienon lahjan, kun Opetushallitus antoi uudet opetussuunnitelman perusteet esi-, perus- ja lisäopetukseen juuri ennen Joulua 22.12.2014. Toivon mukaan julkistamisajankohta ei heikennä asian saamaa huomiota, joka sille kuuluu, vaan opetussuunnitelman perusteet lähtevät jalostumaan.

Tämä lahja on kuin perhosen toukka, joka kehittyy vaihe vaiheelta. Muutos onnistuessaan rävähtää loistoonsa tai epäonnistuessaan muodonmuutosta ei vain tapahdu. Seuraavasta kehitysvaiheesta ottaa kopin opetuksen järjestäjät, jotka tahoillaan vaikuttavat annetun lahjan kehittymiseen, niin että oppiminen oikeasti muuttuu.

Tiedän, että kyynisimmät suhtautuvat opetussuunnitelmiin etäisesti. He pitävät niitä kirjahyllyssä pölyttyvinä kirjoina, joiden välissä voi säilyttää sadan euron seteleitä varsin turvallisesti. Siitä huolimatta uskon, että uudistushenkisimmät ovat hereillä ja tarttuvat hetkeen. He haistavat ajan hengen ja ymmärtävät, mikä rooli sivistyksellä ja koulutuksella on mm. kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistäjinä. Toivon, että nämä valveutuneet tekijät tunnistetaan ja heidän innostustaan tuettaisiin. He ovat niitä, jotka herättävät perusteet henkiin, vaikuttavat paikalliseen opetussuunnitelmaan ja saavat sen arjessa elämään. He ovat niitä, jotka miettivät, onko lupa opettaa muuallakin kuin pulpetin ääressä? Tai onko mahdollista kaataa raja-aitoja eri aineiden välillä?

Uudistustyö kunnissa on jo alkanut, mutta nyt se tulee jokaisen oppilaan, vanhemman ja työntekijän iholle. Perusteita muutetaan noin kymmenen vuoden välein ja tällä kertaa se peräänkuuluttaa toimintakulttuurin muutosta niin vahvasti, että jokainen koulussa toimiva joutuu miettimään omia toimintatapojaan ja niiden suhdetta koko yhteisöön vanhemmat mukaan lukien.

Tavoitteena on, että oppilaat kokevat oppimisensa merkitykselliseksi, innostuvat oppimisesta ja löytävät omat vahvuutensa.

Uutuutena perusteissa on laaja-alainen osaaminen sisältöineen ja tavoitteineen. Tarkoitus on, että nämä osaamisen alueet nivoutuvat oppilaan arkeen. Laaja-alaisen osaamisen alueita ovat:

  1. Ajattelu ja oppiminen
  2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
  3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  4. Monilukutaito
  5. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
  6. Työelämätaidot ja yrittäjyys ja
  7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.

Näiden taitojen oppimisen tarve on noussut ympäröivästä maailmasta ja tarkoitus on niveltää nämä eri tiedonaloille. Aivan itsestään, sormia napsauttamalla, opettajat eivät tätä uutuutta omaksu. Ydinkysymys on, miten osaamista johdetaan ja varmistetaan, että lukuvuoden alkaessa elokuussa 2016 toimijat ovat tietoisia, miten töitä tehdään jatkossa?

Miten mm. nämä ja toimintakulttuurin muutos lähtevät elämään oppijan arjessa, on mielenkiintoista nähdä ja kokea. Miten opetuksen järjestäjä ottaa vastaan lahjan, joka nyt on annettu ja jalostaa sitä paikallisesti oman näköiseksi? Kehkeytyyhän toukasta perhonen?

Tuulia Ikkelä-Koski

KM, oppimispäällikkö

Jyväskylän kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen

eduskuntavaaliehdokas (Kesk.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opetussuunnitelmauudistus, opetussuunnitelma, ops

Kyykytyksestä kannustukseen ja puhinasta pöhinään

Maanantai 10.11.2014 klo 21:36 - Tuulia Ikkelä-Koski

Puheenvuoroni talousarvion lähetekeskustelussa valtuustossa 10.11.2014

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Kaupunginjohtaja on esityksessään Talousarvioksi 2015 tuonut esille kovan linjan koskien Kasvua ja oppimista. Hän esittää, että sieltä voi leikata 1,5 miljoonaa enemmän kuin mitä sivistyslautakunta on yksimielisesti ehdottanut. Erityisen suuret leikkaukset kohdistuvat varhaiskasvatukseen. Merkittävimpään ikäkauteen, kun ajatellaan kaupunkilaisen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kirsi Knuuttila tuo esille näihin palveluihin liittyviä pointteja.

Olen huolissani, millaista arki on jyväskyläläisissä kouluissa. Kaikki ei opi edes lukemaan kunnolla. Joka kahdeksannella oppilaalla on niin heikko lukutaito, että se on jo riski suoriutua jatko-opinnoista. Tämä tuli esille selkeästi PISA tutkimuksissa välisuomen tuloksissa. Tähän on kiinnitettävä huomiota. Kun oppiminen ei suju, siihen on saatava tukea.

Näen huolestuttavana piirteenä, että kaupunkiimme on pesiytymässä ”Jokainen on oman onnensa Seppä”-ajattelumalli. Siinä ajattelutavassa annetaan periksi. Ei välitetä niistä, jotka haastavat. Oppilas, jonka oppimisprofiili ei ole tavanomainen, saa sukeltaa yhä syvemmälle epäonnistumisen suohon. Koulu ei voi kääntää selkäänsä niille jotka eivät opi lukemaan ensimmäisen luokan jouluun mennessä, eikä niillekään, jotka käytöksellään ilmaisevat pahaa oloaan. Useimmiten juuri nämä ovat niitä oppijoita, jotka eivät saa tukea vanhemmiltakaan. Meidän on pidettävä huoli, että me yhteisönä varmistamme oppimisen haasteista huolimatta.

Nyt tarvitaan perusopetukseemme innostusta, kunnon pöhinää, puhinan sijaan. Opetussuunnitelmatyö on vauhdissa ja uudistus on koko valtakunnassa merkittävä asia. Koko uudistuksen ydin on siinä, että toimintakulttuuri muuttuu. Mikä meidän kouluissa muuttuu? Miten yhteisölliset menetelmät saavat jalansijaa? Miten henkilöstö tähän perehtyy? Miten opsin uutuus seitsemän laaja-alaisen oppimisen taidot lähtee elämään? Miten oppimisympäristöt kehittyvät vanhoissakin kiinteistöissä? Miten sähköiset oppimisympäristöt toteutuvat? Minkälainen taikatemppu tehdään, että nämä toteutuu, jos esitetyt leikkaukset toteutuvat?

OPS- uudistus koskettaa kaikkia toimijoita. Kukaan ei voi sanoa, ettei tämä kuulu minulle. Tämä koskettaa niin vanhempia, oppilaita, opettajia kuin ohjaajia. Tähän muutokseen tulee satsata. Nyt on aika innovoida myös koulussa ja siihen tulee osoittaa resursseja. Tuntikehystä suunniteltaessa tämä pitää huomioida.

Jos me päättäjät haluamme vaikuttaa opetuksen arkeen ja oppimisen uudistumiseen, emme voi hyväksyä kaupunginjohtajan esitystä vaan etsimme muut keinot.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ops, opetus, talousarvio, oppimisympäristö, uudistus

Lastentarhasta päiväkodin kautta varhaiskasvatustaloon

Keskiviikko 15.10.2014 klo 9:28 - Tuulia Ikkelä-Koski

Luin päivän lehden, jossa kerrottiin, että Keuruulle nousee varhaiskasvatustalo. Minulle tuli hieman hatara kuva, mitä talossa tulee tapahtumaan. Kyse on varmastikin alle kouluikäisten lasten oppimisen ja kasvun paikasta, mutta jäin miettimään sanaa "varhaiskasvatustalo". Minulle tämä sanahirviö kuvastaa aikaansa, jossa lapsuutta ei osata arvostaa ja kasvatus halutaan ulkoistaa yhteiskunnalle.

Kolmekymmentä vuotta sitten alettiin puhua päiväkodista, kun ajateltiin, että lapsella olisi kodinomaiset oltavat vanhempien ollessa töissä. Toiminnassa tuli alkoi korostua virikkeellisyys.

Sitä ennen lapset miellettiin enemmän kukkiin ja puihin, koska heidät vietiin lastentarhoihin. Aivan pienimmät lapset olivat seimeissä. Ajalle tyypillistä oli suurien massojen ideologia, tietynlainen sosialismi, joka näkyi lasten arjessa tiettyyn sapluunaan asettumisena.

Hassua sinänsä, että ihmiselämän vaihe, joka on kehityksellisesti koko elämänkaaren ajan tärkein, elää päätöksenteossa vuosikymmenestä toiseen todella kummallista ajelehtimisen aikaa. Varhaiskasvatuslaki on yli neljäkymmentä vuotta vanha ja todella vanhentunut. Sen uudistamisen puolesta on puhuttuu jo pitkään. Toistuvasti hallituskaudesta toiseen asia jää mappiin "Ö". Terveydenhuollon puolella lapsuus on saanut vankan arvonsa, kiitos monelle tekijälle Arvo Ylpöstä lähtien. Miksi tämä sama ei ole tapahtunut niiden palvelujen kohdalla, jotka tukevat pienen ihmisen varttumista?

Koulu on aina ollut koulu, mikä osoittaa, että sanana se taipuu moneksi. Se onkin eri tarina, millaisia fiboja sana "koulu" herättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, oppiminen, päiväkoti

Eläköön puurakentaminen

Torstai 2.10.2014 klo 8:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

Viime viikolla nousi harjaan Suomen korkein puukerrostalo Jyväskylän Kuokkalassa. Samalla rakennus, nimeltään Puukuokka, on Euroopan suurin puutilaelementti-rakennus. Rakennus on noussut Kuokkalan kirkon välittömään läheisyyteen saman arkkitehdin pöydältä, mikä näyttää paikan päällä silmiä hivelevältä. Puukuokassa leikitellään myös vaalean ja tumman vuoropuhelulla: julkisivusta osa on tummaksi maalattua kuusta ja osa käsittelemätöntä lehtikuusta, jonka on tarkoitus ajan patinoida. Rakennus näyttää jo nyt telineistä ja pressuista huolimatta erittäin sopivalta juuri siinä paikassa, missä se sijaitsee.

puukuokka_harjannostajaispaivana.jpg

 

Viime vuoden maaliskuussa Jyväskylän valtuusto kävi mielenkiintoisen keskustelun, kun tämän korttelin asemakaavamuutosta oltiin päättämässä. Tarkemmin kaava-asiaan voi tutustua kaupungin sivuilla esim. valtuuston pöytäkirjassa. Valtuuston kokouksesta mieleeni on jäänyt mielenkiintoinen keskustelu koskien asemakaavamuutosta. Keskusteluissa mm. puurakennuksia pidettiin sopimattomina kivirakennusten keskellä. Muistan ihmetelleeni tuota käsitystä. Vasta myöhemmin, kun rapsutin asian pintaa hieman syvemmälle, ymmärsin, että kyseessähän oli betoni- ja puurakentamisen vastakkainasettelu varsin mielenkiintoisella tavalla. Ikäänkuin betonirakentaminen olisi ainut oikea tapa rakentaa Jyväskylälle ja sijaa puurakentamiselle kerrostaloissa ei sallittaisi. Näen tällaiset vastakkain asettelut erittäin epämiellyttävinä ja jopa vanhanaikaisina. On aika myöntää, että puurakentaminen saa jalansijaa kerrostalorakentamisessa ja toivon mukaan myös julkisessa rakentamisessa yhä enemmän. Siitä huolimatta on tilaa myös muille.

Itse toivon, että puurakentaminen saisi yhä enemmän jalansijaa, koska se jättää huomattavan paljon pienemmän hiilijalanjäljen. Rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjäljestä puolet muodostuu sen rakenteesta. Puulla on betoniin tai muuhun kiveen nähden huomattavan paljon pienempi hiilijalanjälki. Itse olin todella yllättynyt, kun luin artikkelia globaaleista eniten hiilijalanjälkeä jättävistä teollisuudenaloista. Minua ei yllättänyt kaksi ensimmäistä sijaa, jotka kuuluivat öljy-jalostamoyhtiöille, mutta kolmas sija kuului sementtiteollisuudelle. Siitä lähti sukellukseni puurakentamisen syövereihin, eikä paluuta sen resurssiviisauden vuoksi.

Kiitän lämpimästi Lakeaa, joka on hankkeen toteuttaja, kaikkia rakentajia ja suunnittelijoita. Erityisesti kiitän Arkkitehtitoimisto OOPEAA (ent. arkkitehtitoimisto Lassila &Hirvilammi). Kaupungin näkökulmasta katsoen tavoite on toteutunut. Kuokkalaan on noussut tavoiterakennus, joka on itsessään arkkitehtonisesti mielenkiintoinen ja se sopii ympäristöönsä kuin nenä päähän. Mielenkiintoista on nähdä, miltä koko korttelin näyttää, kun kaikki rakennukset valmistuvat. Ilolla ja ylpeydellä voinkin todeta, että Jyväskylään on noussut Suomen korkein puukerrostalo, joka on kuusta.

Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puurakentaminen, hiilijalanjälki, Puukuokka, Jyväskylä

Nuorten osallisuus Jyväskylän päätöksenteossa -puheenvuoroni valtuustossa

Maanantai 1.9.2014 klo 21:35 - Tuulia Ikkelä-Koski

Voisi luulla, että valtuuston esityslistojen lukeminen liitteineen on tylsääkin tylsempää hommaa. Niin ei kuitenkaan ole. Tämän iltaisella listalla oli tarina siitä, miten arvostamme nuoria ja kuinka haluamme heidän osallistuvan päätöksentekoon.

Esityslistan liitteistä ilmenee, että asenne eri lautakunnissa nuorten osallistumiseen lautakunnan toimintaan vaihtelee. Lautakunnista Kulttuuri- ja liikuntalautakunta vaikuttaa olevan edistyksellinen ja näyttää siltä, että he ottavat nuoret osalliseksi työskentelyyn varauksetta.  Kaupunkirakenne lautakunnankin päätöksestä kiittelen.

Sitten esityslistan liitteiden tarina muuttuu. Sivistyslautakunta ja peruspalvelulautakunta toivottavat nuoret tervetulleeksi, mutta päätökset ovat selkeästi varauksellisia. Viesti on se, että kokeeksi otetaan teidät osittain mukaan. Mielelläni olisin ollut kärpäsenä katossa seuraamassa keskusteluja. Toivon, että nuorten osallisuus nähdään tämän päivän juttuna. Aika, jolloin tie lautakuntiin eteni kioskin pitämisen ja poliittisen polun tallaamisen kautta on ohi.

Meillä Jyväskylässä on todella upeita lapsia ja nuoria. Toivon, että kaikki me poliittiset päätöksentekijät kunnioittaisimme heitä. Haluaisin, että kunnioittaminen näkyisi siten, että aidosti haluaisimme heidät mukaan lautakuntien toimintaan. Ei tyyliin ”annetaan pikkuisen kokeeksi” vaan viestitään, että: "aivan aikuisten oikeesti haluamme teidät pöytämme äärelle".

Jotta lautakunnat kohtelisivat nuoria samoin, esitän vastaehdotuksen, joka mukailee kulttuuri- ja liikuntalautakunnan päätöstä: ”Lautakuntiin kutsutaan yksi Jyväskylän nuorisovaltuuston keskuudestaan valitseman 15 vuotta täyttäneen edustajan ja hänelle varaedustajan läsnä- ja puheoikeudella kokouksiinsa kuluvan valtuustokauden loppuun saakka."

-Puheenvuori koski valtuuston 72. pykälää; Caius Forsbergin ym. valtuustoaloite nuorisovaltuuston ja lautakuntien edustajien vuosittaisista tapaamisista Jyväskylän kaupungissa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: osallisuus, nuorisovaltuusto, Jyväskylä valtuusto

Tourujoen farssi -uoman päättämisen vaikeudesta

Tiistai 13.5.2014 klo 0:09 - Tuulia Ikkelä-Koski

Jos Luontoäiti voisi nauraa ääneen, se tapahtuisi nyt. Sitä huvittaisi pikku ihmispolosten kiistely siitä, mitä Tourujoelle tehdään. Tuon farssin rooleissa ovat tavan kaupunkilaiset, virkamiehet ja luottamusmiehet, minä mukaan lukien. Juonen kulku on ollut Luontoäidille hilpeää seurattavaa, koska siinä on ollut käänteitä, väänteitä ja jopa salamyhkäisyyksiä yllin kyllin. Rooleissa olleiden henkilöiden tarkoitusperiä ja vaikuttimia on kilvan arveltu ja jopa tosinakin pidetty. Kättä ei ole väännetty, mutta mittelöä on käyty siitä, kuka tietää mitä mistäkin ja kenen sana on se, joka painaa. Nyt tunnen jo kolahduksen omalla kohdallani. Tämän farssin eri näytöksissä olen saanut huomata, että osa rooleissa olleista pesee käsiään vastuusta ja on valmis vyöryttämään pallon toiselle virkamiehelle tai viimekädessä päättäjälle, luottamusmiehelle. Minä saankin olla yksi niistä 67 valtuutetusta, jotka kantavat vastuun siitä, missä vesi virtaa Tourujoessa ja mitä vaikutuksia sillä on vielä sadan vuoden kuluttua.

Eilen, maanantaina 12.5, kaupunginhallitus laati esityksen Tourujoen uomavaihtoehdosta valtuustolle, joka päättää asiasta viikon kuluttua. Kannatin 0+ vaihtoehtoa, koska se mahdollistaa myös pitkän uoman toteutuksen, jos se osoittautuukin eri selvityksissä parhaaksi luonnon kannalta. Surullisinta tässä päätöksenteossa on ollut se, etten ole saanut kaikkia mahdollisia selvityksiä päätöksentekoni perusteeksi, koska kaikesta ei vielä tiedetä. Tai jos olen saanut tietoa toisaalta, niin toisaalta se on ammuttu alas. Nyt jos koskaan, olisin toivonut alun alkaen virkamiesvalmisteluun sellaista kokoonpanoa, mikä olisi koostunut eri alojen asiantuntijoista, myös vesistöosaajista. Joudumme tekemään päätöstä, kun kaikki tuon alueen vesistöön liittyvät selvitykset eivät ole edes valmiita.

Päätöksenteon tueksi laaditut euromääräiset laskelmat ovat vaihdelleet ja minun on vaikea luottaa niihin. Esitetyissä laskelmissa on kuluvyörytyksiä, mutta laskelmien pitävyyttä voi kritisoida, koska niistä puuttuu oleellisia summia. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon voimalaitoksen mahdollisesta alasajosta saamatta jääneet tulot, muttei siihen kohdistuvia kustannuksia, jotka jäävät toteutumatta. Laskelmat painavat päätöksenteon vaakakupissa todella paljon. Varsinkin nyt, kun niukkuutta leikataan, jotta talous saataisiin tasapainoon. Päätöksentekoon luo painetta myös se, että suunnittelun aikaikkuna on sulkeutumassa, koska kunnallistekniikkaa pitää päästä rakentamaan tulevana kesänä Kankaan alueelle. Nyt kuitenkin edellytetään, että suunnittelu etenee niin, että myös pitkä uoma on toteutettavissa myös myöhemmin. Hyvä niin.

Tourujoen ekologista alennustilaa pitää yllä vesivoimalaitos. Sen jatkoon liittyvistä ratkaisuista kaupunginhallitus antaa erillisen konserniohjeen Jyväskylän Energialle Tourujoen kokonaisselvityksen valmistuttua. Voimalaitos tuottaa energiaa vuodessa sen minkä Keljonlahden voimalaitos tuottaa noin 10 tunnissa. Jos missä, niin tässä asiassa kannattaisi keskittää ja kohdentaa voimavaroja sinne, missä se on järkevintä. Vesivoimalaitokseen tulisi investoida, jos sen ajatellaan toimivan jatkossakin. Toisaalta kaupunki on juuri investoinut Keljonlahteen, sillä seurauksella, että talous on lähes kuralla. Tätä kokonaiskuvaa katsoessa en voi kuin hämmästellä, jos joku haluaa vielä vesivoimalaitokseen satsata. Kun konserniohjauksen aika tulee, kantani sitä varten on jo valmis.

Olen asunut koko lapsuuteni, nuoruuteni ja osan aikuisiästäni tuon vesistön äärellä, mistä vesi kertyy Tourujoelle. Muistan jokavuotiset tulvat Makkarajoella, kun vesi peitti osan peltojen pientareista ja pajukoista, mahdottomat melontakelit ja padon, joka rakennettiin Autiojokeen. Nämä tekijät ovat yhä edelleen niitä, jotka vaikuttavat Tourujoen tilaan ja toisinpäin. Koko Tourujoen yläpuolisen vesistön tila alkaen Luonetjärvestä tullaan tarkastelemaan ja selvittämään Luonetjärven säännöstelyntarpeet. Tässä työssä vastuutaho on ELY-keskus ja se toimii yhteistyössä säännöstelylupien haltijoiden kanssa. Toivon mukaan sen pöydän äärelle kootaan kaikki mahdolliset tahot, ettei farssi jatku. Kukaan ei jaksa nauraa näytöksestä toiseen, ei edes Luontoäiti. Seuraavan näytöksen tyylisuunnan voisi vaihtaa. Dokumentti voisi maistua kaikille osapuolille: eri rooleissa oleville ja koko suurelle yleisölle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tourujoki, Jyväskylä; Kangas, uoma

Tuikku Eduskuntaan

Lauantai 12.4.2014 klo 20:00 - Tuulia Ikkelä-Koski

Keski-Suomen Keskusta nimesi minut ja 9 muuta ehdokkaiksi Eduskuntavaaleihin 2015. Kiitän luottamuksesta.

Edellisissä vaaleissa olin ehdolla ensimmäisen kerran. Kokemus osui Suomen poliittisen historian yhteen mielenkiintoisimpiin kohtiin. Perussuomalaisten Jytky hetkautti, kun kansa puhui. Siitä huolimatta sain ääniä enemmän kuin Jyväskylän kaupunginteatteriin mahtuu katsojia. Olen edelleen liikuttunut siitä luottamuksesta, jonka silloin sain kokea.

Kuten edellisellä kerralla, niin on nytkin: en toiminut yksin. Minulla oli loistava taustajoukko ja niin tulee olemaan tälläkin kertaa. Toivon entiset tukijat uudelleen ja uudet mitä lämpimästi mukaan tiimiin, joka laittaa pyörät pyörimään ilolla.

Nyt kuitenkin vedetään happea. Kampanjan miettiminen alkaa vasta kesällä. Toukokuussa on EU-vaalit ja toivon, että yhä useampi suomalainen innostuu niistä. Keski-Suomen Keskustalla on ensimmäistä kertaa oma ehdokas, Petri Honkonen. Hänenstä löydät lisää täältä. Kaikki Keskustan ehdokkaat löydät täältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, Jyväskylä, Keskusta

Toiminnallinen oppiminen vaatii muunneltavia tiloja

Maanantai 24.3.2014 klo 18:53 - Tuulia Ikkelä-Koski

Erkki Laakso kysyi, ”Olisiko aika jo kypsä irrottaa pylly pois pulpetista” (Ksml 13.3.). Todellakin aika on miettiä, millaisia oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan niin, että niissä huomioidaan nykyinen käsitys oppimisesta ja tulevaisuuden taidoista. Pohjimmiltaan kyse on juuri Laakson mainitsemasta ajattelutavan muutoksesta.

Parhaillaan uudistetaan oppimisympäristöjä osittain pakon sanelemina sisäilmaongelmien vuoksi ja samaan aikaan uudistetaan valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Näiden uudistusten taustalla toimii hyvin erilaisia asiantuntijoita: arkkitehtejä, insinöörejä, opettajia ja hallinnon virkamiehiä. Suuri riski on, etteivät tämän uudistuksen eri tekijät ja heidän ajatusmaailmansa kohtaa. Jos näin käy, oppimisympäristöt suunnitellaan vanhan kaavan mukaan tai tehdään parannuksia, jotka ovat vähäisiä muutoksen kannalta eivätkä siten palvele oppimisen suurta kehitystä. Pahimmillaan ajattelutavat eivät kohtaa ja jos ne kohtaavat, riskiksi jää vielä se, että ajattelutapaa ohjaavat totutut tavat. Näin tuudittaudutaan tuttuun ja turvalliseen, eikä muutosta tapahdu. Kuitenkin näen tämän tilanteen tuhannen taalan paikkana, koska oppimisympäristöt ovat säilyneet varsin perinteisinä yli sadan vuoden ajan, suuri osa koulurakennuksista on rakennettu sotien jälkeen ja lähitulevaisuudessa oppimisympäristöjä korjataan tai rakennetaan lisää. Tässä tilanteessa on oleellista pohtia, millainen ajattelu eri toimijoita ohjaa?

Tämän vuoden aikana etsitään valtakunnallisesti yhteistä käsitystä siitä, miten perusopetus linjataan alkaen vuoden 2016 elokuusta noin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Uudistuksen selkeä linja on uudistaa toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa. Yksi esille nousseista pedagogisista uudistuksista on Laakson kirjoituksessakin esille tullut toiminnallinen oppiminen. Se on saamassa jalansijaa ja se on välttämätöntäkin, koska lapset ja nuoret oppivat käyttäen kaikkia aistejaan ja yksi menetelmä ei toimi kaikilla.

Toiminnallinen oppiminen tarvitsee tilaa, mikä muodostaakin vaikean yhtälön ratkaistavaksi julkisen talouden haasteissa. Tarvittaisiin tilaa, mutta kustannukset eivät saisi nousta. Miten tämä pulma ratkaistaisiin? Olisiko aika kypsä miettiä erilaisia tapoja käyttää tilaa ja luoda uusia tilaratkaisuja? Jos toiminnallinen opetus jää vain yhden luokkatilan varaan, kuten draamaluokan, sama vanha perinne jatkuisi. Käytännössä perusopetuksen yläkoulun luokka pääsisi kyseiseen tilaan vain kerran viikossa, eikä yksittäinen luokka siten palvelisi toiminnallisen opetuksen vahvistumista.

Jotta oppiminen monipuolistuisi, on suunniteltava monipuolisia tiloja ja muutettava totuttuja toimintatapoja, toteaa Marko Kuuskorpi (2012) väitöskirjassaan ”Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö: Käyttäjälähtöinen, muunneltava ja joustava oppimistila”. Oppimisen haasteisiin vastaaminen edellyttää perinteisten luokkien muuttumista oppimistiloiksi. Kalusteet eivät olisi pysyviä, vaan muunneltavia ja joustavia, mikä mahdollistaa yhteisökeskeiset tavat toimia. Mahdollisuudeksi näen, että jatkossa suunnittelussa oivallettaisiin yksittäisten tilojen yhdistäminen toisiinsa, niin, että monitoimitiloja voisi hyödyntää mm. toiminnallisessa oppimisessa. Ei olisi lainkaan hullumpi ajatus, että käytäväneliöt hyödynnettäisiin monitoimitiloina, mikä mahdollistaisi myös draaman hyödyntämisen opetuksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toiminnallinen oppiminen, oppimisympäristö

Opiskelijoille asuntoja Älylään

Maanantai 24.3.2014 klo 18:30 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Keskisuomalaisessa 21.2.2014

Hämeenkadun kaava on parhaillaan etenemässä päätöksenteossa monivaiheisen käsittelyn jälkeen. Kaiken kaikkiaan asiaa on pohdittu nelisen vuotta ja siihen on paneuduttu melkoisella pieteetillä. Eri vaihtoehtoja on punnittu runsaasti alkaen ensimmäisestä ehdotuksesta apilataloineen tämänhetkiseen ehdotukseen. Se huomioi kaupunkikuvan eheytymisen Seminaarinmäen erityispiirteineen ja ennen kaikkea se mahdollistaa nyt kohtuuhintaisen asumisen opiskelijoille.

Paraikaa kaupungin päätöksenteon rattaissa kulkevassa ehdotuksessa Jyväskylän kaupunki kaavoittajana mahdollistaa sen, mikä Jyväskylän yliopiston kampusalueelta on puuttunut: opiskelija-asumisen. Se, että kaavaa on hierottu ja muutettu, on varmasti ollut eduksi. Huolia on tuotu esille monesta suunnasta ja usealla suulla. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta toi esille kannanotossaan joulukuussa 2013, että opiskelijat kuuluvat Älylään. Tästä olen samaa mieltä. Opiskelijoiden asuminen Älylässä realisoituu vain ja ainoastaan, jos rakennuskantaa määräävä kaavoitus on sellainen, joka sen mahdollistaa. Tämä kaava sen mahdollistaisi riittävien kerrosneliöittensä ja vähäisten autopaikkojenkin puolesta.

Kaikissa viimeaikaisissa yliopisto-opiskelijoiden asuntoselvityksissä tuodaan esille kampusalueiden kehittäminen niin, että myös asuminen alueella mahdollistuisi. Oppimisympäristöt ovat muuttumassa ja olen todella tyytyväinen, että nyt kaupungin päättäjät ja virkamiehet ovat mahdollistamassa valmistelutyöllään ja päätöksenteollaan tätä muutosta.

Tuulia Ikkelä-Koski (kesk.)

Jyväskylän kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Seminaarinmäki, Hämeenkadun kaava, opiskelija-asuminen

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.3.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Nostan esille kaksi Lyseo-asiaan liittyvää väittämää ja kolmanneksi kommentoin päätöksentekoprosessia.

On väitetty, että Lyseo-kiinteistön saneeraus ja säilyttäminen lukio käytössä on kaupungille taloudellisesti kestämätön ratkaisu. Tämä väite osoittautuukin höttöiseksi ja ylitoiveekkaksi. Jos emme jatka Lyseo-kiinteistön käyttöä opetuskäytössä, se vapautuu muuhun käyttöön. Tähän muuhun käyttöön on maalailtu suuria haaveita. Todellisuudessa löytyykö sitä ”Joku”-henkilöä tai instituutiota, joka tulee ja vapahtaa kaupungin tästä ikeestä. Itse en siihen usko. Kaupunki ei pääsee tästä vastuustaan. Tässä on suuri riski, että nyt annetaan koulutuskuntayhtymälle lausunto, jossa opetus järjestetään kahdella kampuksella ja sen lisäksi kaupungille jää käsiin arvokiinteistö, jolle ei löydy järkevää, arvonsa mukaista käyttöä. Koulutuskuntayhtymä ryhtyy toteuttamaan suunnitelmiaan ja joudumme ostamaan kiinteistön ja se jää käsiin.

Toinen ilmoilla ollut väite koskee pedagogiikkaa. On perusteltu, että nykyopetukseen ko rakennus on sopimaton. Tämä osittain on varmasti totta, mutta jos haemme fronttaaliopetuksen murtamista, saisimme uudistaa joka ikisen koulurakennuksemme tässä kaupungissa, jopa viime vuonna valmistuneen Palokan koulun. Se, mitä on moderni oppimisympäristö, ei todellakaan tarkoita vain teknisten laitteitten tuomista luokkiin, vaan se on aivan muuta.

Kolmas viestini on nuorten osallistaminen päätöksenteko prosessissa. Harmikseni olen saanut kuulla, että näin ei ole toimittu tämän monipolveisen asian kanssa. On tätä päivää, että päätöksentekoon osallistetaan niitä, joita asia koskee. Toivon, että tämä todellakin huomioidaan kaikessa päätöksenteossa tässä kaupungissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lyseo

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 22.4.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Johanna Karjula otti esiin pienten koulujen toiminnan rajauksen tiettyyn luokkiin, joten tarkka rajaus ei ole tarpeellinen.  Ensinnäkin tarkat rajat kriteeristössä ovat hankalia, koska ne ohjaavat päätöksentekoa laadintahetken mukaan, eivätkä ne jousta. Nyt olemme päättämässä muuten hyvistä kriteereistä, mutta luokkarajausten tarkoituksen mukaisuutta epäilen.

Toiseksi rajaus 0-4 luokkiin vaikuttaa tuulesta temmatulta. Taustaselvityksissä rajausta on perusteltu mm. opetussuunnitelman toteutumisella ja tehottomilla opetusryhmillä. Kummatkin näistä perusteista ovat varsin heppoisia. Sekö on tehokasta, että oppilas istuu taksin takapenkillä? Tutkisin huomattavasti huolellisemmin oppilaiden kuljetusjärjestelyt 5-6 luokkalaisten osalta, jos päädytään kriteeristöön, jossa on tarkat luokkarajat. Näin siksi, koska vuosituntimäärät ovat 5-6 luokkalaisilla erilaisia kuin 7-9-luokkalaisilla. Tämä aiheuttaisi oppilaille kyytien odottamista tai kaupungille kuljetusten järjestämistä useassa eri vuorossa. Kyytien odottaminen on kuitenkin rajallista, koska kyytiä ja sen odotuksen kestoa määrittelee Perusopetuslaki. Alle 13-vuotiailla se on 2½ tuntia ja yli 13-vuotiailla 3 tuntia päivässä. Jos oppilas odottaa kyytiä, asianmukainen valvonta on järjestettävä koululle. Näin ollen helposti saattaa syntyä tilanne, että yläkoululaisia ja 5-6 luokkalaisia ei voi kuljettaa samoilla kyydeillä, joten kuljetusten määrä kasvaa ja näin ollen myös kustannukset.

Keskeisin kysymys tässä asiassa on se, miten parhaiten opetus kannattaa järjestää, varsinkin nyt kun ollaan uuden kynnyksellä. Reilun kolmen vuoden kuluttua 1.8.2016 astuu voimaan uusi perusopetuksen tuntijako. Sen vaikutukset opetuksen järjestämiseen kannattaa tarkastella ensin ennen kuin asetetaan lähinnä mielikuviin perustuvia tiukkoja rajoja.

Näiden perusteluiden vuoksi kannatan Johanna Karjulan muutosesitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pieni, koulu, kriteeri, kyläkoulu

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 10.6.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Siellä teidän pulpeteilla on kolme eri kertomusta, joissa kaikissa veisataan samaa virttä. Yhden niistä kapellimestarina toimikin kanttori Tynkkynen. Kiitos Heikki!

Tuon veisatun virren nimi on ”Rakenteellinen muutos”. Tilinpäätöskertomuksessa, Tarkastuslautakunnan arviointiraportissa ja taloustoimikunnan väliraportissa se toistuu kerta toisensa jälkeen. Se on nyt avattava reilusti ja luovasti auki. Rakenteellinen muutos - kun kuulemme tämän käsitteen, meistä kaikki nyökkää samaa tahtia. Kyllä, kyllä, näin on. Niille on vain nyt tehtävä jotain.

Rakenteellisiin muutoksiin on nyt päästävä käsiksi. Mitä ne ovat? Miten niitä kehitetään? Kuten kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi, tarvitsemme sitoutumista, mutta tarvitsemme myös luovuutta, aivan uutta tapaa tuottaa palveluita. Nyt olemme ratkaisujen edessä, kuinka muuttaa rakenteita?

Oulussa julkaistiin maaliskuussa tutkimus sote-palveluista. Siinä todettiin, että 10% väestöstä kerryttää 81% sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksista  kustannuksista ja 5% väestöstä kerryttää 68% kustannuksista. Luulen, että sama ilmiö on myös täällä meillä Jyväskylässä. Tälle tulee tehdä jotakin. Tunnistaa nämä palvelujen tarvitsijat ja palvella heitä asiakaslähtöisemmin. Tähän ilmiöön tarttuminen mahdollistaa puuttumisen rakenteellisiin muutoksiin.

Toinen mielenkiintoinen rakenteellisen muutoksen haaste ja ratkaisematon yhtälö on perusopetuspalveluissa. Oppilasmäärä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli tuhannella oppilaalla, koulukiinteistöjen pinta-aloja tulisi samaan aikaan vähentää ja ratkaista sisäilmaongelmia kenties investoimalla uusilla rakennuksilla. Jotta tutuksi tullut lause ”ei satsata seiniin vaan opetukseen” vaatii aivan uudenlaista ajattelua ja luovuutta. Miten järjestää perusopetusta, että tämä toteutuu? Miten tähän yhtälöön voisi vielä liittää uudistuva opetussuunnitelma, joka otetaan käyttöön vuonna 2016. Olen aivan vakuuttunut, että keinoja löytyy.

Olen aivan vakuuttunut, että näihin mainitsemiini kysymyksiin löytyy ratkaisut ja haastan kaikki toimimaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Olen myös täysin varma, että palvelujenkäyttäjät näkevät palveluissa uusia lähestymiskulmia. Kuten näillä aloilla toimivat työntekijät osaavat myös ideoida.

Meidän tehtävä on linjata. Kun ryhmissä perehdymme palvelulinjauksiin, olkaamme kekseliäitä ja ajatellaan asioita uudella tavalla. Mitä rakenteelliset muutokset ovat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennemuutos, talous

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö

Kadotettua onnea etsimässä?

Tiistai 23.10.2012 klo 21:36 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tänään minut pysähdytti rakkaan kummityttöni Facebook tilapäivitys: ""joojoo mua väsyttää ihmisten valitus siitä, kuinka ”me saatiin koulussa VAAN tämmöset paskat läppärit” tai ku ”tarviisin uuden puhelimen ku tää on nii huono” ja ”koulus on aina paskaa safkaa”. Afrikas samanikäset ja samanlaiset nuoret maksaa ittensä kipeeks et pääsee kouluun, jossa niitä piiskataan jos testi menee huonosti. Vapaa-aikaa niillä oli ehkä kaks tuntia viikossa. Siel ne kerto mulle tyytyväisenä kuinka ”tää on hyvä koulu, koska meillä on omat pulpetit ja koulukirjat!!” siel 80 poikaa jako keskenään alle 40 kovaa sänkyy, joissa ne nukku ilman peittoja, enkä oikeestaan sitä niidenkää kouluruokaa kehuis. Siellä lapset oli ikionnellisii ku sai multa lahjaks pullat ja limsat, koska se oli ehkä suurinta mitä ne kuvitella saattaa. Mut SILTI jokanen ihminen, jonka tapasin siellä, oli ONNELLISIA. Koska ne osaa arvostaa sitä, mitä niillä on. Ne oli tyytyväisiä siitä, että ne on ylipäätään elossa. Joten pliiis, älä jaksa kitistä ku et saanukkaa uutta ipadia, -podia tai mitä ikinä :D jos hiustenpidennykset meni pilalle – joo otan osaa, sulla täytyy olla tosi rankkaa! Hei oikeesti asiat vois aina olla huonomminki. Kelaa sitä. Kato ympärilles ja ARVOSTA sitä mitä sulla on.""
 
Vaalikentillä puhumme hyvinvointivaltiosta ja sen ylläpitämisestä. Ehdokkaiden maireat hymykuvat somistavat päivän sanomalehtiämme ja samaan aikaan saamme lukea samaisista lehdistä vauvojen surmista, puukotuksista, lasten hyväksikäytöstä, rattijuopumuksista ja siitä, kun lompakosta varastettiin rahaa kirkossa. Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Uutisointi kuvaa kaikkea muuta kuin hyvää vointia ja onnellisuutta. Onko niin, että olemme kadottaneet jotain sellaista, mikä luo henkistä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä?
 
Kummityttöni tilapäivityksen voisi muuntaa myös kuvaamaan aikuisen maailmaa, missä auto ei ole tarpeeksi käypänen pirssi statusta pönkittämään, kotikaan ei ole asuntomessuluomus eikä kesämökkiäkään ole. Kaikenkukkuraksi töissä pomo ei anna hankkia tablettia, eikä nosta palkkaa kuin yleisen sopimuksen verran... Nii-in. Tekisi myös mieli kysellä onnellisuuden perään, houkutella katselemaan ympärille ja huomaamaan, arvostamaan, mitä meillä jo on.
 
Arvostammeko pohjimmiltaan enemmän materiaa, kunniaa ja valtaa kuin  lähimmäisiämme? Olemmeko kadottaneet onnen? Miten tässä on näin päässyt käymään? Ja ennenkaikkea, miten tästä mennään eteenpäin?

2 kommenttia . Avainsanat: onnellisuus, hyvinvointi, materialismi

Onnea 40-vuotiaalle!

Sunnuntai 14.10.2012 klo 10:46 - Tuulia Ikkelä-Koski

"Tämä karhulanka on tavattoman kestävää. Sillä voi ommella vaikka mitä ja se ei mene rikki. Toivon, että minun ja teidän oppilaiden välinen luottamus olisi kuin tämä karhulanka." Näin puhui Puuppolan koulun johtaja Ilpo Vihari, kun hän aloitti työnsä koulussa ja samalla kansakoulu muuttui peruskouluksi Puuppolassa. Ilpo piteli kädessään mustaa karhulankarullaa koulun voimistelusalissa ensimmäisenä koulupäivänäni ja puhui tavalla, jota ihmettelin. "Kuinka joku voi puhua noin fiksusti lapsille?" muistan ajatelleeni. Puhe oli vaikuttava. Vuosien varrella sen viesti on kiteytynyt: oppimisen ja kasvamisen a ja o ovat välittäminen ja tartuntapinnan huomaaminen.
 
Kehittyykö oppilaan ja opettajan välit luottamuksellisiksi, jos opettaja huolehtii vain oppimäärien eli oppisisältöjen toteutumisesta? Onko se sitä ammatillista toimintaa, jota perustellaan lauseella "olen opettaja, minä vain opetan". Silloin jää toisarvoiseksi, kuinka tavoitteet toteutuvat, myös ihmisenä kasvun tavoitteet. En syyllistä omaa ammattikuntaani. Olen lähinnä surullinen siitä, että opettajat elävät todeksi tätä aikaa. Pelätään vanhempien valituksia, lakitupia ja kasvojen menetystä. Nyt eletään aikakautta, jossa samaan aikaan ylistetään sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Yksilöllisyyden taakse mennään silloin kun vaaditaan oikeuksia ja yhteisöllisyyden taakse mennään kuin suuren selän taakse piiloon. Mitä tukea opettajat tarvitsevat tämän ilmiön kanssa elämiseen?
 
Kouluissa tarvitaan nyt selkeät toimintatavat työrauhan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös lainsäädännöllistä tukea -pian. Nyt, kun perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita uusitaan kansallisesti ja paikallisestikin mietitään tulevaa, on tuhannen taalan paikka puuttua tähän. Miten mahdollistetaan peruskoulu, jossa rakennetaan toimintakulttuuria, jossa on aikaa kohtaamiselle: välittämiselle ja oppijan oppimisen tartuntapinnan huomaamiseen? Miten kiire taltutetaan? Miten kouluarki olisi eheä? Onko oppiaineiden sisällöt liian laajat? Näihin pitää puuttua juuri nyt. Etsiä vastauksia ja luoda kouluarkea paremmaksi.
 
Näillä ajatuksilla haluan kiittää lämpimästi arvokasta työtä näiden 40 vuoden aikana tehneille ja toivottaa onnea menestystyksen kera Jyväskylän 40-vuotiaalle peruskoululle!

1 kommentti . Avainsanat: perusopetus, työrauha, Ilpo Vihari

Oletko vastuussa vai et?

Sunnuntai 11.3.2012 klo 22:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

JOHAN POMPPAS!!! Päivän Keskisuomalaisessa Gustav von Hertzen sanoo: "Ainoastaan riittävän vapaalla ja varakkaalla ihmisellä on edellytykset kantaa yhteiskunnallista vastuuta." Voi hyvää päivää sentään. Kaikkia yhteiskuntavastuullisia tekoja ei edes rahalla saa. Itse näen yhteiskuntavastuun olevan jokaisella kansalaisella huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on. Vastuu kasvaa iän myötä kunnes se sitten hiipuu elon hetkien loppuessa. Jokainen on osallinen ja vastuullinen tässä yhteiskunnassa. Esimerkkinä rahalla korvaamattomista yhteiskuntavastuullisista  teoista on lasten kasvattaminen. Se, jos mikä on yhteiskunnallinen, vastuullinen tehtävä. Voisin luetella monia muitakin yhteiskunnallisia vastuullisia toimijoita kuten seurakunnat tai muut arvomaailman rakentajat. Nyt vain totean harmistuneena, että on olemassa tahoja, jotka eivät tätä vaurautta näe, koska niiden toimiessa rahaa ei konkreettisesti kansakunnan kassaan kilahda.

Minulla on tosin myös epäilys siitä, kantaako von Hertzenin mainitsema riittävän vapaa ja varakas ihminen yhteiskuntavastuuta. Juu, kyllä hän varmasti veronsa maksaa, mutta onko hänen toimintansa aina vastuullista. Tästä otan esimerkin loppu kesältä viime vuodelta. Nordea ilmoitti irtisanovansa henkilöstöä. Uutinen ihmetytti, koska pankkihan oli tehnyt oikein hyvää tulosta. Mieleeni nousikin epäilys, että omistajataho maksimoi voitontavoitteluaan. Pidin toimintaa ahneuden ilmentymänä. En ollut ainut, joka näin epäröi. Toinen epäilykseni oli ko pankin omistajatahon käyttävän tietoisesti verorahoja hyväkseen, mikä liittyy henkilöstön työttömyyskorvauksiin ja mahdollisiin eläkeputkien rahoittamiseen. Pitkään pankissa tunnollisesti töitä paiskinut noin 58-vuotias naisihminen tuskin hirmuisesti ääntä oikeuksistaan pitää, jos pääsee eläkeputkeen. Tällaisessa kuviossa on välttämätöntä kysellä vastuuntunnon perään: onko pankilla moraalista vastuuta vai ei? Onko oikein irtisanoa työntekijöitä, kun tulos on hyvä? Onko oikein, että yhteiskunta maksaa irtisanotun työttömyydestä koituvia kustannuksia varsinkin kun samaan aikaan mietitään työurien pidentämisiä. Irtisanotuissa on varmasti kaikenikäisiä, mutta erityisen graavina pidän ”eläkeputkikelpoisten” naisten irtisanomisia. Nyt en osoita sormellani suinkaan vain mainitsemaani pankkia, vaan aivan kaikkia näin toimineita yrityksiä tai jopa julkisen puolen toimijoita.

Nyt haetaan valtion talouteen raameja. Kustannuksia on karsittava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Siitä olen hallituksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Jokainen kivi on käännettävä. Tuntuu käsittämättömän kevyeltä pienten kivien potkimiselta, kun hallitus heitti ajatuksen lasten kotihoidontukien supistamisesta. Suuriin kiviin ei uskalleta edes kajota. Ne ovat niitä järkäleitä, jotka ovat vankkumattoman asemansa yhteiskunnassamme ottaneet. Onneksi joku niitäkin on viime viikkojen aikana potkinut. Mitä kuvioita ja kenen rahoja löytyykään huippueläkkeiden taustalta?  Entä työsuhdeasuntokuvioiden? Tai ammattiliittojen toiminnassa? Kuviot ovat mutkikkaat, mutta kaikissa näissä tapauksissa verorahoilla on suuri merkitys. Käsitys, että verokarhua kannattaa vetää kuonosta, on aikamoinen harha. Eihän se murahda, kun toimii porsaanreikien mahdollistamalla tavalla. Mutta. Niin, missäs se vastuuntunto olikaan?

Jokainen selkärankainen ihminen tietää, mistä on vastuussa. Tai ainakin, kuuluisi tietää ja olla myös tietoinen, että omalla toiminnallaan kantaa myös vastuuta yhteiskunnasta.

 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskuntavastuu, talous, verot

Tuulian Asiaa. -blogisarjan päätös, osa 7.

Sunnuntai 17.4.2011 klo 18:43 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan päätös, osa 7.

Mari Kiviniemi on sanonut: ”Tämä maa rakennetaan sopimalla ei repimällä.” Se on ollut yksi Keskustan tunnuslauseista näissä vaaleissa. Nyt Asiaa. -blogisarjani päätöksessä voin todeta, että tuohon lauseeseen tiivistyy ydinviesti siitä, miten yhteisiä asioita jatkossa tulee maassamme hoitaa.

Maakuntaa kiertäessä ja kohdatessani ihmisiä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että nyt on vahvan rakentamisen aika nimenomaan sopimalla. Sopimisen toimintakulttuuriin kuuluu vahva positiivinen ja vastuullinen työote yhteistyössä. Siihen ei kuulu mutu –tiedon levittäminen faktana, epäoikeudenmukaisuuden ja riidan kylväminen edes oman edun tavoittelemiseksi. Yhteisten asioiden sopimisessa tarvitaan mitä parhaimmat yhteistyötaidot, suvaitsevaisuutta ja suurta viisautta.

Repimisen toimintakulttuuriin kuuluvat syyllistäminen, katkeruus ja vastuuttomuus. Näiden kahden toimintakulttuurin tunnistaminen on nyt oleellista, kun tyytymättömyyttä on runsaasti ilmoilla. Tyytymättömyys on selkeä viesti, joka pitää ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Siihen, miten asioita jatkossa hoidetaan ja edistetään, päätetään paljolti tänään. Kansalaiset puhuvat äänestämällä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kansa sanoo.

 

2 kommenttia . Avainsanat: Suomen rakennetaan sopimalla ei repimällä

Tuulian Asiaa aatteesta. -blogisarjan osa 6.

Perjantai 8.4.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarja osa 6.

Politiikka-sanalla on valitettavasti ikävä kaiku ihmisten mielissä. Mielikuva on aito ja aiheellinen. Kulkiessani ympäri maakuntaa olen saanut kuulla, että poliitiikka on likaista ja poliitikot ovat oman etunsa tavoittelijoita. Nämä ajatukset ymmärrän, mutta omalla toiminnallani haluan osoittaa muuta. Minusta politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja yleinen etu menee yksilön edun edelle. Seison vakaasti oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden puolella. Samaa mieltä on myös Keskusta, jonka aate perustuu Santeri Alkion ajatuksiin.

Näistä linkeistä löydät tarkemmin Keskusta -aatteesta:

Keskustan Eduskuntavaaliohjelma

Keskustan aate ja arvot

Keski-Suomen Keskustan tavoitteet ja ehdokkaat

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aate keskusta lähiruoka ihminen

Tuulian Asiaa arjesta -blogisarjan osa 5b

Perjantai 1.4.2011 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Suur-Jyväskylän Lehdessä 30.3.2011

Parhaillaan keskustellaan kiivaasti eläkeiän korottamisesta, jonka yhdeksi syyksi on esitetty työvoimapula tulevaisuudessa. Samaan aikaan pitäisi myös pohtia, kuinka työikäinen väestö voisi hyvin ja ylipäätään pystyisi tekemään töitä. Suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on mielenterveyden ongelmat. Sitä ratkotaan kiinnittämällä huomiota työelämän paineisiin. Tosin työelämän paineet ei selitä alle 25 -vuotiaiden työeläkkeelle siirtymistä. Näiden nuorien työkyvyttömyyden peruste vuonna 2009 oli lähes 80 prosenttisesti mielenterveyden ja käyttäytymisen pulmat. Miten nuorten hyvinvointia voisi edistää, parantaa heidän työkykyään ja sitä kautta huolehtia yhteiskunnan rattaiden pyöriminen myös jatkossa?

Paras kuulemani mielenterveyden määritelmä on, että ihminen on terve, kun hän pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Välittämisen eli rakastamisen taito opitaan jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa, jolloin kiinnytään omiin vanhempiin. Työntekoon liittyy paljon taitoja, joita opitaan varhaisista ikävuosista alkaen koko elämän ajan lapsuuden kodissa, kouluissa ja työelämässä koko elinkaaren ajan. Lasten mukanaolo kotiarjen puuhissa on valitettavan epätrendikästä toimintaa verrattuna ns. virikkeelliseen kodin ulkopuoliseen toimintaan nähden.  Jo pienten lasten vastuuttaminen kotitöissä luo heille onnistumisen kokemuksia ja tukee kuulumista luontaiseen yhteisöönsä, perheeseen. Pitkään on ollut vallalla käsitys, että lapset viedään kodin ulkopuolelle juuri saadakseen sosiaalista yhteisöä. Oma perhe tarjoaa luontaisesti sosiaalisen laajan verkoston, varsinkin kun perhekäsitys ulotetaan koskettamaan myös isovanhempia, serkkuja ja sukulaisia. Suomessahan perhe-käsite rajataan yllättävän suppeaksi verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Työ- ja toimintakyky on oleellinen asia työnteossa ja näin ollen myös mielenterveyden kannalta. Vanhemmuuden keskeisiä asioita lapsen ja nuoren työ- ja toimintakyvyn kasvattamisessa on lapsensa tunteminen, yhdessä toimiminen, pettymysten kohtaaminen ja rajojen asettaminen.  Perhe on avainasemassa siinä, miten lapsi oppii ponnistelemaan ja näkemään vaivaa erilaisten asioiden oppimisessa.

Yksi lääke nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen on perheen arvostaminen myös poliittisessa päätöksenteossa. Perheiden hyvinvointi on nostettava selkeästi esille rakennettaessa yhteiskuntaamme. Kunnon perhepolitiikka nyt kantaa suomalaisia pitkälle tulevaisuuteen, eikä sen vaikutukset ulotu vain lapsiperheisiin, vaan myös työmarkkinoille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläkeikä, hyvinvointi, perhe, mielenterveys

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »