Oletko vastuussa vai et?

Sunnuntai 11.3.2012 klo 22:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

JOHAN POMPPAS!!! Päivän Keskisuomalaisessa Gustav von Hertzen sanoo: "Ainoastaan riittävän vapaalla ja varakkaalla ihmisellä on edellytykset kantaa yhteiskunnallista vastuuta." Voi hyvää päivää sentään. Kaikkia yhteiskuntavastuullisia tekoja ei edes rahalla saa. Itse näen yhteiskuntavastuun olevan jokaisella kansalaisella huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on. Vastuu kasvaa iän myötä kunnes se sitten hiipuu elon hetkien loppuessa. Jokainen on osallinen ja vastuullinen tässä yhteiskunnassa. Esimerkkinä rahalla korvaamattomista yhteiskuntavastuullisista  teoista on lasten kasvattaminen. Se, jos mikä on yhteiskunnallinen, vastuullinen tehtävä. Voisin luetella monia muitakin yhteiskunnallisia vastuullisia toimijoita kuten seurakunnat tai muut arvomaailman rakentajat. Nyt vain totean harmistuneena, että on olemassa tahoja, jotka eivät tätä vaurautta näe, koska niiden toimiessa rahaa ei konkreettisesti kansakunnan kassaan kilahda.

Minulla on tosin myös epäilys siitä, kantaako von Hertzenin mainitsema riittävän vapaa ja varakas ihminen yhteiskuntavastuuta. Juu, kyllä hän varmasti veronsa maksaa, mutta onko hänen toimintansa aina vastuullista. Tästä otan esimerkin loppu kesältä viime vuodelta. Nordea ilmoitti irtisanovansa henkilöstöä. Uutinen ihmetytti, koska pankkihan oli tehnyt oikein hyvää tulosta. Mieleeni nousikin epäilys, että omistajataho maksimoi voitontavoitteluaan. Pidin toimintaa ahneuden ilmentymänä. En ollut ainut, joka näin epäröi. Toinen epäilykseni oli ko pankin omistajatahon käyttävän tietoisesti verorahoja hyväkseen, mikä liittyy henkilöstön työttömyyskorvauksiin ja mahdollisiin eläkeputkien rahoittamiseen. Pitkään pankissa tunnollisesti töitä paiskinut noin 58-vuotias naisihminen tuskin hirmuisesti ääntä oikeuksistaan pitää, jos pääsee eläkeputkeen. Tällaisessa kuviossa on välttämätöntä kysellä vastuuntunnon perään: onko pankilla moraalista vastuuta vai ei? Onko oikein irtisanoa työntekijöitä, kun tulos on hyvä? Onko oikein, että yhteiskunta maksaa irtisanotun työttömyydestä koituvia kustannuksia varsinkin kun samaan aikaan mietitään työurien pidentämisiä. Irtisanotuissa on varmasti kaikenikäisiä, mutta erityisen graavina pidän ”eläkeputkikelpoisten” naisten irtisanomisia. Nyt en osoita sormellani suinkaan vain mainitsemaani pankkia, vaan aivan kaikkia näin toimineita yrityksiä tai jopa julkisen puolen toimijoita.

Nyt haetaan valtion talouteen raameja. Kustannuksia on karsittava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Siitä olen hallituksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Jokainen kivi on käännettävä. Tuntuu käsittämättömän kevyeltä pienten kivien potkimiselta, kun hallitus heitti ajatuksen lasten kotihoidontukien supistamisesta. Suuriin kiviin ei uskalleta edes kajota. Ne ovat niitä järkäleitä, jotka ovat vankkumattoman asemansa yhteiskunnassamme ottaneet. Onneksi joku niitäkin on viime viikkojen aikana potkinut. Mitä kuvioita ja kenen rahoja löytyykään huippueläkkeiden taustalta?  Entä työsuhdeasuntokuvioiden? Tai ammattiliittojen toiminnassa? Kuviot ovat mutkikkaat, mutta kaikissa näissä tapauksissa verorahoilla on suuri merkitys. Käsitys, että verokarhua kannattaa vetää kuonosta, on aikamoinen harha. Eihän se murahda, kun toimii porsaanreikien mahdollistamalla tavalla. Mutta. Niin, missäs se vastuuntunto olikaan?

Jokainen selkärankainen ihminen tietää, mistä on vastuussa. Tai ainakin, kuuluisi tietää ja olla myös tietoinen, että omalla toiminnallaan kantaa myös vastuuta yhteiskunnasta.

 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskuntavastuu, talous, verot