Oletko vastuussa vai et?

Sunnuntai 11.3.2012 klo 22:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

JOHAN POMPPAS!!! Päivän Keskisuomalaisessa Gustav von Hertzen sanoo: "Ainoastaan riittävän vapaalla ja varakkaalla ihmisellä on edellytykset kantaa yhteiskunnallista vastuuta." Voi hyvää päivää sentään. Kaikkia yhteiskuntavastuullisia tekoja ei edes rahalla saa. Itse näen yhteiskuntavastuun olevan jokaisella kansalaisella huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on. Vastuu kasvaa iän myötä kunnes se sitten hiipuu elon hetkien loppuessa. Jokainen on osallinen ja vastuullinen tässä yhteiskunnassa. Esimerkkinä rahalla korvaamattomista yhteiskuntavastuullisista  teoista on lasten kasvattaminen. Se, jos mikä on yhteiskunnallinen, vastuullinen tehtävä. Voisin luetella monia muitakin yhteiskunnallisia vastuullisia toimijoita kuten seurakunnat tai muut arvomaailman rakentajat. Nyt vain totean harmistuneena, että on olemassa tahoja, jotka eivät tätä vaurautta näe, koska niiden toimiessa rahaa ei konkreettisesti kansakunnan kassaan kilahda.

Minulla on tosin myös epäilys siitä, kantaako von Hertzenin mainitsema riittävän vapaa ja varakas ihminen yhteiskuntavastuuta. Juu, kyllä hän varmasti veronsa maksaa, mutta onko hänen toimintansa aina vastuullista. Tästä otan esimerkin loppu kesältä viime vuodelta. Nordea ilmoitti irtisanovansa henkilöstöä. Uutinen ihmetytti, koska pankkihan oli tehnyt oikein hyvää tulosta. Mieleeni nousikin epäilys, että omistajataho maksimoi voitontavoitteluaan. Pidin toimintaa ahneuden ilmentymänä. En ollut ainut, joka näin epäröi. Toinen epäilykseni oli ko pankin omistajatahon käyttävän tietoisesti verorahoja hyväkseen, mikä liittyy henkilöstön työttömyyskorvauksiin ja mahdollisiin eläkeputkien rahoittamiseen. Pitkään pankissa tunnollisesti töitä paiskinut noin 58-vuotias naisihminen tuskin hirmuisesti ääntä oikeuksistaan pitää, jos pääsee eläkeputkeen. Tällaisessa kuviossa on välttämätöntä kysellä vastuuntunnon perään: onko pankilla moraalista vastuuta vai ei? Onko oikein irtisanoa työntekijöitä, kun tulos on hyvä? Onko oikein, että yhteiskunta maksaa irtisanotun työttömyydestä koituvia kustannuksia varsinkin kun samaan aikaan mietitään työurien pidentämisiä. Irtisanotuissa on varmasti kaikenikäisiä, mutta erityisen graavina pidän ”eläkeputkikelpoisten” naisten irtisanomisia. Nyt en osoita sormellani suinkaan vain mainitsemaani pankkia, vaan aivan kaikkia näin toimineita yrityksiä tai jopa julkisen puolen toimijoita.

Nyt haetaan valtion talouteen raameja. Kustannuksia on karsittava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Siitä olen hallituksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Jokainen kivi on käännettävä. Tuntuu käsittämättömän kevyeltä pienten kivien potkimiselta, kun hallitus heitti ajatuksen lasten kotihoidontukien supistamisesta. Suuriin kiviin ei uskalleta edes kajota. Ne ovat niitä järkäleitä, jotka ovat vankkumattoman asemansa yhteiskunnassamme ottaneet. Onneksi joku niitäkin on viime viikkojen aikana potkinut. Mitä kuvioita ja kenen rahoja löytyykään huippueläkkeiden taustalta?  Entä työsuhdeasuntokuvioiden? Tai ammattiliittojen toiminnassa? Kuviot ovat mutkikkaat, mutta kaikissa näissä tapauksissa verorahoilla on suuri merkitys. Käsitys, että verokarhua kannattaa vetää kuonosta, on aikamoinen harha. Eihän se murahda, kun toimii porsaanreikien mahdollistamalla tavalla. Mutta. Niin, missäs se vastuuntunto olikaan?

Jokainen selkärankainen ihminen tietää, mistä on vastuussa. Tai ainakin, kuuluisi tietää ja olla myös tietoinen, että omalla toiminnallaan kantaa myös vastuuta yhteiskunnasta.

 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskuntavastuu, talous, verot

Asiaa ihmisen hyvinvoinnista. -blogisarjan osa 4.

Perjantai 25.3.2011 klo 22:55 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarja osa 4.

Ihmisen hyvinvoinnista kumpuaa yhteiskunnan hyvinvointi. Hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että perheissä voidaan hyvin. Voisin verrata yhteiskunnan ja yksittäisen ihmisen, yksilön suhdetta palapeliin. Yhteiskunta on kuin suuri palapeli, jonka palat ovat ihmisiä. Jokainen pala on tärkeä. Ilman yhtä palaa, palapeli ei ole eheä. Tämän vertauksen avulla voi helpommin havaita sen, että jokaisen ihmisen hyvinvointi on tärkeää. Ihmisiä, koteja, perheitä on hyvin erilaisia: yhden hengen perheistä uusioperheisiin. Huolimatta siitä, mikä on perheen koko tai koostumus, kaikille perheille yhteinen nimittäjä on ihmisen hyvinvointi. 

Yhteiskunnan hyvinvointia luovat järjestelmät ovat luotu maahamme sotien jälkeen keskellä puutetta. Sen työn määrää ja innostusta kunnioitan. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin yhteistyöllä, määrätietoisuudella ja sitkeydellä, mitä kaipaan myös tässä ajassa.

Vuosia sitten kuulin määritelmän, että ihminen voi hyvin, kun hän pystyy tekemään töitä ja rakastamaan. Näinhän asia ei aina ole, silloin on pidettävä yhteisvastuullisesti huolta. Toivon Pave Maijasen sanoin ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.” Haluan edistää suomalaisten arjen sujuvuutta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja olen aidosti kiinnostunut suomalaisten arjesta.

Perheet tarvitsevat tukea elämän ruuhkavuosina. Ihanteellisinta on, että mummot ja papat voivat olla läsnä perheiden arjessa. Näin ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Silloin vanha kunnon kotiapu on tarpeen ja sitä tulisi olla tarjolla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, perhe, yhteiskunta

Tulevaisuuden koulu?

Maanantai 22.11.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Opetusministeriö julkaisi tässä kuussa työryhmän muistion "Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020: Parempaa laatua, te...

Tämä muistio on tehty mm. poliittisen päätöksen teon tueksi kehittämään tietoyhteiskunta-asioita. Työryhmällä oli kuusi tehtävää, joiden pohjalta työryhmä esittää vision koulutuksen tietoyhteiskunnankehittämisen tavoitteeksi vuoteen 2020 mennessä. Visio on:

"Suomalaiset koulut ja oppilaitokset ovat kansainvälisesti vertaillen edistyksellisiä

tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjiä. Ammattitaitoinen opetus- ja muu

henkilöstö sekä motivoituneet oppilaat ja opiskelijat hyödyntävät opinnoissaan

ja oppimisen tukena laadukasta, ajanmukaista ja ekologisesti tehokasta tietoja

viestintätekniikkaa eri ympäristöissä. Oppijan ja yhteisöjen tueksi on luotu

joustavia palveluita, jotka edistävät elinikäistä oppimista. Vuorovaikutus ja muu

yhteistyö koulutuksen ja muun yhteiskunnan ja työelämän välillä on rikasta ja

avointa. Koulutuspalvelut, sitä tukeva hallinto ja päätöksenteko on järjestetty

tehokkaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla."

 

Vision saavuttamiseksi muistiossa esitetään yhteensä 46 erilaista toimenpide-ehdotusta, jotka toivottavasti lähtevät elämään arjessa. Nostan tässä esille kaksi toimenpide-ehdotusta. Toinen niistä koskee oppilaiden ja opiskelijoiden osaamista ja toinen oppimisympäristöjen kehittämistä. Opetushallitusta ehdotetaan tuottamaan sellaista oppimateriaalia, joka tukee oppilaan osaamista tietoyhteiskunnassa. Yhdeksi materiaalin osa-alueeksi mainitaan työvälineohjelmien perushallinta. Se pitäisi sisällään kymmensormijärjestelmän hallintataitojen opettamisen materiaalin. Ajatus on kannatettava, koska tällä hetkellä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei suoraan velvoiteta opettamaan kymmensormijärjestelmää perusopetuksen aikana. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta näin on. On erittäin todennäköistä, että tämä asia korjataan seuraavassa opetussuunnitelma uudistuksessa.

 

Toinen raportista poimimani toimenpide-ehdotus koskee oppimisympäristön kehittämistä. Siinä ehdotetaan, että opetushallitus jatkaisi oppimisympäristöjen kehittämistä ja kehitystyön ohjausta. Opetushallitus on kuluvana vuonna käynnistynyt kuusi koordinaatiohanketta, joissa on yhtenä näkökulmana sosiaalinen media. Näiden koordinaatiotöiden tavoitteena on pedagogis-teknologisten toimintamallien ja työtapojen kerääminen, analysointi, mallintaminen ja levittäminen niin Suomessa kuin ulkomailla. Mitä nämä ehdotukset antavat opetukselle tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Miten perusopetuksen oppilas hyödyntää Facebookia oppimisessaan, entä aikuisopiskelija twitteriä hankkiessaan uusia lähteitä osaamiselleen?

 

Vision ja toimenpide-ehdotusten lisäksi muistiossa esitetään jokaiselle toimijalle, olit sitten oppilas, opiskelija, vanhempi, opettaja, rehtori, päättäjä jne. oman henkilökohtainen haaste. Minulle kohdistuu kolme haastetta: vanhempana, rehtorina ja päättäjänä. Lupaan vanhempana tukea lapsiani yhteistyössä opettajien kanssa kasvamaan tieto- ja viestintätekniikan vastuullisiksi ja taitaviksi käyttäjiksi. Apulaisrehtorina otan haasteen vastaan lupaamalla tukea koulun opettajia kehittämään osaamistaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä ja kehittää oppilaitokseni toimintakulttuuria yhdessä tekemistä tukevaan suuntaan. Päättäjänä lupaudun vastaamaan haasteeseen tukemalla koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuurin ja johtajuuden muutosta. Edistän omalla toiminnallani innovatiivisten pedagogisten mallien käyttöönottoa sekä tieto- että viestintätekniikan hyödyntämistä oppimisen tukena.

 

Nähtäväksi jää, miten tämän raportin anti lähtee elämään koulutuksen arjessa tulevaisuudessa. Se on kiinni meistä kaikista toimijoista: oppilaista, vanhemmista, rehtoreista, opettajista, päättäjistä, yrityksistä, kulttuuritoimijoista ja julkisen hallinnon virkamiehistä. Moneenko näistä Sinä kuulut? Tsekkaa oma haasteesi raportista. Ottamalla itse kukin haasteen vastaan vaikutamme siihen, että koulutus kaiken kaikkiaan tarjoaisi parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietoyhteiskunta, koulutus, muistio