"Miksi en saa viittomakielen opetusta?"

Sunnuntai 22.2.2015 klo 23.20 - Tuulia Ikkelä-Koski

Eilen olin vaalipaneelissa, joka oli harvinaisen vuorovaikutteinen. Viittomakielisten vaalipaneelin järjestivät viittomakielellä toimivat keskisuomalaiset yhdistykset. Ensimmäisen kerran ikinä myös lapsi osallistui paneelin kulkuun ja hän esitti kysymyksen ”Miksi en saa viittomakielen opetusta?”

vaalipaneeli_21.2.2015.jpg

Kysymys on aiheellinen ja se liittyy myös parhaillaan valmisteilla olevaan viittomakieli-lakiin, jolla on tarkoitus vahvistaa tämän vähemmistökieliryhmän oikeuksia. Kysyjälle vastasin: ”On erittäin tärkeää, että oppii kieliä. Sinun kohdalla on tärkeää oppia erityisesti suomea ja viittomakieltä. Toivottavasti saat opetusta sekä päiväkodissa että koulussa, sitten kun sinne menet. Kielten oppiminen kannattaa aina!”

Aikuisille valotin asiaa hieman laajemmin: ”Äidinkielen vahvistaminen on aina hyväksi kaikelle oppimiselle. Se, että opetusta ei järjestetä voi johtua opetuksen järjestäjän talousvaikeuksista mutta myös ymmärtämättömyydestä. Taustalla voi olla myös valtionmaksuperustelaki. Jos opetuksen järjestäjä joutuu hankkimaan viittomakielen opetusta toiselta taholta, valtion ylläpitämältä ohjaus- ja oppimiskeskuksesta, kynnyskysymykseksi voi nousta maksu, jonka valtio joutuu lainsäädännön perusteella veloittamaan. Tähän maksuperustelakiin pitäisi tehdä muutoksia, jotta oppilaiden tasa-arvoisuus lisääntyisi. On huomioitava, ettei viittomakielenopetus ole aina edes paikkaan sidottu. Riittää että on käytettävissä tietokone ja yhteydet. Tällä hetkellä viittomakielen opetusta annetaan verkon välityksellä etänä Jyväskylästä satojen kilometrien päähän. Toivon, että verkko-opetus eli etäopetus tulee lisääntymään.” 

Viittomakieli on kieli siinä missä ranska, venäjä tai ruotsi. Se ei ole vain muutama käsimerkki, vaan se on kieli, jolla on oma kielioppinsa ja se elää ajassa. Siinäkin syntyy uusia sanoja, käsitteitä ja se on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin. Eräs kuuleva kuurojen lapsi (coda), nykyisin jo aikuinen kuvaa tilannetta näin: ”Pahimmillaanhan viittomakielen opetuksen toteutumattomuus voi kielimuurista johtuen aiheuttaa kuilun tunnesiteeseen codalapsen ja kuurojen vanhempien välille.” Tämä jos mikä on surullista, mutta niin totta. Aito, toimiva kaksikielisyys on tärkeä tavoite näille lapsille ja nuorille.

Tilaisuudessa annoin ensimmäisen vaalilupaukseni: parannan viittomakielen tulkkauspalveluita. Tämä lupaukseni liittyy muutoksen toteuttamiseen, joka on syntynyt, kun tulkkipalvelut siirtyivät kunnilta KELA:lle. Muutoksen syyt olivat erittäin ymmärrettävät, koska sillä haettiin tasa-arvoa ja taloudellista tehokkuutta. Kunnat tarjosivat viittomakielisille tulkkauspalveluita eri kriteerein ja siten viittomakieliset olivat eriarvoisissa asemissa riippuen kotikuntansa näkemyksistä, asenteista tai tietoisuudesta viittomakieltä kohtaan. Toisaalta taloudelliset ajat ovat pakottaneet keskittämään palveluita ja hakemaan tehokkuutta sitä kautta.

Mutta kuinkas kävikään? Asiakkaat ovat erittäin tyytymättömiä saamaansa palveluun. Olen kuullut monta eri tarinaa siitä, miten viittomakielentulkkauspalveluita nykyisin hoidetaan. Esimerkiksi, kun iäkäs viittomakielinen käy lääkärissä, hän on saanut asioinnilleen aina eri tulkin. Näissä tilanteissa on syntynyt väärinkäsityksiä ja kommunikaatio ei ole toiminut. Olen saanut myös kuulla tilanteista, ettei tulkkikeskus ole pystynyt tarjoamaan palveluita ajallaan. Tulkkausta tarvitsevat henkilöt ovat käyttäneet sosiaalista mediaa kanavana hakiessaan palveluita. Nykyinen järjestelmä on johtanut siihen, että viittomakielen tulkit sahaavat autoillaan ympäri Suomea tulkkaamassa parin tunnin keikkoja, vaikka paikkakunnalla olisi ollut vapaana tulkki, mutta hänen hintansa on ollut muutaman euron tai sentin kalliimpi. Väistämättä mieleen nousee monta kysymystä: onko kilpailutuksessa huomioitu kaikki kustannukset mukaan lukien matkat ja päivärahat? Onko mitään merkitystä tulkkaajan ja asiakkaan asiakassuhteella? Miten tulkkauksen laatukriteerit on huomioitu kilpailuttamisessa?

Eihän tämä näin voi jatkua. KELA:n välityskeskus sijaitsee Turussa, keskitetysti. Keskeistä jatkossa on arvioida, onko haettua tehokkuutta saavutettu. Taloudellisten arvojen lisäksi on arvoitava myös sitä, onko palvelu ollut toimivaa. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että palveluja tuotetaan etäällä, mutta miten siihen saisi liittettyä sen, että palvelut myös toimivat yksittäisen ihmisen arjessa? Nämä asiat olisi selvitettävä ja hakea aktiivisesti parannusta asiaan. Ei nimittäin ole aivan sama, saako viittomakielinen tulkkausta ja jos saa, niin millaista se on.

 

1 kommentti . Avainsanat: viittomakieli, tulkkaus, eduskuntavaalit, paneeli