Puheenvuoroni Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 21.4.2018

Lauantai 21.4.2018 klo 14.53 - Tuulia Kuntsi

Stoppi syrjäytymiselle. Tämä oli vaalikakkaramme huolenpidon yksi siivu. Se ei saa olla mikään erillinen ohjelma tai toimenpide, vaan sisäänrakennettu olemassa olevaan. Syrjäytymistä ehkäisee tehokkaasti toimiva varhaiskasvatus ja perusopetus.

Ideaalitilanne olisi, että antaisimme vahvan tuen niiden kehittämiselle. Puheisiin perusopetuksen pidentämiseen yhdeksännen luokan jälkeen on suhtauduttava todella kriittisesti. Nyt on keskityttävä rakenne-pohdintojen sijaan sisällön kehittämiseen. Hallituksen linja on ollut oikea. Opetushallituksessa toimii Uusi peruskoulu-ohjelma, kokeilukeskus lisäksi parhaillaan on menossa monia hyviä hankkeita, joihin voi hakea mukaan.

Keskustan on linjattava selkeästi, miten linjaamme koulutusta, sivistystä. Olikin erittäin ilahduttavaa kuulla Tuomo Puumalan terveiset Koulutustyöryhmästä. On niin totta, että tänään syrjäydytään siksi, ettei osaa lukea, eikä arki ole hanskassa. Rakastava tuki joustavan perusopetuksen alussa oli vahva ilmaisu, jota arjessa janotaan. Olen ilahtunut jo näistä terveisistä koulutustyöryhmästä ja jään todella uteliaana odottamaan, mitä vielä on tulossa.

On ihan ajan kysymys, milloin perusopetusta ryhdytään vahvemmin yksityistämään. Ruotsissa yksityistämisen myötä on kaikunut vain huonoja uutisia, kun niitä tarkastellaan alkiolaisuuden näkökulmasta.

Pelkään, että yksityistämisen kautta luisumme edelleen vahvistuvaan syrjäytymiseen. Kysymykseni on: miten linjaamme perusopetuksen yksityistämistä sitten kun kysymys ilmoille lennähtää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syrjäytyminen, perusopetus, varhaiskasvatus, #keskusta18, yksityinen koulu

Lastentarhasta päiväkodin kautta varhaiskasvatustaloon

Keskiviikko 15.10.2014 klo 9.28 - Tuulia Ikkelä-Koski

Luin päivän lehden, jossa kerrottiin, että Keuruulle nousee varhaiskasvatustalo. Minulle tuli hieman hatara kuva, mitä talossa tulee tapahtumaan. Kyse on varmastikin alle kouluikäisten lasten oppimisen ja kasvun paikasta, mutta jäin miettimään sanaa "varhaiskasvatustalo". Minulle tämä sanahirviö kuvastaa aikaansa, jossa lapsuutta ei osata arvostaa ja kasvatus halutaan ulkoistaa yhteiskunnalle.

Kolmekymmentä vuotta sitten alettiin puhua päiväkodista, kun ajateltiin, että lapsella olisi kodinomaiset oltavat vanhempien ollessa töissä. Toiminnassa tuli alkoi korostua virikkeellisyys.

Sitä ennen lapset miellettiin enemmän kukkiin ja puihin, koska heidät vietiin lastentarhoihin. Aivan pienimmät lapset olivat seimeissä. Ajalle tyypillistä oli suurien massojen ideologia, tietynlainen sosialismi, joka näkyi lasten arjessa tiettyyn sapluunaan asettumisena.

Hassua sinänsä, että ihmiselämän vaihe, joka on kehityksellisesti koko elämänkaaren ajan tärkein, elää päätöksenteossa vuosikymmenestä toiseen todella kummallista ajelehtimisen aikaa. Varhaiskasvatuslaki on yli neljäkymmentä vuotta vanha ja todella vanhentunut. Sen uudistamisen puolesta on puhuttuu jo pitkään. Toistuvasti hallituskaudesta toiseen asia jää mappiin "Ö". Terveydenhuollon puolella lapsuus on saanut vankan arvonsa, kiitos monelle tekijälle Arvo Ylpöstä lähtien. Miksi tämä sama ei ole tapahtunut niiden palvelujen kohdalla, jotka tukevat pienen ihmisen varttumista?

Koulu on aina ollut koulu, mikä osoittaa, että sanana se taipuu moneksi. Se onkin eri tarina, millaisia fiboja sana "koulu" herättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, oppiminen, päiväkoti