Näin kehittäisin perusopetusta

Lauantai 22.1.2011 klo 21.13 - Tuulia Ikkelä-Koski

Haluaisin kehittää Perusopetusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita unohtamatta, että jo nyt meillä on erittäin paljon hyvää. Muutoksia ei tarvitse tehdä vain muuttamisen vuoksi vaan siihen pitää olla selkeä tarve. Mielestäni tarvetta on kehittää sekä työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin, sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon, että tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan liittyviä asioita.

Työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin liittyen minun suurin huoli on työssä jaksaminen ja työrauha. Nämä kaksi asiaa koskettavat niin opettajia, muuta henkilökuntaa kuin oppilaitakin. Nyt on aika kesyttää kiire ja taltuttaa riittämättömyyden tunteet. Näitä voidaan säädellä mm. Perusopetuksen uusia sisältöjä luotaessa ja varmistamalla riittävästi täydennyskoulutusta. On myös aika kiinnittää huomiota työrauhaan, joka on monisyinen asia. Työrauhankin suhteen turhan usein syyttävä sormi osoittaa opettajaa. Työrauha on nostettava keskusteluun, koska rauhattomuus uuvuttaa ja se tekee työstä tehotonta. Vaarallisinta on, ettei työrauhalle tehdä mitään. Silloin kaikki osapuolet kyynistyvät ja lopputuloksen arvaammekin. 

Työympäristön turvallisuuteen liittyvät myös sisäilmaongelmat ja lisääntynyt väkivalta tai sen uhka. Koulujen sisäilmaongelmat eivät valitettavasti ratkea vain remontoimalla tai rakentamalla uusia kouluja. Ilmeisesti suurin osa sisäilmaongelmista ei johdukaan kosteuden aiheuttamista homeongelmista, vaan erilaisten materiaalien yhteensopimattomuudesta. Tätä asiaa tulee viedä eteenpäin seuraavan Eduskunnan istuntokautena, kun Suomen kemikaalilainsäädäntöä uusitaan. Silloin on huomioitava kemikaaliyhdisteiden merkitys työympäristöön.

Väkivalta ja sen uhka on lisääntynyt kouluissamme viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitä kontrolloidaan kaiken aikaa numeroin ja käppyröin, mutta mitä teemme sellaisen toimintakulttuurin luomiseksi, joka ehkäisee väkivaltaa? Lapsen ja nuoren suurin tarve kouluyhteisössä on tuntea kuuluvansa sosiaaliseen ryhmään. Edesauttaako sitä, jos ryhmät ovat ylisuuria ja kouluarki on pirstaleinen? Ryhmien koot tulee määritellä selkeästi lainsäädännössä. Arjen eheys ja ryhmän pysyvyys ovat erittäin tärkeitä alkuopetuksesta noin neljänteen luokkaan. Toki ne ovat tärkeitä senkin jälkeen. Arjen eheyttä luodaan Valtioneuvoston asettamasta tuntijaosta lähtien opettajan arjen päätöksiin toteuttaa opetustaan.

Työssä jaksaminen oppilaiden kannalta koskee myös motivaation lisäämistä. Motivaatio on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kouluista ei kuitenkaan tarvitse luoda viihdytyskeskuksia. Oppimisen motivaatio syntyy innosta oppia uutta. Oppia voi monella tavalla, mutta pidän tärkeänä, että opettaja tuntee oppilaansa, on heidän ajatusmaailmastaan aidosti kiinnostunut. Aito välittäminen ei ole paapomista tai hyysäämistä. Se on monipuolista kommunikaatiota, arviointia ja yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa opetukseen paljon sellaista, joka voi myös motivoida oppilaita. Samalla se myös haastaa opettajat oppimaan uutta, mutta kyllähän me opimme.  Me olemme vieriviä kiviä, jotka eivät koskaan sammaloidu.

Tärkeintä on, että oppilas oppii ja kehittyy optimaalisella tavalla asui hän Helsingissä tai Sevettijärvellä, oli hän tyttö tai poika tai olivatpa hänen vanhempansa siivoojia tai professoreja. Huomioitavaa on, että viimeisin PISA -tutkimus osoittaa, että niin sukupuoliselle kuin alueellisellekin tasa-arvolle on tehtävä jotain. PISA2009 ensitulokset luettuani jäin pohtimaan, onko ylistetty Perusopetuksemme tasalaatuisuus murenemassa? Erityisen huolestuttavaa tutkimuksen mukaan on, että Välisuomen poikien lukutaito on OECD-maiden keskiarvoa heikompi. Myös tyttöjen ja poikien osaamisen erot olivat Suomessa OECD-maiden suurin. Huolestuttavaa, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä johtuu koulusta ja mikä kulttuurista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perusopetus, työhyvinvointi, työssä jaksaminen