Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Lauantai 13.4.2019 klo 9:13 - Tuulia Kuntsi

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

On erittäin ristiriitaista, että saman ajanjakson aikana lainsäädännöllä vahvistettiin tuen saamista oppimiseen. Kymmenen vuotta sitten astui voimaan ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen eli kaikille yhtenäinen perusopetus.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten tilanne korjataan. On myös tehtävä selväksi, etteivät pienryhmät ole vallitsevan linjauksen vastaisia, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 13.4.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusopetus, inkluusio, tuki, kolmiportainen tuki

Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Perjantai 1.3.2019 klo 10:24 - Tuulia Kuntsi

Koulutuksessa pidän tärkeänä sitä, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet. Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Apua tarvitsevan tulee saada apua. Kansanedustajana vahvistaisin koulutusta varmistaen, että peruskoulussa jokainen oppii perustaidot ja ammatillisella polulla tiedot ja taidot karttuvat uteliaana läpi elämän.

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

Kuulen usein opettajilta, että inkluusio eli erityisryhmien purkaminen ja –oppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen ei toimi. Arki on yhtä härdelliä, selviytymistaistoa ja vallitseva tunne on riittämättömyys. Inkluusio koetaan toimimattomana. Mielestäni sitä se on, jos se on ollut säästökeino. Tätä uudistuksen kynnyksellä 25 vuotta sitten pelättiin. Mutta inkluusio voi olla myös toimiva.

Mielestäni nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin: opetussuunnitelmauudistus ja inkluusio. Ennen vuotta 1994 jokaisella erityisryhmällä oli oma opetussuunnitelmansa: Näkövammaisten opetussuunnitelma (ENÄ), Kuulovammaisten opetussuunnitelma (EKU), Sopeutumattomien opetussuunnitelma (ESY) jne. Muille kuin erityisoppilaille oli oma Perusopetuksen opetussuunnitelma. Vuoden 1994 suuressa opetussuunnitelmauudistuksessa lähdettiin inkluusion tielle ja sillä reitillä ollaan edelleen: osa kokien tuskaa, osa erittäin tyytyväisenä. Muutos perustui YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Siihen että jokaisella kuuluu olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Oleellinen muutos oli se, että perusopetukseen tuli yksi ja sama opetussuunnitelma kaikille, oli oppilas erityisoppilas tai ei. Aiemmin opetussuunnitelma oli yleisestä opetussuunnitelmasta sovellettu, uudessa oli periaate, että yleisestä opetussuunnitelmasta poiketaan yksilöllisesti. Alettiin puhua ”hojksaamisesta”.

Näiden 25 vuoden aikana perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet kymmenen vuoden välein. Nyt opetussuunnitelmassa on lukuisia pedagogisia vaihtoehtoja räätälöidä tukea tarvitseville oppilaille koulupolkua. Lisäksi kymmenen vuotta sitten lainsäädäntöön tuli ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten homma etenee. On myös tehtävä selväksi, ettei pienryhmät ole rikos, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Kaikki_oppii2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, opetus, tuki, kolmiportainen tuki, inkluusio, eduskuntavaalit

Puheenvuoroni valtuuston talousarviokeskustelussa 26.11.2018

Maanantai 26.11.2018 klo 19:10 - Tuulia Kuntsi

Esi- ja perusopetusta ei jaeta perusopetuslaissa enää yleis- ja erityisopetukseen. Sen sijaan oppijalla on oikeus välittömiin tukitoimiin heti, kun oppiminen tai koulunkäynti kangertelee. Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta puhutaan kolmiportaisena tukena.

Tuki voi olla muun muassa joustavat ryhmittelyt, eriyttäminen tai sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Saako oppilaat monipuolista tukea Jyväskylässä?

Vuoden 2019 talousarvio-ehdotuksessa sivistyksen strategiaa toteuttavissa kehittämistoimenpiteissä sanotaan: ”Kolmiportaisen tuen toteutumisesta ja sen seurannasta tehdään selvitys ja sen pohjalta tuen palveluiden toimintasuunnitelma tuleville vuosille.”

Tämän vuoden taloussuunnitelmassa sanotaan: ”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien selvittäminen jatkuu. Selvityksen perusteella laaditaan oppimisen tuen kehittämissuunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan tulevina vuosina.”

Tämä kuulostaa siltä, että vuodesta toiseen puhutaan suunnitelman teosta, muttei sitä kuitenkaan tehdä.

Nyt on todella tärkeää, että tämä selvitys vihdoin ja viimein tehdään pikimmiten ja varmistetaan, että tukea tarvitsevat oppilaat saavat tukea.

Olisin halunnut, että sivistyslautakunta olisi kohdentanut subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaamisen purkamiseen käytettävän rahan mieluummin perusopetuksen oppilaiden tukeen. Ideaali tilanne on, että koko varhaiskasvatus on maksuton ja ilman rajauksia. Mutta nyt, kun joudumme arvottamaan tärkeitä asioita, satsaisin perusopetuksen oppilaan tukeen. Jo nyt, tällä hetkellä, varhaiskasvatuksessa joka ikinen lapsi saa olla 20 tuntia viikossa, siis täsmälleen yhtä paljon kuin 1. ja 2. luokkalaiset ovat koulussa viikossa.

Resurssien kohdennukset perusopetukseen ovat välttämättömiä. Oleellisia kysymyksiä toiminnallisia tavoitteita silmällä pitäen ovat:

  1. Toteutuuko oppilaan oikeus saada tukea?
  2. Onko annettava tuki suunnitelmallista?
  3. Saako oppilas tukea heti tuen tarpeen ilmaantuessa?

Miksi tukea tarvitaan?

Siksi, että osalla oppilaista opiskelu kangertelee niin, etteivät he saavuta perustaitoja. Osa oppilaista syrjäytyy jo siksi, ettei osaa lukea. Näin sivistyskaupungissa ei voi olla. Laittaisin ensin tämän kuntoon ja vasta sitten tarjoaisin varhaiskasvatukseen enemmän kuin 20 tuntia viikossa. Molemmat ovat lasten oikeuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolmiportainen tuki, perusopetus, valtuusto, talousarvio, Jyväskylä

Tukea oppimiseen

Lauantai 24.11.2018 klo 15:53 - Tuulia Kuntsi

Puoluejohtaja Juha Sipilä sanoi poliittisessa katsauksessaan, että meille Keskustalle on tärkeää huolehtia kaikista suomalaisista. Lisäksi myönteinen talouskehitys mahdollistaa panostaa asioihin, jotka ovat meille tärkeitä.

Näitä taustoja vasten haluan nostaa esille yhden suomalaisen, vahvan koulutusjärjestelmän heikkouden, joka on välttämätöntä laittaa kuntoon.

Heikkous on se, ettei ne, jotka tarvitsevat tukea, sitä saa. Tai tuki ei toimi. Tutkimusten mukaan perusopetus nitisee liitoksistaan juuri sen vuoksi, ettei tukea tarvitsevat sitä saa.

Miksi nostan tämän esille? Siksi, että lapsilla ja nuorilla on oikeus tukeen. Lisäksi siksi, koska Keskusta huolehtii myös pienimmistä ja vähäosaisista. Keskusta loi tasa-arvoisen peruskoulun ja seurauksena oli se, että suomalaisten koululaisten heikoinkin neljännes on parempi kuin OECD-maiden keskitaso.

Tuen toimivuuteen ja sen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Kolmiportaisen tuen malli tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Kohta tulee kuluneeksi 8 vuotta. Silti yhä edelleen puhutaan yleisopetuksesta ja erityisopetuksesta erillisinä. Niinhän ei ole, vaan perusopetus on yhtenäistä kaikille. Oppilaan saama tukimuoto vain vaihtelee.

Jokainen oppilas saa tukea: yleistä, tehostettua tai erityistä. Eri tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä lukiessani kysyn, onko kolmiportaisuus ymmärretty kunnolla?

Nyt osa putoaa kelkasta ja tämä aiheuttaa suurten inhimillisten kärsimysten lisäksi ongelmia yhteiskunnassamme. Näyttää selvästi siltä, ettei kaikki saa tarvitsemaansa tukea ja oppiminen kärsii.

Usein keskusteluissa nousee esille kaipuu vanhaan eli siihen, että erityisluokat ja -koulut olisivat edelleen olemassa. Halutaan, että inkluusio-malli todettaisiin toimimattomaksi. Henkilökohtaisesti en kaipaa menneeseen, siihen että erilaiset oppijat eristetään omiksi ryhmikseen ja jopa omiin kouluihinsa. Vain äärimmäisen harva tarvitsee niin jämerää tukea.

Tuki on myös sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Mutta erottelu vamman, erityispiirteen, sairauden tai muun seikan mukaan ei ole välttämätöntä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Pidän tärkeänä, että me keskustalaiset tunnistamme, mikä on perusopetuksen kuuma peruna juuri nyt, koska se nousee yhdeksi eduskuntavaalien keskusteluaiheeksi. Toivon, ettemme palaisi vanhaan, emmekä olisi liian idealisteja, vaan keskellä. On myös hyväksyttävä, että tuella on myös hintalappu.

-puheeni Keskustan puoluevaltuustossa Turussa 24.11.2018

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: komiportainen tuki, perusopetus, puoluevaltuusto

Miten Pisa15 näkyy Jyväskylässä?

Keskiviikko 14.12.2016 - Tuulia Kuntsi

__bubbles___by_chiri_chiri.jpg
Tänään kokoontuu Jyväskylän Sivistyslautakunnan kokous ja yhtenä käsiteltävänä asiana on Kasvun ja oppimisen käyttötalous vuodelle 2017.

Syvä huoleni liittyy viime viikolla julkistettuun Pisa15-raporttiin ja Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttötaloussuunnitelmaan vuodelle 2017.

Pisa-tulokset ovat heikentyneet, mutta nuorisomme on varsin osaavaa kansainvälisesti. Tutkimus osoitti kuitenkin, että Suomen perusopetuksen jo kymmenien vuosian ajan vahvuutena ollut tasa-arvo säröilee, kuten Pisa15 raportti kuvaa:

” Ensimmäistä kertaa suomalaisenkoulutuspolitiikan kivijalka, alueellinen tasa-arvo, säröilee.”

Tutkimuksen mukaan Länsi-Suomi ja Itä-Suomi ovat muuta maata heikoimpia. Jyväskylä kuuluu tutkimusotannassa tuohon Länsi-Suomen alueeseen ja siitä syystä on hyvä tarkastella, mitä Pisa15-raportti ehdottaa tehtäväksi:

”Suomalaiseen oppimistulosten heikentyminen johtuu suurelta osin heikkojen oppilaiden osuuden kasvusta. Näitä heikommin menestyviä oppilaita pyritään Suomen kouluissa tukemaan kolmiportaiseen tukeen kuuluvien erityis- ja tukiopetusten avulla. Heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, ettei näiden oppilaiden tarvitsema yksilöllinen oppimisen tuki ole enää riittävää. Olisi tärkeää selvittää pikaisesti, missä määrin muun muassa kansalliset ja paikalliset säästötoimet ovat heikentäneet koulujen edellytyksiä huolehtia eniten tukea tarvitsevista oppilaista. Ovatko säästötoimet kohdistuneet esimerkiksi erityisopetuksen voimavaroihin, kouluavustajien palkkaamiseen tai muihin erityistuen onnistumisen edellytyksiin? Tärkeää olisi tietää nykyistä täsmällisemmin myös alueiden ja kuntien välisistä eroista erityisen tuen järjestämisessä ja sen resursoinnissa.”

Kokonaisuudessaan Pisa15 raportti on luettavissa täältä.

Kolmiportainen tuki on verrattain uusi lain määräämä käytänne perusopetuksessa eikä siten ole ihme, ettei se kaikkialla toimi odotetulla tavalla. Mielestäni Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmaa kannattaisi nyt vielä miettiä Pisa15-tulosten valossa. Oppimisen tuesta on käyttösuunnitelmassa kerrottu näin:

”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien kehittäminen ja tähän liittyvän henkilöstön osaamisen kehittäminen jatkuu.”

Olen täysin samaa mieltä edellisestä kuvauksesta ja se ohjaa ensi vuoden toimintaa, mutta olisiko nyt hyvä kuvata tarkemmin, mitä se tarkoittaa? Tärkeää on, että tuemme niitä, jotka tukea tarvitsevat oikea-aikaisesti. Liputan vahvasti uusien käytänteiden, esimerkiksi joustavien ryhmittelyjen puolesta enkä missään nimessä ole haikailemassa takaisin vanhoihin perinteisiin. Koulutuksellista tasa-arvoa luodaan nykytilanteessa uusin eväin ja keinoin. Uusia avauksia on tarpeen tehdä ja tukea jo käynnissä olevia kokeiluja, mutta on tärkeää ilmaista koulutuspoliittinen tahtotila. Toivon, että Pisa15-raportin ehdotukset näkyvät jo Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmassa 2017 eikä vasta vuoden kuluttua.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pisa, Jyväskylä, Kolmiportainen tuki, Perusopetus

Valtuustokysymys: Terapeuttien tilavuokrat päiväkodeissa ja kouluissa

Maanantai 30.5.2016 - Kirsi Knuuttila ja Tuulia Kuntsi

Teemme valintoja ja päätöksiä, joilla turvaamme lasten ja nuorten mahdollisuudet terveeseen kasvuun ja hyvään oppimiseen. (ote Jyväskylän kaupunkistrategiasta)

Taustaa

Suomessa oppilas saa tarvittaessa kolmen portaan tukea: yleistä, tehostettua tai erityistä tukea.

"Jos oppilaalle annettu tehostettu tuki ei riitä auttamaan oppilasta selviytymään koulutyöstä, tehdään hänelle erityistä tukea koskeva hallintopäätös. Oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), josta on käytävä ilmi erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. Erityisopetuksen lisäksi oppilas saattaa tarvita esimerkiksi vahvaa oppilashuollollista, kuntouttavaa, hoidollista tai muuta yksilöllistä tukea. Huoltajan tuki, moniammatillinen yhteistyö ja yksilöllinen ohjaus on tärkeää." (ote oph.fi –sivustolta)

Oleellista tässä tuessa on kuntoutus. Kuntoutusjärjestelmä on kaksitahoinen: kunnan järjestämää ja tuottamaa tai KELAn korvaamaa tai järjestämää ja siten usein yksityisten toimijoiden tuottamaa. Tällä hetkellä KELAn kuntoutuspalvelut ovat juuri erityisen tuen oppilaille todella tärkeitä. Juuri näille oppilaille on oleellista, että eri toiminnot päivän varrella tapahtuvat tutussa ympäristössä. Kun terapiat ovat oppilaan päivähoitopaikassa tai koulussa, voidaan hyödyntää moniammatillista yhteistyötä sujuvasti vaikkakin palvelun tarjoaja on ns. ulkopuolinen toimija.

Jyväskylä on perustellut tilavuokrien perimistä terapeuteilta sillä, että kaupunki toimii yhdenmukaisesti kaikkia ulkopuolisia toimijoita kohtaan. Kuntoutus kuuluu niille oppilaille, jotka ovat erityisen tuen portaalla ja siten kuntoutus kuuluu osaksi oppilaan arkea ja edistää oppimista. Loogista olisi linjata, että kaikkea sitä toimintaa, joka järjestetään oppilaalle perustuen näille tuen portaille, olisi kaikin keinoin tuettava – ja mahdollistettava se siten, että se tapahtuu oppilaan päivittäisessä ja tutussa toimintaympäristössä.

Valtuustokysymys

Jyväskylän kaupunki veloittaa tilavuokraa fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapeuteilta, kun terapeutit käyvät kuntouttamassa lapsia päivähoidon ja koulun aikana. Tilavuokrien suuruudet vaihtelevat tarjotun tilan mukaan noin 5 eurosta lähes 25 euroon. Tilavuokria perittiin vuonna 2015 yhteensä 5000 euroa.

Jyväskylän ratkaisu veloittaa tilavuokraa on poikkeuksellinen. Sen seurauksena osa ammatinharjoittajista on siirtänyt kuntoutuksen omiin, kauempana sijaitseviin tiloihin. Tällöin lapsen perhe joutuu kuljettamaan kesken päivän lapset päiväkodilta tai koululta terapiaan ja takaisin. Lapsen koulunkäynti saattaa kärsiä, sillä siirtymät pois koululta vievät aikaa, väsyttävät lasta ja kuormittavat koulun/päiväkodin henkilöstöä. Samalla lapsella voi olla useampia terapia menossa rinnakkain. Erityisesti tällöin lapsen kuljettamisesta terapioihin seuraa kohtuutonta kuormitusta lapselle ja perheelle niin ajallisesti kuin rahallisesti.

_juhatuomi.jpg

Perheet valitsevat terapeutit. Lasten perheille on tärkeää, että lapsen terapiakäynnit toteutuvat lääkärin tai kuntoutustyöryhmän laatiman kuntoutussuunnitelman mukaisesti ja aina lapsen tarpeista käsin.  Käytännössä terapeutin yhteistyö koulun ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sujuu parhaiten, kun terapia tapahtuu koululla ja henkilökunnan kanssa on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia luontevasti ja tiheästi.

Lapset saavat yleensä KELAn järjestämää terapiaan. KELA edellyttää, että terapeuteilla on käytössä omat tilat, joiden kustannuksista terapeutit vastaavat. Maksuttoman tilan tarjoaminen koululta tai päiväkodista ei vääristä kilpailua.

Terapiat tukevat lapsen oppimista. Ylimääräiset kustannukset, jotka rajoittavat yhteistyötä lasten koulujen/hoitopaikkojen ja terapeuttien kesken heikentää terapian saavutettavuutta ja asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi koulukäyntien yhteydessä terapeutit siirtävät tietotaitoa opettajille ja avustajille ja toimivat usein kuntoutujaan liittyvien asioiden pohdintapareina. Koulunväki voi hyödyntää näitä tietoja myös muiden oppilaiden opetuksessa. Toistaiseksi tämä neuvonta on ollut maksutonta. Tilojen maksullisuus on myös johtanut siihen, että kouluille rakennettuja kalliita kuntoutustiloja ei hyödynnetä tehokkaasti.

Jyväskylä käyttöönottama tapa veloittaa terapeuteilta aiheuttaa monia haasteita lapsen perheelle, vähentää lapsen lähipiirin vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä pahimmillaan vaarantaa tai heikentää lapsen kuntoutumista ja oppimista.

Miten kaupunki aikoo omalta osaltaan edistää, että fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapiakuntoutuksessa olevat lapset, saavat lapsilähtöisen, perheiden resursseja ja voimavaroja säästävän ja kokonaistaloudellisesti järkevän kuntoutuksen ja kuntoutusympäristön? 

Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terapeutti, tilavuokra, erityinen tuki