Puheenvuoroni valtuuston talousarviokeskustelussa 26.11.2018

Maanantai 26.11.2018 klo 19:10 - Tuulia Kuntsi

Esi- ja perusopetusta ei jaeta perusopetuslaissa enää yleis- ja erityisopetukseen. Sen sijaan oppijalla on oikeus välittömiin tukitoimiin heti, kun oppiminen tai koulunkäynti kangertelee. Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta puhutaan kolmiportaisena tukena.

Tuki voi olla muun muassa joustavat ryhmittelyt, eriyttäminen tai sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Saako oppilaat monipuolista tukea Jyväskylässä?

Vuoden 2019 talousarvio-ehdotuksessa sivistyksen strategiaa toteuttavissa kehittämistoimenpiteissä sanotaan: ”Kolmiportaisen tuen toteutumisesta ja sen seurannasta tehdään selvitys ja sen pohjalta tuen palveluiden toimintasuunnitelma tuleville vuosille.”

Tämän vuoden taloussuunnitelmassa sanotaan: ”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien selvittäminen jatkuu. Selvityksen perusteella laaditaan oppimisen tuen kehittämissuunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan tulevina vuosina.”

Tämä kuulostaa siltä, että vuodesta toiseen puhutaan suunnitelman teosta, muttei sitä kuitenkaan tehdä.

Nyt on todella tärkeää, että tämä selvitys vihdoin ja viimein tehdään pikimmiten ja varmistetaan, että tukea tarvitsevat oppilaat saavat tukea.

Olisin halunnut, että sivistyslautakunta olisi kohdentanut subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaamisen purkamiseen käytettävän rahan mieluummin perusopetuksen oppilaiden tukeen. Ideaali tilanne on, että koko varhaiskasvatus on maksuton ja ilman rajauksia. Mutta nyt, kun joudumme arvottamaan tärkeitä asioita, satsaisin perusopetuksen oppilaan tukeen. Jo nyt, tällä hetkellä, varhaiskasvatuksessa joka ikinen lapsi saa olla 20 tuntia viikossa, siis täsmälleen yhtä paljon kuin 1. ja 2. luokkalaiset ovat koulussa viikossa.

Resurssien kohdennukset perusopetukseen ovat välttämättömiä. Oleellisia kysymyksiä toiminnallisia tavoitteita silmällä pitäen ovat:

  1. Toteutuuko oppilaan oikeus saada tukea?
  2. Onko annettava tuki suunnitelmallista?
  3. Saako oppilas tukea heti tuen tarpeen ilmaantuessa?

Miksi tukea tarvitaan?

Siksi, että osalla oppilaista opiskelu kangertelee niin, etteivät he saavuta perustaitoja. Osa oppilaista syrjäytyy jo siksi, ettei osaa lukea. Näin sivistyskaupungissa ei voi olla. Laittaisin ensin tämän kuntoon ja vasta sitten tarjoaisin varhaiskasvatukseen enemmän kuin 20 tuntia viikossa. Molemmat ovat lasten oikeuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolmiportainen tuki, perusopetus, valtuusto, talousarvio, Jyväskylä

Jyväskylän talousarvion laadinta nykyaikaan: sanelusta osallistamiseen

Tiistai 20.9.2016 klo 18:53 - Tuulia Kuntsi

Keskustelu Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarviosta käy vilkkaampana ja mielenkiintoisempana kuin vuosiin, eikä syyttä. Jyväskyläläisillä on tunne siitä, että talousarvio sanellaan ylhäältä ja nyt ollaan tekemässä yltiöpäisen tyhmiä päätöksiä. Iloitsen siitä, että jyväskyläläiset ovat valveutuneita: seuraavat, mitä on tapahtumassa ja esittävät mielipiteitään.

Syksyn mittaan talousarviokeskustelun vauhti vain kiihtyy, kun valmisteluprosessi etenee vaiheesta toiseen. Ensimmäinen vaihe viidestä on kohta takana. Valtuusto linjasi kaupungin talouden tasapainottamisohjelman valtuustokauden alussa. Tuossa jo kerran rukatussa linjauksessa tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2017 vuosikatteen tulee vastata poistoja eikä lainakanta saa enää lisääntyä. Tämä linjaus ja ennusteet mm. pienentyneistä verotuloarvioista ovat luoneet talousarviolle numeraaliset raamit, joiden pohjalta virkamiehet ovat virkatyönään tuoneet esille, mitä raami käytännössä tarkoittaa. Nuo luvut ovat syystäkin herättäneet vilkkaan keskustelun. Sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden leikkausuhat hirvittävät kaikkia osapuolia: kaupunkilaisia, isiä, äitejä, lapsia, nuoria, vanhuksia, virkamiehiä ja jopa päätöksen tekijöitä. Keskusteluissa on epäilty, ajattelevatko päättäjät ylipäätään yhtään mitään? On esitetty, että otetaan lisää halpakorkoista lainaa ja säilytetään palvelut. Huoli erityisesti lapsista ja nuorista on suuri. Nämä kysymykset ja ehdotukset ovat erittäin tervetulleita juuri nyt, kun talousarvioprosessin toinen vaihe käynnistyy.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi aavistella, että tänä syksynä käydään kova poliittinen keskustelu siitä, miten palvelut rahoitetaan, jotta leikkaukset vältetään. Miten tulopuolta saadaan menoja vastaavaksi? Nostetaanko veroprosenttia? Jos veroprosenttia korotetaan, miten käy imagolle, entä ostovoimalle? Mitä palvelumaksuja korotetaan? Jos korotetaan palvelumaksuja, onko oikein, että maksut koskettavat vain tiettyä osaa kaupunkilaisia? Mikä on yhteisön vastuu vai onko sitä ollenkaan? Jos ratkaisua rahoituksen järjestämiseen ei löydy, kysymyksiksi nousee: Pidetäänkö kiinni valtuustosopimuksesta saattaa talous kuntoon? Kenen palveluita karsitaan? Kummoinen veikkaajakaan ei tarvitse olla, jos ryhtyisi arvaamaan, millaisia vastauksia näihin kysymyksiin eri poliittiset ryhmät antavat. Toivon kuitenkin syvän yhteisymmärryksen säilyvän talouden tasapainottamisessa ja keinojen etsimisessä. Ehdotukset lainanoton lisäämisestä vaikuttavat lyhytkatseisilta. Lainanottoa pitää nimenomaan hillitä, koska odotettavaa on, että tulee se päivä, kun korot nousevat. Vastuullista päätöksentekoa on ennakoida.

Talousarvio elää syksyn aikana. Virkamiestyöskentelyn ja lautakuntakeskustelun jälkeen kaupunginjohtaja esittää oman näkemyksensä, jonka jälkeen poliittiset ryhmät kommentoivat sitä ja muodostavat oman näkemyksensä, jotka tuodaan esille mm. valtuustossa lähetekeskustelussa. Tämän jälkeen kaupunginhallitus käsittelee talousarviota. Noiden keskustelujen jälkeen kaupunginhallitus esittää talousarvion valtuustolle ja päätöksenteko sinetöityy kaupunginvaltuustossa marraskuun lopussa. Näin on totuttu aina tekemään, mutta mitä voisi tehdä toisin?

Talousarvion laatiminen on työtä, jossa arvokeskustelulla olisi enemmänkin tilaa. Tällä hetkellä sitä käydään lehtien mielipideosastoilla, sähköposteissa, some-areenoilla jne. Riemuitsen näistä keskusteluista ja ehdotankin, että talousarvion laatimisessa tietoisesti osallistettaisiin kaupunkilaisia suunnitelmallisesti ja yhteisöllisyyttä luoden pohtien mm: mitä voisi tehdä toisin talouden reunaehtoja unohtamatta? Mikä on parasta hyvinvoinnin rakentamisessa?

Osallistaminen on demokratiaa ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Se on vuorovaikutusta, ei sanelemista eikä myöskään toiveiden tynnyreiden täyttämistä. Varsin usein osallisuus ymmärretään erittäin kapea-alaisesti rajaten se esimerkiksi äärimmillään vain äänioikeuteen. Mielestäni on perin vanhanaikaista ajatella, että osallistaminen on vain tietty muodollisuus ja sekin vaivalloista. Tänä päivänä meillä olisi käytettävissä vaikka mitkä keinot osallistaa kuntalaisia, palveluita käyttäviä, palveluiden työntekijöitä jne.

Ehdotankin, että viimeistään seuraava talousarvioprosessi laaditaan aidosti Jyväskylän strategian arvostuksien ja periaatteiden mukaisesti, jotka ovat:

  • Yhdessä tekeminen ja osallisuus lisäävät luottamusta. Ne liittyvät luontevasti asioiden valmisteluun, päätöksentekoon ja toiminnan toteuttamiseen. Toimimme avoimesti ja vastuullisesti.
  • Rohkeus ja luovuus antavat uskallusta muuttua, muuttaa, etsiä ja kokeilla.
  • Välittäminen on huolenpitoa omasta kunnosta ja terveydestä, läheisistä, ympäristöstä ja huomisesta.

Uskon vahvasti, että aidon osallistamisen kautta löydämme uusia mahdollisuuksia, avauksia ja sisältöjä toimintaamme. Ylhäältäpäin sanelun toimintakulttuuri on auttamatta todettava aikansa eläneeksi ja olemme astumassa, toivottavasti, kohti uutta aikaa ja tapaa toimia.

 Share |

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jyväskylä talousarvio 2017, palvelut, osallistaminen

Kyykytyksestä kannustukseen ja puhinasta pöhinään

Maanantai 10.11.2014 klo 21:36 - Tuulia Ikkelä-Koski

Puheenvuoroni talousarvion lähetekeskustelussa valtuustossa 10.11.2014

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Kaupunginjohtaja on esityksessään Talousarvioksi 2015 tuonut esille kovan linjan koskien Kasvua ja oppimista. Hän esittää, että sieltä voi leikata 1,5 miljoonaa enemmän kuin mitä sivistyslautakunta on yksimielisesti ehdottanut. Erityisen suuret leikkaukset kohdistuvat varhaiskasvatukseen. Merkittävimpään ikäkauteen, kun ajatellaan kaupunkilaisen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kirsi Knuuttila tuo esille näihin palveluihin liittyviä pointteja.

Olen huolissani, millaista arki on jyväskyläläisissä kouluissa. Kaikki ei opi edes lukemaan kunnolla. Joka kahdeksannella oppilaalla on niin heikko lukutaito, että se on jo riski suoriutua jatko-opinnoista. Tämä tuli esille selkeästi PISA tutkimuksissa välisuomen tuloksissa. Tähän on kiinnitettävä huomiota. Kun oppiminen ei suju, siihen on saatava tukea.

Näen huolestuttavana piirteenä, että kaupunkiimme on pesiytymässä ”Jokainen on oman onnensa Seppä”-ajattelumalli. Siinä ajattelutavassa annetaan periksi. Ei välitetä niistä, jotka haastavat. Oppilas, jonka oppimisprofiili ei ole tavanomainen, saa sukeltaa yhä syvemmälle epäonnistumisen suohon. Koulu ei voi kääntää selkäänsä niille jotka eivät opi lukemaan ensimmäisen luokan jouluun mennessä, eikä niillekään, jotka käytöksellään ilmaisevat pahaa oloaan. Useimmiten juuri nämä ovat niitä oppijoita, jotka eivät saa tukea vanhemmiltakaan. Meidän on pidettävä huoli, että me yhteisönä varmistamme oppimisen haasteista huolimatta.

Nyt tarvitaan perusopetukseemme innostusta, kunnon pöhinää, puhinan sijaan. Opetussuunnitelmatyö on vauhdissa ja uudistus on koko valtakunnassa merkittävä asia. Koko uudistuksen ydin on siinä, että toimintakulttuuri muuttuu. Mikä meidän kouluissa muuttuu? Miten yhteisölliset menetelmät saavat jalansijaa? Miten henkilöstö tähän perehtyy? Miten opsin uutuus seitsemän laaja-alaisen oppimisen taidot lähtee elämään? Miten oppimisympäristöt kehittyvät vanhoissakin kiinteistöissä? Miten sähköiset oppimisympäristöt toteutuvat? Minkälainen taikatemppu tehdään, että nämä toteutuu, jos esitetyt leikkaukset toteutuvat?

OPS- uudistus koskettaa kaikkia toimijoita. Kukaan ei voi sanoa, ettei tämä kuulu minulle. Tämä koskettaa niin vanhempia, oppilaita, opettajia kuin ohjaajia. Tähän muutokseen tulee satsata. Nyt on aika innovoida myös koulussa ja siihen tulee osoittaa resursseja. Tuntikehystä suunniteltaessa tämä pitää huomioida.

Jos me päättäjät haluamme vaikuttaa opetuksen arkeen ja oppimisen uudistumiseen, emme voi hyväksyä kaupunginjohtajan esitystä vaan etsimme muut keinot.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ops, opetus, talousarvio, oppimisympäristö, uudistus

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 10.6.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Siellä teidän pulpeteilla on kolme eri kertomusta, joissa kaikissa veisataan samaa virttä. Yhden niistä kapellimestarina toimikin kanttori Tynkkynen. Kiitos Heikki!

Tuon veisatun virren nimi on ”Rakenteellinen muutos”. Tilinpäätöskertomuksessa, Tarkastuslautakunnan arviointiraportissa ja taloustoimikunnan väliraportissa se toistuu kerta toisensa jälkeen. Se on nyt avattava reilusti ja luovasti auki. Rakenteellinen muutos - kun kuulemme tämän käsitteen, meistä kaikki nyökkää samaa tahtia. Kyllä, kyllä, näin on. Niille on vain nyt tehtävä jotain.

Rakenteellisiin muutoksiin on nyt päästävä käsiksi. Mitä ne ovat? Miten niitä kehitetään? Kuten kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi, tarvitsemme sitoutumista, mutta tarvitsemme myös luovuutta, aivan uutta tapaa tuottaa palveluita. Nyt olemme ratkaisujen edessä, kuinka muuttaa rakenteita?

Oulussa julkaistiin maaliskuussa tutkimus sote-palveluista. Siinä todettiin, että 10% väestöstä kerryttää 81% sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksista  kustannuksista ja 5% väestöstä kerryttää 68% kustannuksista. Luulen, että sama ilmiö on myös täällä meillä Jyväskylässä. Tälle tulee tehdä jotakin. Tunnistaa nämä palvelujen tarvitsijat ja palvella heitä asiakaslähtöisemmin. Tähän ilmiöön tarttuminen mahdollistaa puuttumisen rakenteellisiin muutoksiin.

Toinen mielenkiintoinen rakenteellisen muutoksen haaste ja ratkaisematon yhtälö on perusopetuspalveluissa. Oppilasmäärä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli tuhannella oppilaalla, koulukiinteistöjen pinta-aloja tulisi samaan aikaan vähentää ja ratkaista sisäilmaongelmia kenties investoimalla uusilla rakennuksilla. Jotta tutuksi tullut lause ”ei satsata seiniin vaan opetukseen” vaatii aivan uudenlaista ajattelua ja luovuutta. Miten järjestää perusopetusta, että tämä toteutuu? Miten tähän yhtälöön voisi vielä liittää uudistuva opetussuunnitelma, joka otetaan käyttöön vuonna 2016. Olen aivan vakuuttunut, että keinoja löytyy.

Olen aivan vakuuttunut, että näihin mainitsemiini kysymyksiin löytyy ratkaisut ja haastan kaikki toimimaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Olen myös täysin varma, että palvelujenkäyttäjät näkevät palveluissa uusia lähestymiskulmia. Kuten näillä aloilla toimivat työntekijät osaavat myös ideoida.

Meidän tehtävä on linjata. Kun ryhmissä perehdymme palvelulinjauksiin, olkaamme kekseliäitä ja ajatellaan asioita uudella tavalla. Mitä rakenteelliset muutokset ovat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennemuutos, talous

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö

Oletko vastuussa vai et?

Sunnuntai 11.3.2012 klo 22:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

JOHAN POMPPAS!!! Päivän Keskisuomalaisessa Gustav von Hertzen sanoo: "Ainoastaan riittävän vapaalla ja varakkaalla ihmisellä on edellytykset kantaa yhteiskunnallista vastuuta." Voi hyvää päivää sentään. Kaikkia yhteiskuntavastuullisia tekoja ei edes rahalla saa. Itse näen yhteiskuntavastuun olevan jokaisella kansalaisella huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on. Vastuu kasvaa iän myötä kunnes se sitten hiipuu elon hetkien loppuessa. Jokainen on osallinen ja vastuullinen tässä yhteiskunnassa. Esimerkkinä rahalla korvaamattomista yhteiskuntavastuullisista  teoista on lasten kasvattaminen. Se, jos mikä on yhteiskunnallinen, vastuullinen tehtävä. Voisin luetella monia muitakin yhteiskunnallisia vastuullisia toimijoita kuten seurakunnat tai muut arvomaailman rakentajat. Nyt vain totean harmistuneena, että on olemassa tahoja, jotka eivät tätä vaurautta näe, koska niiden toimiessa rahaa ei konkreettisesti kansakunnan kassaan kilahda.

Minulla on tosin myös epäilys siitä, kantaako von Hertzenin mainitsema riittävän vapaa ja varakas ihminen yhteiskuntavastuuta. Juu, kyllä hän varmasti veronsa maksaa, mutta onko hänen toimintansa aina vastuullista. Tästä otan esimerkin loppu kesältä viime vuodelta. Nordea ilmoitti irtisanovansa henkilöstöä. Uutinen ihmetytti, koska pankkihan oli tehnyt oikein hyvää tulosta. Mieleeni nousikin epäilys, että omistajataho maksimoi voitontavoitteluaan. Pidin toimintaa ahneuden ilmentymänä. En ollut ainut, joka näin epäröi. Toinen epäilykseni oli ko pankin omistajatahon käyttävän tietoisesti verorahoja hyväkseen, mikä liittyy henkilöstön työttömyyskorvauksiin ja mahdollisiin eläkeputkien rahoittamiseen. Pitkään pankissa tunnollisesti töitä paiskinut noin 58-vuotias naisihminen tuskin hirmuisesti ääntä oikeuksistaan pitää, jos pääsee eläkeputkeen. Tällaisessa kuviossa on välttämätöntä kysellä vastuuntunnon perään: onko pankilla moraalista vastuuta vai ei? Onko oikein irtisanoa työntekijöitä, kun tulos on hyvä? Onko oikein, että yhteiskunta maksaa irtisanotun työttömyydestä koituvia kustannuksia varsinkin kun samaan aikaan mietitään työurien pidentämisiä. Irtisanotuissa on varmasti kaikenikäisiä, mutta erityisen graavina pidän ”eläkeputkikelpoisten” naisten irtisanomisia. Nyt en osoita sormellani suinkaan vain mainitsemaani pankkia, vaan aivan kaikkia näin toimineita yrityksiä tai jopa julkisen puolen toimijoita.

Nyt haetaan valtion talouteen raameja. Kustannuksia on karsittava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Siitä olen hallituksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Jokainen kivi on käännettävä. Tuntuu käsittämättömän kevyeltä pienten kivien potkimiselta, kun hallitus heitti ajatuksen lasten kotihoidontukien supistamisesta. Suuriin kiviin ei uskalleta edes kajota. Ne ovat niitä järkäleitä, jotka ovat vankkumattoman asemansa yhteiskunnassamme ottaneet. Onneksi joku niitäkin on viime viikkojen aikana potkinut. Mitä kuvioita ja kenen rahoja löytyykään huippueläkkeiden taustalta?  Entä työsuhdeasuntokuvioiden? Tai ammattiliittojen toiminnassa? Kuviot ovat mutkikkaat, mutta kaikissa näissä tapauksissa verorahoilla on suuri merkitys. Käsitys, että verokarhua kannattaa vetää kuonosta, on aikamoinen harha. Eihän se murahda, kun toimii porsaanreikien mahdollistamalla tavalla. Mutta. Niin, missäs se vastuuntunto olikaan?

Jokainen selkärankainen ihminen tietää, mistä on vastuussa. Tai ainakin, kuuluisi tietää ja olla myös tietoinen, että omalla toiminnallaan kantaa myös vastuuta yhteiskunnasta.

 

1 kommentti . Avainsanat: yhteiskuntavastuu, talous, verot