Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö

Tuulian Asiaa arkiruuasta. -blogisarjan osa 5.

Maanantai 28.3.2011 klo 23:23 - Tuulia Ikkelä-Koski

Tuulian Asiaa. -blogisarjan osa 5.

Arkiruokaa 164 eurolla viikossa nelihenkiselle perheelle - onko se mahdollista? Kyllä, se on täysin mahdollista.

Osallistuin viime lauantaina Veravian järjestämään ostoskeskusten Eduskuntavaalipäivään, joka järjestettiin ympäri Suomea eri ostoskeskuksissa. Sain osallistua Jyväskylän Forumissa tapahtumaan, johon kuului etukäteistehtävä. Tehtävänä oli päivittäistavaroiden hankkiminen peruspäivärahalla eli 164 eurolla nelihenkiselle perheelle.

Rakensin ruokalistan ravitsemussuositusten, yksinkertaisuuden, kierrätettävyyden ja säännöllisen ruokarytmin näkökulmasta. Yksinkertaisuus kotiruuassa on mielestäni perusruokaa, joka huomioi mm. vuodenajat. Esimerkiksi kausivihannesten syöminen on ekoteko. Kotimaisuutta korostan jo huoltovarmuuden säilyttämisen, logistiikan ja työllisyyden vuoksi. Ruuan vaikuttavuus työllistäjänä on suuri. Aitoa lähiruokaa tulee saada lähikaupasta tai suoraan tuottajalta ja näitä mahdollisuuksia on kehitettävä. Kotiruuan kierrätettävyys minulle on sitä, että aamupuuron tähteestä voi pyöräyttää sämpylät tai perunamuusin lopusta voi taputella iltapalalle rieskat.

Ruokalistan mukaiset ostokset olivat 100,14 euroa. Muihin päivittäistavaroihin, kuten hygieniaan, kosmetiikkaan ja lääkkeisiin kuluu 40 euroa, joten 23 euroa jää harkinnanvaraisiksi. Omakohtaisesti voin kertoa, että tarkat ja suunnitelmalliset ruokaostokset ovat mitä parhain talouden säätäjä. Erittäin käyttökelpoisia perusruokaohjeita, tarkoituksenmukaisia ruokakursseja ja käytännön neuvoja tarjoaa martat. Pesunkestävä martta on puhdistanut kasvonsa. Se ei olekaan ompeluseura, vaan taloudestaan huolehtivien kansalaisten mitä mainioin neuvontapalvelu. Kannattaa tutustua marttailuun –sitä on nyt liikkeellä.

Ruokalista

Ostoslista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, arki, peruspäiväraha, martat