Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Lauantai 13.4.2019 klo 9.13 - Tuulia Kuntsi

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

On erittäin ristiriitaista, että saman ajanjakson aikana lainsäädännöllä vahvistettiin tuen saamista oppimiseen. Kymmenen vuotta sitten astui voimaan ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen eli kaikille yhtenäinen perusopetus.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten tilanne korjataan. On myös tehtävä selväksi, etteivät pienryhmät ole vallitsevan linjauksen vastaisia, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 13.4.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusopetus, inkluusio, tuki, kolmiportainen tuki

Puheenvuoroni valtuuston talousarviokeskustelussa 26.11.2018

Maanantai 26.11.2018 klo 19.10 - Tuulia Kuntsi

Esi- ja perusopetusta ei jaeta perusopetuslaissa enää yleis- ja erityisopetukseen. Sen sijaan oppijalla on oikeus välittömiin tukitoimiin heti, kun oppiminen tai koulunkäynti kangertelee. Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta puhutaan kolmiportaisena tukena.

Tuki voi olla muun muassa joustavat ryhmittelyt, eriyttäminen tai sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Saako oppilaat monipuolista tukea Jyväskylässä?

Vuoden 2019 talousarvio-ehdotuksessa sivistyksen strategiaa toteuttavissa kehittämistoimenpiteissä sanotaan: ”Kolmiportaisen tuen toteutumisesta ja sen seurannasta tehdään selvitys ja sen pohjalta tuen palveluiden toimintasuunnitelma tuleville vuosille.”

Tämän vuoden taloussuunnitelmassa sanotaan: ”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien selvittäminen jatkuu. Selvityksen perusteella laaditaan oppimisen tuen kehittämissuunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan tulevina vuosina.”

Tämä kuulostaa siltä, että vuodesta toiseen puhutaan suunnitelman teosta, muttei sitä kuitenkaan tehdä.

Nyt on todella tärkeää, että tämä selvitys vihdoin ja viimein tehdään pikimmiten ja varmistetaan, että tukea tarvitsevat oppilaat saavat tukea.

Olisin halunnut, että sivistyslautakunta olisi kohdentanut subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaamisen purkamiseen käytettävän rahan mieluummin perusopetuksen oppilaiden tukeen. Ideaali tilanne on, että koko varhaiskasvatus on maksuton ja ilman rajauksia. Mutta nyt, kun joudumme arvottamaan tärkeitä asioita, satsaisin perusopetuksen oppilaan tukeen. Jo nyt, tällä hetkellä, varhaiskasvatuksessa joka ikinen lapsi saa olla 20 tuntia viikossa, siis täsmälleen yhtä paljon kuin 1. ja 2. luokkalaiset ovat koulussa viikossa.

Resurssien kohdennukset perusopetukseen ovat välttämättömiä. Oleellisia kysymyksiä toiminnallisia tavoitteita silmällä pitäen ovat:

  1. Toteutuuko oppilaan oikeus saada tukea?
  2. Onko annettava tuki suunnitelmallista?
  3. Saako oppilas tukea heti tuen tarpeen ilmaantuessa?

Miksi tukea tarvitaan?

Siksi, että osalla oppilaista opiskelu kangertelee niin, etteivät he saavuta perustaitoja. Osa oppilaista syrjäytyy jo siksi, ettei osaa lukea. Näin sivistyskaupungissa ei voi olla. Laittaisin ensin tämän kuntoon ja vasta sitten tarjoaisin varhaiskasvatukseen enemmän kuin 20 tuntia viikossa. Molemmat ovat lasten oikeuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolmiportainen tuki, perusopetus, valtuusto, talousarvio, Jyväskylä

Tukea oppimiseen

Lauantai 24.11.2018 klo 15.53 - Tuulia Kuntsi

Puoluejohtaja Juha Sipilä sanoi poliittisessa katsauksessaan, että meille Keskustalle on tärkeää huolehtia kaikista suomalaisista. Lisäksi myönteinen talouskehitys mahdollistaa panostaa asioihin, jotka ovat meille tärkeitä.

Näitä taustoja vasten haluan nostaa esille yhden suomalaisen, vahvan koulutusjärjestelmän heikkouden, joka on välttämätöntä laittaa kuntoon.

Heikkous on se, ettei ne, jotka tarvitsevat tukea, sitä saa. Tai tuki ei toimi. Tutkimusten mukaan perusopetus nitisee liitoksistaan juuri sen vuoksi, ettei tukea tarvitsevat sitä saa.

Miksi nostan tämän esille? Siksi, että lapsilla ja nuorilla on oikeus tukeen. Lisäksi siksi, koska Keskusta huolehtii myös pienimmistä ja vähäosaisista. Keskusta loi tasa-arvoisen peruskoulun ja seurauksena oli se, että suomalaisten koululaisten heikoinkin neljännes on parempi kuin OECD-maiden keskitaso.

Tuen toimivuuteen ja sen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Kolmiportaisen tuen malli tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Kohta tulee kuluneeksi 8 vuotta. Silti yhä edelleen puhutaan yleisopetuksesta ja erityisopetuksesta erillisinä. Niinhän ei ole, vaan perusopetus on yhtenäistä kaikille. Oppilaan saama tukimuoto vain vaihtelee.

Jokainen oppilas saa tukea: yleistä, tehostettua tai erityistä. Eri tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä lukiessani kysyn, onko kolmiportaisuus ymmärretty kunnolla?

Nyt osa putoaa kelkasta ja tämä aiheuttaa suurten inhimillisten kärsimysten lisäksi ongelmia yhteiskunnassamme. Näyttää selvästi siltä, ettei kaikki saa tarvitsemaansa tukea ja oppiminen kärsii.

Usein keskusteluissa nousee esille kaipuu vanhaan eli siihen, että erityisluokat ja -koulut olisivat edelleen olemassa. Halutaan, että inkluusio-malli todettaisiin toimimattomaksi. Henkilökohtaisesti en kaipaa menneeseen, siihen että erilaiset oppijat eristetään omiksi ryhmikseen ja jopa omiin kouluihinsa. Vain äärimmäisen harva tarvitsee niin jämerää tukea.

Tuki on myös sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Mutta erottelu vamman, erityispiirteen, sairauden tai muun seikan mukaan ei ole välttämätöntä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Pidän tärkeänä, että me keskustalaiset tunnistamme, mikä on perusopetuksen kuuma peruna juuri nyt, koska se nousee yhdeksi eduskuntavaalien keskusteluaiheeksi. Toivon, ettemme palaisi vanhaan, emmekä olisi liian idealisteja, vaan keskellä. On myös hyväksyttävä, että tuella on myös hintalappu.

-puheeni Keskustan puoluevaltuustossa Turussa 24.11.2018

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: komiportainen tuki, perusopetus, puoluevaltuusto

Puheenvuoroni Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 21.4.2018

Lauantai 21.4.2018 klo 14.53 - Tuulia Kuntsi

Stoppi syrjäytymiselle. Tämä oli vaalikakkaramme huolenpidon yksi siivu. Se ei saa olla mikään erillinen ohjelma tai toimenpide, vaan sisäänrakennettu olemassa olevaan. Syrjäytymistä ehkäisee tehokkaasti toimiva varhaiskasvatus ja perusopetus.

Ideaalitilanne olisi, että antaisimme vahvan tuen niiden kehittämiselle. Puheisiin perusopetuksen pidentämiseen yhdeksännen luokan jälkeen on suhtauduttava todella kriittisesti. Nyt on keskityttävä rakenne-pohdintojen sijaan sisällön kehittämiseen. Hallituksen linja on ollut oikea. Opetushallituksessa toimii Uusi peruskoulu-ohjelma, kokeilukeskus lisäksi parhaillaan on menossa monia hyviä hankkeita, joihin voi hakea mukaan.

Keskustan on linjattava selkeästi, miten linjaamme koulutusta, sivistystä. Olikin erittäin ilahduttavaa kuulla Tuomo Puumalan terveiset Koulutustyöryhmästä. On niin totta, että tänään syrjäydytään siksi, ettei osaa lukea, eikä arki ole hanskassa. Rakastava tuki joustavan perusopetuksen alussa oli vahva ilmaisu, jota arjessa janotaan. Olen ilahtunut jo näistä terveisistä koulutustyöryhmästä ja jään todella uteliaana odottamaan, mitä vielä on tulossa.

On ihan ajan kysymys, milloin perusopetusta ryhdytään vahvemmin yksityistämään. Ruotsissa yksityistämisen myötä on kaikunut vain huonoja uutisia, kun niitä tarkastellaan alkiolaisuuden näkökulmasta.

Pelkään, että yksityistämisen kautta luisumme edelleen vahvistuvaan syrjäytymiseen. Kysymykseni on: miten linjaamme perusopetuksen yksityistämistä sitten kun kysymys ilmoille lennähtää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syrjäytyminen, perusopetus, varhaiskasvatus, #keskusta18, yksityinen koulu

Miten Pisa15 näkyy Jyväskylässä?

Keskiviikko 14.12.2016 - Tuulia Kuntsi

__bubbles___by_chiri_chiri.jpg
Tänään kokoontuu Jyväskylän Sivistyslautakunnan kokous ja yhtenä käsiteltävänä asiana on Kasvun ja oppimisen käyttötalous vuodelle 2017.

Syvä huoleni liittyy viime viikolla julkistettuun Pisa15-raporttiin ja Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttötaloussuunnitelmaan vuodelle 2017.

Pisa-tulokset ovat heikentyneet, mutta nuorisomme on varsin osaavaa kansainvälisesti. Tutkimus osoitti kuitenkin, että Suomen perusopetuksen jo kymmenien vuosian ajan vahvuutena ollut tasa-arvo säröilee, kuten Pisa15 raportti kuvaa:

” Ensimmäistä kertaa suomalaisenkoulutuspolitiikan kivijalka, alueellinen tasa-arvo, säröilee.”

Tutkimuksen mukaan Länsi-Suomi ja Itä-Suomi ovat muuta maata heikoimpia. Jyväskylä kuuluu tutkimusotannassa tuohon Länsi-Suomen alueeseen ja siitä syystä on hyvä tarkastella, mitä Pisa15-raportti ehdottaa tehtäväksi:

”Suomalaiseen oppimistulosten heikentyminen johtuu suurelta osin heikkojen oppilaiden osuuden kasvusta. Näitä heikommin menestyviä oppilaita pyritään Suomen kouluissa tukemaan kolmiportaiseen tukeen kuuluvien erityis- ja tukiopetusten avulla. Heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, ettei näiden oppilaiden tarvitsema yksilöllinen oppimisen tuki ole enää riittävää. Olisi tärkeää selvittää pikaisesti, missä määrin muun muassa kansalliset ja paikalliset säästötoimet ovat heikentäneet koulujen edellytyksiä huolehtia eniten tukea tarvitsevista oppilaista. Ovatko säästötoimet kohdistuneet esimerkiksi erityisopetuksen voimavaroihin, kouluavustajien palkkaamiseen tai muihin erityistuen onnistumisen edellytyksiin? Tärkeää olisi tietää nykyistä täsmällisemmin myös alueiden ja kuntien välisistä eroista erityisen tuen järjestämisessä ja sen resursoinnissa.”

Kokonaisuudessaan Pisa15 raportti on luettavissa täältä.

Kolmiportainen tuki on verrattain uusi lain määräämä käytänne perusopetuksessa eikä siten ole ihme, ettei se kaikkialla toimi odotetulla tavalla. Mielestäni Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmaa kannattaisi nyt vielä miettiä Pisa15-tulosten valossa. Oppimisen tuesta on käyttösuunnitelmassa kerrottu näin:

”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien kehittäminen ja tähän liittyvän henkilöstön osaamisen kehittäminen jatkuu.”

Olen täysin samaa mieltä edellisestä kuvauksesta ja se ohjaa ensi vuoden toimintaa, mutta olisiko nyt hyvä kuvata tarkemmin, mitä se tarkoittaa? Tärkeää on, että tuemme niitä, jotka tukea tarvitsevat oikea-aikaisesti. Liputan vahvasti uusien käytänteiden, esimerkiksi joustavien ryhmittelyjen puolesta enkä missään nimessä ole haikailemassa takaisin vanhoihin perinteisiin. Koulutuksellista tasa-arvoa luodaan nykytilanteessa uusin eväin ja keinoin. Uusia avauksia on tarpeen tehdä ja tukea jo käynnissä olevia kokeiluja, mutta on tärkeää ilmaista koulutuspoliittinen tahtotila. Toivon, että Pisa15-raportin ehdotukset näkyvät jo Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmassa 2017 eikä vasta vuoden kuluttua.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pisa, Jyväskylä, Kolmiportainen tuki, Perusopetus

Onnea 40-vuotiaalle!

Sunnuntai 14.10.2012 klo 10.46 - Tuulia Ikkelä-Koski

"Tämä karhulanka on tavattoman kestävää. Sillä voi ommella vaikka mitä ja se ei mene rikki. Toivon, että minun ja teidän oppilaiden välinen luottamus olisi kuin tämä karhulanka." Näin puhui Puuppolan koulun johtaja Ilpo Vihari, kun hän aloitti työnsä koulussa ja samalla kansakoulu muuttui peruskouluksi Puuppolassa. Ilpo piteli kädessään mustaa karhulankarullaa koulun voimistelusalissa ensimmäisenä koulupäivänäni ja puhui tavalla, jota ihmettelin. "Kuinka joku voi puhua noin fiksusti lapsille?" muistan ajatelleeni. Puhe oli vaikuttava. Vuosien varrella sen viesti on kiteytynyt: oppimisen ja kasvamisen a ja o ovat välittäminen ja tartuntapinnan huomaaminen.
 
Kehittyykö oppilaan ja opettajan välit luottamuksellisiksi, jos opettaja huolehtii vain oppimäärien eli oppisisältöjen toteutumisesta? Onko se sitä ammatillista toimintaa, jota perustellaan lauseella "olen opettaja, minä vain opetan". Silloin jää toisarvoiseksi, kuinka tavoitteet toteutuvat, myös ihmisenä kasvun tavoitteet. En syyllistä omaa ammattikuntaani. Olen lähinnä surullinen siitä, että opettajat elävät todeksi tätä aikaa. Pelätään vanhempien valituksia, lakitupia ja kasvojen menetystä. Nyt eletään aikakautta, jossa samaan aikaan ylistetään sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Yksilöllisyyden taakse mennään silloin kun vaaditaan oikeuksia ja yhteisöllisyyden taakse mennään kuin suuren selän taakse piiloon. Mitä tukea opettajat tarvitsevat tämän ilmiön kanssa elämiseen?
 
Kouluissa tarvitaan nyt selkeät toimintatavat työrauhan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös lainsäädännöllistä tukea -pian. Nyt, kun perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita uusitaan kansallisesti ja paikallisestikin mietitään tulevaa, on tuhannen taalan paikka puuttua tähän. Miten mahdollistetaan peruskoulu, jossa rakennetaan toimintakulttuuria, jossa on aikaa kohtaamiselle: välittämiselle ja oppijan oppimisen tartuntapinnan huomaamiseen? Miten kiire taltutetaan? Miten kouluarki olisi eheä? Onko oppiaineiden sisällöt liian laajat? Näihin pitää puuttua juuri nyt. Etsiä vastauksia ja luoda kouluarkea paremmaksi.
 
Näillä ajatuksilla haluan kiittää lämpimästi arvokasta työtä näiden 40 vuoden aikana tehneille ja toivottaa onnea menestystyksen kera Jyväskylän 40-vuotiaalle peruskoululle!

1 kommentti . Avainsanat: perusopetus, työrauha, Ilpo Vihari

Näin kehittäisin perusopetusta

Lauantai 22.1.2011 klo 21.13 - Tuulia Ikkelä-Koski

Haluaisin kehittää Perusopetusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita unohtamatta, että jo nyt meillä on erittäin paljon hyvää. Muutoksia ei tarvitse tehdä vain muuttamisen vuoksi vaan siihen pitää olla selkeä tarve. Mielestäni tarvetta on kehittää sekä työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin, sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon, että tuntijakoon ja opetussuunnitelmaan liittyviä asioita.

Työympäristön turvallisuuteen ja toimintakulttuuriin liittyen minun suurin huoli on työssä jaksaminen ja työrauha. Nämä kaksi asiaa koskettavat niin opettajia, muuta henkilökuntaa kuin oppilaitakin. Nyt on aika kesyttää kiire ja taltuttaa riittämättömyyden tunteet. Näitä voidaan säädellä mm. Perusopetuksen uusia sisältöjä luotaessa ja varmistamalla riittävästi täydennyskoulutusta. On myös aika kiinnittää huomiota työrauhaan, joka on monisyinen asia. Työrauhankin suhteen turhan usein syyttävä sormi osoittaa opettajaa. Työrauha on nostettava keskusteluun, koska rauhattomuus uuvuttaa ja se tekee työstä tehotonta. Vaarallisinta on, ettei työrauhalle tehdä mitään. Silloin kaikki osapuolet kyynistyvät ja lopputuloksen arvaammekin. 

Työympäristön turvallisuuteen liittyvät myös sisäilmaongelmat ja lisääntynyt väkivalta tai sen uhka. Koulujen sisäilmaongelmat eivät valitettavasti ratkea vain remontoimalla tai rakentamalla uusia kouluja. Ilmeisesti suurin osa sisäilmaongelmista ei johdukaan kosteuden aiheuttamista homeongelmista, vaan erilaisten materiaalien yhteensopimattomuudesta. Tätä asiaa tulee viedä eteenpäin seuraavan Eduskunnan istuntokautena, kun Suomen kemikaalilainsäädäntöä uusitaan. Silloin on huomioitava kemikaaliyhdisteiden merkitys työympäristöön.

Väkivalta ja sen uhka on lisääntynyt kouluissamme viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitä kontrolloidaan kaiken aikaa numeroin ja käppyröin, mutta mitä teemme sellaisen toimintakulttuurin luomiseksi, joka ehkäisee väkivaltaa? Lapsen ja nuoren suurin tarve kouluyhteisössä on tuntea kuuluvansa sosiaaliseen ryhmään. Edesauttaako sitä, jos ryhmät ovat ylisuuria ja kouluarki on pirstaleinen? Ryhmien koot tulee määritellä selkeästi lainsäädännössä. Arjen eheys ja ryhmän pysyvyys ovat erittäin tärkeitä alkuopetuksesta noin neljänteen luokkaan. Toki ne ovat tärkeitä senkin jälkeen. Arjen eheyttä luodaan Valtioneuvoston asettamasta tuntijaosta lähtien opettajan arjen päätöksiin toteuttaa opetustaan.

Työssä jaksaminen oppilaiden kannalta koskee myös motivaation lisäämistä. Motivaatio on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kouluista ei kuitenkaan tarvitse luoda viihdytyskeskuksia. Oppimisen motivaatio syntyy innosta oppia uutta. Oppia voi monella tavalla, mutta pidän tärkeänä, että opettaja tuntee oppilaansa, on heidän ajatusmaailmastaan aidosti kiinnostunut. Aito välittäminen ei ole paapomista tai hyysäämistä. Se on monipuolista kommunikaatiota, arviointia ja yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa opetukseen paljon sellaista, joka voi myös motivoida oppilaita. Samalla se myös haastaa opettajat oppimaan uutta, mutta kyllähän me opimme.  Me olemme vieriviä kiviä, jotka eivät koskaan sammaloidu.

Tärkeintä on, että oppilas oppii ja kehittyy optimaalisella tavalla asui hän Helsingissä tai Sevettijärvellä, oli hän tyttö tai poika tai olivatpa hänen vanhempansa siivoojia tai professoreja. Huomioitavaa on, että viimeisin PISA -tutkimus osoittaa, että niin sukupuoliselle kuin alueellisellekin tasa-arvolle on tehtävä jotain. PISA2009 ensitulokset luettuani jäin pohtimaan, onko ylistetty Perusopetuksemme tasalaatuisuus murenemassa? Erityisen huolestuttavaa tutkimuksen mukaan on, että Välisuomen poikien lukutaito on OECD-maiden keskiarvoa heikompi. Myös tyttöjen ja poikien osaamisen erot olivat Suomessa OECD-maiden suurin. Huolestuttavaa, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä johtuu koulusta ja mikä kulttuurista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perusopetus, työhyvinvointi, työssä jaksaminen

Mitä uutisia PISA tuo Väli-Suomeen?

Maanantai 20.12.2010 klo 8.16 - Tuulia Ikkelä-Koski

PISA 2009 tuloksia julkaistiin 7.12.2010. Suomi sijoittuu edelleen upeasti mitalisijalle, mutta nyt on syytä pysähtyä ja pohtia tulevaisuuden perusopetuksen haasteita. Tutkimus pysäyttää sukupuoliseen ja alueelliseen tasa-arvoon liittyvillä tuloksillaan. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa oli OECD-maiden suurin. Pitkään on puhuttu tyttöjen ja poikien välisistä eroista ja siitä, suosiiko perusopetus tyttöjä? Nyt on vakavasti mietittävä, onko poikien lukutaidon edistämiseksi tehty jo kaikki mahdollinen? Alueellista tasa-arvoa tutkittaessa Suomi on jaettu viiteen alueeseen: Uusimaa, Etelä-Suomi, Väli-Suomi, Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi.  Näistä alueista erottuu Väli-Suomi, missä kaikilla kolmella osa-alueella menestyttiin muuta Suomea heikommin. Lukutaidossa Väli-Suomen ero muuhun maahan oli merkittävä. Nimenomaan Väli-Suomen poikien osalta tulos on huolestuttava, koska heidän lukutaitonsa jäi alle OECD-maiden lukutaidon keskiarvon.

Tämä kansainvälinen tutkimus tehdään joka kolmas vuosi 15 –vuotiaille nuorille. Yhdeksässä vuodessa tutkimukseen osallistuvat maat ovat lukumääräisesti kaksinkertaistuneet. Uusina maina ovat olleet mukana mm. Singapore ja Kiina, mistä vain Shanghain kaupunki osallistui tutkimukseen. Tutkimuksessa tutkitaan lukutaitoa, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. Joka kolmas tutkimuskerta arvioidaan erityisesti yhtä osaamisaluetta. Vuoden 2009 PISA –tutkimuksen painopistealue oli lukutaito, kuten myös vuonna 2000. Näiden kahden tutkimuksen vertailu on mielenkiintoista jo siksikin, että yhdeksän vuoden aikana perusopetuksessa on ollut yksi perusopetuksen ”ikäpolvi”. Vertailemalla näitä kahden tutkimuksen tuloksia toisiinsa, voidaan pohtia, mitä perusopetukselle on tapahtunut ja mitä sille on tehtävissä. Tutkimustulokset tulivat varsin mielenkiintoiseen aikaan, jolloin ollaan uudistamassa Perusopetuksen sisältöä, tavoitteita ja tuntijakoa. Nyt näyttäisi siltä, että tuleva uusi hallitus ottaa kantaa koulutuspoliittisissa linjanvedoissaan, mitä suomalainen perusopetus tulevaisuudessa on.

Lukutaidon perusta luodaan esi- ja alkuopetuksessa.  Parhaillaan ollaan esittämässä, että alkuopetuksen ajalta vähennettäisiin minimituntimäärää äidinkielestä ja kirjallisuudesta. Vaikkakin tutkimuksessa mitataan 15 –vuotiaiden oppilaiden lukutaitoa, eikä varsinaisesti lukemisen sujuvuutta, on lukutaidon opiskelun merkitys alkuopetuksessa todella tärkeä perusta myöhemmin kehittyvän lukutaidolle, lukutottumuksille ja lukuinnostukselle. Alkuopetuksessa on myös syytä tarjota erityisopetusta lukutaidon opettelussa. Pelkkä tekninen lukutaito, sen sujuvuus ja tarkkuus eivät riitä, vaan lukutaito on huomattavan paljon laajempi taito. PISA -tutkimuksessa tutkittiin lukutaitoa tutkittaessa tiedonhakua, luetun ymmärtämistä, tulkintaa, luetun pohdintaa ja analysointia. Erityisesti tiedonhaun osa-alueella heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt ja lukutaidossa erinomaisesti menestyneiden määrä on vähentynyt. Tutkimuksessa todetaan: ” Nyt vaikuttaisi olevan korkea aika panostaa lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiseen kaikilla lukemisen osa-alueilla”. 

Se, mitä tehdään lähitulevaisuudessa, suunnitellaan nyt. Näiden lukutaitoa koskevien huolestuttavien asioiden parantamiseksi on kiinnitettävä huomiota perusopetuksen resursointiin, opetussuunnitelmien uudistamiseen ja pedagogisiin käytänteisiin. Ei ole samantekevää, minkä kokoiset opetusryhmät kouluissa ovat. Opetussuunnitelmia uudistettaessa olisi myös hyvä huomioida yhä selvemmin, että lukutaitoa opetellaan myös muualla kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla. Lisäksi opetusmenetelmien syvällinen tunteminen ja arkeen tuominen on edellytys lukutaidon parantamisessa. Nämä edellyttävät myös opettajien täydennyskoulutusta. Osa näistä asioista määritellään kansallisesti, osa kaupungeittain ja kunnittain. Nimenomaan Väli-Suomen kaupunkien ja kuntien tulee pohtia uusia PISA -tuloksia huolella.

Kirjoitus on julkaistu muokattuna Keskisuomalaisessa mielipidekirjoituksissa 20.12.2010

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: PISA, tutkimus, perusopetus

Tunnit kehyksessä, raamit kaulassa

Torstai 28.10.2010 - Tuulia Ikkelä-Koski

Perusopetuksen tuntikehystä ollaan uudistamassa. Kuva tulevaisuuden perusopetuksesta on piirtymässä. Opetusministeriön asettama työryhmä sai esityksensä "Perusopetus 2020 -yleiset tavoitteet ja tuntijako" valmiiksi puolisen vuotta sitten. Esitys on ollut lausuntokierroksella ja monet tahot ovat sitä kommentoineet. Valtioneuvoston on tarkoitus hyväksyä esitys ja asettaa siitä asetus ensi vuoden alkupuolella.

Asiaa valmistellut työryhmä on kiitoksensa ansainnut perusopetuksen sisällön eheyttämisajatuksesta! Perusopetuksen kokonaisuuden kehittämisessä on työryhmän paras ja kirkkain ajatus. Esitetty tuntijakokin sisältää hyviä uudistushenkisiä tavoitteita, mutta haukataanko nyt liian iso pala purtavaksi?

Esitetty tuntijako sisältää valinnaisuuksia jo kolmannelta luokalta lähtien. Yleensä kolmasluokkalainen koululainen on 9-vuotias. Valinnaisuus tarkoittaisi tämän pikku oppilaan arjen työssä muutosia opetusryhmässä valinnaisten tuntien kohdalla. Suurin osa tämän päivän pikkuoppilaista ei hyödy ryhmien, tilojen ja ryhmän muutoksista koulupäivänsä aikana. Pysyvyys ja yhteisöllisyyden rakentuminen on tärkeä osa turvallisuuden kokemisessa.

Tarvittaessa opetusryhmien toimintaa voidaan jo nyt tarvittaessa säädellä kouluissa sisäisin keinoin esimerkiksi toimimalla tiimeittäin tai työpareittain. Esitetty tuntijako mahdollistaisi valinnaisuuden, mutta samalla myös pakottaisi toteuttamaan sitä. Silloin nousee esille, onko kaikki perusopetuslaiset tasa-arvoisessa asemassa. Vai onko tarkoitus, että tulevaisuuden koulut ovat massiivisen suuria, yli 500 oppilaan kouluja? Sen kokoisessa koulussa ehdotetut valinnaisuudet nimittäin työjärjestyksellisesti toimisivatkin.

Valinnaisuuden lisäämistä on perusteltu oppimismotivaation lisäämisellä. Motivaatio on keskeisin tekijä oppimisessa. Oppilaiden motivaation lisäämisessä korostaisin kuitenkin valinnaisuuksia enemmän opetusmenetelmiä ja monipuolisia tapoja opettaa. Ennen kaikkea nyt pitäisi pienentää opetusryhmiä ja säätää ryhmille maksimikoot perusopetuslakiin.

Toivon, että tuntikehys laadittaisiin uudelleen. Saataisiin ehyempi kuva tulevaisuuden perusopetuksesta. Jos ehdotus menee tällaisena läpi, raamit säilyy, mutta kuva ehyestä perusopetuksesta pirstoutuu.

1 kommentti . Avainsanat: perusopetus, tuntikehys