Lastentarhasta päiväkodin kautta varhaiskasvatustaloon

Keskiviikko 15.10.2014 klo 9.28 - Tuulia Ikkelä-Koski

Luin päivän lehden, jossa kerrottiin, että Keuruulle nousee varhaiskasvatustalo. Minulle tuli hieman hatara kuva, mitä talossa tulee tapahtumaan. Kyse on varmastikin alle kouluikäisten lasten oppimisen ja kasvun paikasta, mutta jäin miettimään sanaa "varhaiskasvatustalo". Minulle tämä sanahirviö kuvastaa aikaansa, jossa lapsuutta ei osata arvostaa ja kasvatus halutaan ulkoistaa yhteiskunnalle.

Kolmekymmentä vuotta sitten alettiin puhua päiväkodista, kun ajateltiin, että lapsella olisi kodinomaiset oltavat vanhempien ollessa töissä. Toiminnassa tuli alkoi korostua virikkeellisyys.

Sitä ennen lapset miellettiin enemmän kukkiin ja puihin, koska heidät vietiin lastentarhoihin. Aivan pienimmät lapset olivat seimeissä. Ajalle tyypillistä oli suurien massojen ideologia, tietynlainen sosialismi, joka näkyi lasten arjessa tiettyyn sapluunaan asettumisena.

Hassua sinänsä, että ihmiselämän vaihe, joka on kehityksellisesti koko elämänkaaren ajan tärkein, elää päätöksenteossa vuosikymmenestä toiseen todella kummallista ajelehtimisen aikaa. Varhaiskasvatuslaki on yli neljäkymmentä vuotta vanha ja todella vanhentunut. Sen uudistamisen puolesta on puhuttuu jo pitkään. Toistuvasti hallituskaudesta toiseen asia jää mappiin "Ö". Terveydenhuollon puolella lapsuus on saanut vankan arvonsa, kiitos monelle tekijälle Arvo Ylpöstä lähtien. Miksi tämä sama ei ole tapahtunut niiden palvelujen kohdalla, jotka tukevat pienen ihmisen varttumista?

Koulu on aina ollut koulu, mikä osoittaa, että sanana se taipuu moneksi. Se onkin eri tarina, millaisia fiboja sana "koulu" herättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, oppiminen, päiväkoti