Puheenvuoroni valtuustossa Keljonkankaan koulun hankesuunnitelma-asiassa

Maanantai 20.8.2018 klo 19:35 - Tuulia Kuntsi

Kiitos hankesuunnitelmasta, joka on ottanut oppimisympäristön kehittämisessä askeleen eteenpäin verrattuna aiempiin hankesuunnitelmiin.

Haluan kuitenkin nostaa muutaman huomion.

Nykyisin uusien oppimisympäristöjen suunnittelua perustellaan uusilla opetussuunnitelmilla. Valtakunnallisesti tarkastellen siihen liittyy omituinen seikka. Usein kun kuvataan uusien opsien mukaisia oppimisympäristöjä, niiden kuvataan olevan avoimia oppimisympäristöjä. Näinhän ei opsien perusteissa määritellä. On erittäin hyvä, että tässä hankesuunnitelmassa ei olla lähdetty revittelemään äärestä laitaan eli suunnittelemaan hyvin suljettujen luokkien sijaan täysin avoimia oppimaisemia. Hyvä oppimisympäristö määritellään sellaiseksi, jossa oppilas voi olla aktiivinen, se on esteettinen, esteetön ja turvallinen, myös rauhallinen.

Opiskelurauha on erittäin tärkeää oppimisen kannalta. Tilapalvelu teettää säännöllisesti Jyväskylän päiväkodeissa ja kouluissa Örebro-tutkimuksen. Mitä siinä tulee esille? Pulma ei ole sisäilmaongelmat, vaan melu.

Pidän todella tärkeänä, että jo hankesuunnitelmissa huomioidaan, miten oppimisympäristön rauhallisuus taataan myös rakenteiden näkökulmasta. Tässä suunnitelmassa akustiikkaan viitataan kahdessa kohtaa: lattiamateriaalin ja vastamelujärjestelmän kohdalla. Odotin, että lähtökohtaisesti akustiikkaan suhtauduttaisiin sillä vakavuudella, että sen suunnittelu tulisi esille näkyvämmin, koska melu on tutkitusti suurin ongelma jo olemassa olevissa kouluissamme. Pelkään, ettei akustiikkaan kiinnitetä suunnittelussa riittävästi huomiota, jos melun kesyttämistä ei selkeästi aseteta hankkeen tavoitteeksi. Toivottavasti pelkoni on turha ja melun torjuntaan kiinnitetään huomiota.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppimisympäristö, Keljonkankaan koulu, hankesuunnitelma, akustiikka, melu, oppimisympäristö

Kyykytyksestä kannustukseen ja puhinasta pöhinään

Maanantai 10.11.2014 klo 21:36 - Tuulia Ikkelä-Koski

Puheenvuoroni talousarvion lähetekeskustelussa valtuustossa 10.11.2014

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Kaupunginjohtaja on esityksessään Talousarvioksi 2015 tuonut esille kovan linjan koskien Kasvua ja oppimista. Hän esittää, että sieltä voi leikata 1,5 miljoonaa enemmän kuin mitä sivistyslautakunta on yksimielisesti ehdottanut. Erityisen suuret leikkaukset kohdistuvat varhaiskasvatukseen. Merkittävimpään ikäkauteen, kun ajatellaan kaupunkilaisen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kirsi Knuuttila tuo esille näihin palveluihin liittyviä pointteja.

Olen huolissani, millaista arki on jyväskyläläisissä kouluissa. Kaikki ei opi edes lukemaan kunnolla. Joka kahdeksannella oppilaalla on niin heikko lukutaito, että se on jo riski suoriutua jatko-opinnoista. Tämä tuli esille selkeästi PISA tutkimuksissa välisuomen tuloksissa. Tähän on kiinnitettävä huomiota. Kun oppiminen ei suju, siihen on saatava tukea.

Näen huolestuttavana piirteenä, että kaupunkiimme on pesiytymässä ”Jokainen on oman onnensa Seppä”-ajattelumalli. Siinä ajattelutavassa annetaan periksi. Ei välitetä niistä, jotka haastavat. Oppilas, jonka oppimisprofiili ei ole tavanomainen, saa sukeltaa yhä syvemmälle epäonnistumisen suohon. Koulu ei voi kääntää selkäänsä niille jotka eivät opi lukemaan ensimmäisen luokan jouluun mennessä, eikä niillekään, jotka käytöksellään ilmaisevat pahaa oloaan. Useimmiten juuri nämä ovat niitä oppijoita, jotka eivät saa tukea vanhemmiltakaan. Meidän on pidettävä huoli, että me yhteisönä varmistamme oppimisen haasteista huolimatta.

Nyt tarvitaan perusopetukseemme innostusta, kunnon pöhinää, puhinan sijaan. Opetussuunnitelmatyö on vauhdissa ja uudistus on koko valtakunnassa merkittävä asia. Koko uudistuksen ydin on siinä, että toimintakulttuuri muuttuu. Mikä meidän kouluissa muuttuu? Miten yhteisölliset menetelmät saavat jalansijaa? Miten henkilöstö tähän perehtyy? Miten opsin uutuus seitsemän laaja-alaisen oppimisen taidot lähtee elämään? Miten oppimisympäristöt kehittyvät vanhoissakin kiinteistöissä? Miten sähköiset oppimisympäristöt toteutuvat? Minkälainen taikatemppu tehdään, että nämä toteutuu, jos esitetyt leikkaukset toteutuvat?

OPS- uudistus koskettaa kaikkia toimijoita. Kukaan ei voi sanoa, ettei tämä kuulu minulle. Tämä koskettaa niin vanhempia, oppilaita, opettajia kuin ohjaajia. Tähän muutokseen tulee satsata. Nyt on aika innovoida myös koulussa ja siihen tulee osoittaa resursseja. Tuntikehystä suunniteltaessa tämä pitää huomioida.

Jos me päättäjät haluamme vaikuttaa opetuksen arkeen ja oppimisen uudistumiseen, emme voi hyväksyä kaupunginjohtajan esitystä vaan etsimme muut keinot.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ops, opetus, talousarvio, oppimisympäristö, uudistus

Toiminnallinen oppiminen vaatii muunneltavia tiloja

Maanantai 24.3.2014 klo 18:53 - Tuulia Ikkelä-Koski

Erkki Laakso kysyi, ”Olisiko aika jo kypsä irrottaa pylly pois pulpetista” (Ksml 13.3.). Todellakin aika on miettiä, millaisia oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan niin, että niissä huomioidaan nykyinen käsitys oppimisesta ja tulevaisuuden taidoista. Pohjimmiltaan kyse on juuri Laakson mainitsemasta ajattelutavan muutoksesta.

Parhaillaan uudistetaan oppimisympäristöjä osittain pakon sanelemina sisäilmaongelmien vuoksi ja samaan aikaan uudistetaan valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Näiden uudistusten taustalla toimii hyvin erilaisia asiantuntijoita: arkkitehtejä, insinöörejä, opettajia ja hallinnon virkamiehiä. Suuri riski on, etteivät tämän uudistuksen eri tekijät ja heidän ajatusmaailmansa kohtaa. Jos näin käy, oppimisympäristöt suunnitellaan vanhan kaavan mukaan tai tehdään parannuksia, jotka ovat vähäisiä muutoksen kannalta eivätkä siten palvele oppimisen suurta kehitystä. Pahimmillaan ajattelutavat eivät kohtaa ja jos ne kohtaavat, riskiksi jää vielä se, että ajattelutapaa ohjaavat totutut tavat. Näin tuudittaudutaan tuttuun ja turvalliseen, eikä muutosta tapahdu. Kuitenkin näen tämän tilanteen tuhannen taalan paikkana, koska oppimisympäristöt ovat säilyneet varsin perinteisinä yli sadan vuoden ajan, suuri osa koulurakennuksista on rakennettu sotien jälkeen ja lähitulevaisuudessa oppimisympäristöjä korjataan tai rakennetaan lisää. Tässä tilanteessa on oleellista pohtia, millainen ajattelu eri toimijoita ohjaa?

Tämän vuoden aikana etsitään valtakunnallisesti yhteistä käsitystä siitä, miten perusopetus linjataan alkaen vuoden 2016 elokuusta noin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Uudistuksen selkeä linja on uudistaa toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa. Yksi esille nousseista pedagogisista uudistuksista on Laakson kirjoituksessakin esille tullut toiminnallinen oppiminen. Se on saamassa jalansijaa ja se on välttämätöntäkin, koska lapset ja nuoret oppivat käyttäen kaikkia aistejaan ja yksi menetelmä ei toimi kaikilla.

Toiminnallinen oppiminen tarvitsee tilaa, mikä muodostaakin vaikean yhtälön ratkaistavaksi julkisen talouden haasteissa. Tarvittaisiin tilaa, mutta kustannukset eivät saisi nousta. Miten tämä pulma ratkaistaisiin? Olisiko aika kypsä miettiä erilaisia tapoja käyttää tilaa ja luoda uusia tilaratkaisuja? Jos toiminnallinen opetus jää vain yhden luokkatilan varaan, kuten draamaluokan, sama vanha perinne jatkuisi. Käytännössä perusopetuksen yläkoulun luokka pääsisi kyseiseen tilaan vain kerran viikossa, eikä yksittäinen luokka siten palvelisi toiminnallisen opetuksen vahvistumista.

Jotta oppiminen monipuolistuisi, on suunniteltava monipuolisia tiloja ja muutettava totuttuja toimintatapoja, toteaa Marko Kuuskorpi (2012) väitöskirjassaan ”Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö: Käyttäjälähtöinen, muunneltava ja joustava oppimistila”. Oppimisen haasteisiin vastaaminen edellyttää perinteisten luokkien muuttumista oppimistiloiksi. Kalusteet eivät olisi pysyviä, vaan muunneltavia ja joustavia, mikä mahdollistaa yhteisökeskeiset tavat toimia. Mahdollisuudeksi näen, että jatkossa suunnittelussa oivallettaisiin yksittäisten tilojen yhdistäminen toisiinsa, niin, että monitoimitiloja voisi hyödyntää mm. toiminnallisessa oppimisessa. Ei olisi lainkaan hullumpi ajatus, että käytäväneliöt hyödynnettäisiin monitoimitiloina, mikä mahdollistaisi myös draaman hyödyntämisen opetuksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toiminnallinen oppiminen, oppimisympäristö

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö