Puhe kutsunnoissa 5.11.2015

Perjantai 6.11.2015 klo 22.18 - Tuulia Ikkelä-Koski

Kunnioitettu sotiemme veteraani, herra everstiluutnantti, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät palvelukseen kutsutut ja arvoisat kutsunta-tilaisuuden osanottajat.

Kun teitä täältä katselee, voin sanoa, että tunnen syvää kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Olette osa koko kaupunkia, sen asukkaita ja osa meidän yhteisöä. Tämän kaupunkiyhteisön edustajana haluan johdatella teitä pohtimaan kolmea sanaparia: tarinaa ja polkua, asennetta ja motivaatiota, vapautta ja vastuusta.

Ensimmäisenä muutama pohdinta tarinasta ja polusta.

Olette upea joukko huiman ajanjakson ajalta. Te olette puolustaneet Suomea niin, että me saamme elää itsenäisessä Suomessa. Haluan nöyrästi ja avoimesti kiittää siitä. Osa teistä vastaa tämän nuorison kouluttamisesta puolustusvoimille. Kiitän siitä koulutustyöstä. Ennen kaikkea, tässä tilaisuudessa kiinnitän huomiota näihin salskeisiin nuorukaisiin, joita varten olemme täällä paikan päällä. Teillä jokaisella on mukananne oma elämän tarinanne ja kokemuksena elämänpolkunne. Vanhempanne ovat teille elämän antaneet ja rakkaudella teitä kasvattaneet. Jonkun teistä elämän tarinaan on kuulunut mutkikkaampia juonenkäänteitä, jonkun toisen elämä on ollut tasaisempaa. Jokaisen teidän tarina ja polku on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Sellaista elämä on.

Jokainen meistä on erilainen, onneksi. Tämä erityisyyden lahja ja rikkaus näkyy myös siinä, kuinka tulette isänmaatamme palvelemaan. Osalla teistä on syviä mielenkiinnon kohteita, harrastuksia tai taitoja, joita voitte hyödyntää palveluksessanne. Nämä voivat vaikuttaa myös siihen, missä tulette palvelemaan. Tänään päätetään palveluskelpoisuudesta, ratkaistaan palveluksen aloitusaika ja –paikka tai palveluksesta vapauttamista koskevista asioista. Siihen, miten tarinanne ja polkunne tulee jatkumaan, käsikirjoitetaan ja viitoitetaan täällä yhdessä tänään.

Siinä, näettekö palveluksen suoritteena vai kokemuksena, on merkittävä ero. Pelkkä suoritus hiipuu kalpeaksi muistoksi, mutta kokemus herättää teissä tunteita vielä kymmenien vuosien kuluttuakin. Mikä on sinun unelmasi, miten etenet sitä kohti? Millainen on elämäsi polku? Mikä vie määränpäähän? Kuka kirjoittaa tarinaasi ja kuka määrittelee polkusi? Rohkaisen teitä olemaan rohkeita ja asettamaan tavoitteita, olemaan rohkeita tarinan käsikirjoittajia. Sellaisia tarinankirjoittajia, jotka eivät tyydy helpoimpaan, vaan vaatii itseltään hieman enemmän.

Toiseksi lähestytään asennetta ja motivaatiota. Olen kuullut sanottavan, että asenne ratkaisee ja motivaatio on moottori. Jokaisella toimijalla on asenne suhteessa tekemisiin, uusiin asioihin, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Asenne on muokkautunut paljolti kodin, koulun ja kavereiden arvomaailmasta, vaikkakin perusvirettä pitää yllä luonne ja temperamentti. Asenne tarttuu ja yhteisön toiminnankannalta onkin, millainen asenne saa jalansijaa ja millainen ilmapiiri muodostuu esimerkiksi tupiin, joukkueisiin ja osastoihin. Asenne on voima, joka joko vie asiaa eteenpäin tai sitten ei. Toinen merkittävä voima on motivaatio. Tutkimuksissa on osoitettu, että uuden oppimisessa kaikista tärkein asia ei todellakaan ole älykkyysosamäärä tai luettujen kirjojen määrä, vaan motivaatio. Se, kuinka kiinnostuu uusista asioista, miten säilyttää uteliaisuuden ja mielenkiinnon on keskeisintä aina uuden kynnyksellä.  Nyt kun olette uuden kynnyksellä, rohkaisen teitä johtamaan itseänne. Tutkikaa aktiivisesti omaa asennetta ja motivaatiota ja johtakaa itseänne niin, että elämänne käsikirjoitus toteutuu.

Kolmantena pysähdytään hetkeksi vapauden ja vastuun ympärille.

Uusperheessämme on neljä lasta. Kahdella heistä on varusmiespalvelu jo takanaan ja kolmas lapsista on parhaillaan palveluksessa. Heidän kokemuksistaan ja tunteistaan armeijaa kohtaan on puhuttu keittiön pöydän ympärillä useasti. Moni keskustelun teema kilpistyy vapauteen ja vastuuseen. Millaista arki on, kun itse ei voi säädellä heräämisiä, menemisiä, tulemisia ja kun ruotuun on taivuttava. Vapaus on suhteellista.

Äitinä olen huomannut, että Vastuu on välittämistä itsestä ja toisista. Vastuuseen liittyy selkeää kapinointia ja kyseenalaistamista. Tyypillisiä kysymyksiä on ollut: onko mitään järkeä jonottaa ja odottaa joka paikkaan? Mikä idea on opettaa kaikille sellaista, mikä on kaikille päivänselvää? Jne. Itse asiassa nämä samat kysymykset toistuvat koko työelämän ajan. Ihmisille on tyypillistä kyseenalaistaa toiminta, johto ja välttää turhan tekeminen. Tämähän on hyvä piirre ajattelevasta ihmisestä, mutta kuinka suhtautua vastuuseen niin että hommat toimii? Toivon, että uhmakaudet on teidän osalta koettu ja eletty turvallisesti niin, ettei niitä enää tarvitse kokea. On äärimmäisen mielenkiintoista, miksi itkupotku-raivarit pitää elää noin nelivuotiaana eikä 19-vuotiaana, mutten syvenny siihen tämän enempää.

Tarina ja polku. Vapaus ja vastuu.  Asenne ja motivaatio. Ovatko nämä asioita, jotka liittyvät vain omaan elämään? Ei. Teidän jokaisen elämän tarina ja –polku nivoutuu osaksi toisen ihmisten elämän tarinoihin ja –polkuihin. Asenne ja motivaatio vaikuttavat oman hyvinvointisi lisäksi laajalti ympäristöösi. Suhtautumisesi vapauteen ja vastuuseen vaikuttaa välittömästi läheisiin ja jopa tuntemattomiin ihmisiin..

Elämme yhteisössä, jossa yksilön osallisuus on suuri, mutta vaikuttavuus onkin yhteisössä. Toivon, että teistä jokainen löytää paikkansa ja voi kokea ajoittaisen turhautumisen kautta miellyttävää ja palkitsevaa yhdessä onnistumisen riemua!

Jyväskylän kaupungin puolesta toivotan teille sekä hyvää kutsuntapäivää että antoisaa ja yhteisöllistä varusmiesaikaa!

 Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kutsunnat, kutsuntatilaisuus, kutsuntapuhe