Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Lauantai 13.4.2019 klo 9:13 - Tuulia Kuntsi

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

On erittäin ristiriitaista, että saman ajanjakson aikana lainsäädännöllä vahvistettiin tuen saamista oppimiseen. Kymmenen vuotta sitten astui voimaan ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen eli kaikille yhtenäinen perusopetus.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten tilanne korjataan. On myös tehtävä selväksi, etteivät pienryhmät ole vallitsevan linjauksen vastaisia, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 13.4.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusopetus, inkluusio, tuki, kolmiportainen tuki

Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Perjantai 1.3.2019 klo 10:24 - Tuulia Kuntsi

Koulutuksessa pidän tärkeänä sitä, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet. Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Apua tarvitsevan tulee saada apua. Kansanedustajana vahvistaisin koulutusta varmistaen, että peruskoulussa jokainen oppii perustaidot ja ammatillisella polulla tiedot ja taidot karttuvat uteliaana läpi elämän.

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

Kuulen usein opettajilta, että inkluusio eli erityisryhmien purkaminen ja –oppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen ei toimi. Arki on yhtä härdelliä, selviytymistaistoa ja vallitseva tunne on riittämättömyys. Inkluusio koetaan toimimattomana. Mielestäni sitä se on, jos se on ollut säästökeino. Tätä uudistuksen kynnyksellä 25 vuotta sitten pelättiin. Mutta inkluusio voi olla myös toimiva.

Mielestäni nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin: opetussuunnitelmauudistus ja inkluusio. Ennen vuotta 1994 jokaisella erityisryhmällä oli oma opetussuunnitelmansa: Näkövammaisten opetussuunnitelma (ENÄ), Kuulovammaisten opetussuunnitelma (EKU), Sopeutumattomien opetussuunnitelma (ESY) jne. Muille kuin erityisoppilaille oli oma Perusopetuksen opetussuunnitelma. Vuoden 1994 suuressa opetussuunnitelmauudistuksessa lähdettiin inkluusion tielle ja sillä reitillä ollaan edelleen: osa kokien tuskaa, osa erittäin tyytyväisenä. Muutos perustui YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Siihen että jokaisella kuuluu olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Oleellinen muutos oli se, että perusopetukseen tuli yksi ja sama opetussuunnitelma kaikille, oli oppilas erityisoppilas tai ei. Aiemmin opetussuunnitelma oli yleisestä opetussuunnitelmasta sovellettu, uudessa oli periaate, että yleisestä opetussuunnitelmasta poiketaan yksilöllisesti. Alettiin puhua ”hojksaamisesta”.

Näiden 25 vuoden aikana perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet kymmenen vuoden välein. Nyt opetussuunnitelmassa on lukuisia pedagogisia vaihtoehtoja räätälöidä tukea tarvitseville oppilaille koulupolkua. Lisäksi kymmenen vuotta sitten lainsäädäntöön tuli ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten homma etenee. On myös tehtävä selväksi, ettei pienryhmät ole rikos, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Kaikki_oppii2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, opetus, tuki, kolmiportainen tuki, inkluusio, eduskuntavaalit

Puheenvuoroni valtuuston talousarviokeskustelussa 26.11.2018

Maanantai 26.11.2018 klo 19:10 - Tuulia Kuntsi

Esi- ja perusopetusta ei jaeta perusopetuslaissa enää yleis- ja erityisopetukseen. Sen sijaan oppijalla on oikeus välittömiin tukitoimiin heti, kun oppiminen tai koulunkäynti kangertelee. Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta puhutaan kolmiportaisena tukena.

Tuki voi olla muun muassa joustavat ryhmittelyt, eriyttäminen tai sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Saako oppilaat monipuolista tukea Jyväskylässä?

Vuoden 2019 talousarvio-ehdotuksessa sivistyksen strategiaa toteuttavissa kehittämistoimenpiteissä sanotaan: ”Kolmiportaisen tuen toteutumisesta ja sen seurannasta tehdään selvitys ja sen pohjalta tuen palveluiden toimintasuunnitelma tuleville vuosille.”

Tämän vuoden taloussuunnitelmassa sanotaan: ”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien selvittäminen jatkuu. Selvityksen perusteella laaditaan oppimisen tuen kehittämissuunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan tulevina vuosina.”

Tämä kuulostaa siltä, että vuodesta toiseen puhutaan suunnitelman teosta, muttei sitä kuitenkaan tehdä.

Nyt on todella tärkeää, että tämä selvitys vihdoin ja viimein tehdään pikimmiten ja varmistetaan, että tukea tarvitsevat oppilaat saavat tukea.

Olisin halunnut, että sivistyslautakunta olisi kohdentanut subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaamisen purkamiseen käytettävän rahan mieluummin perusopetuksen oppilaiden tukeen. Ideaali tilanne on, että koko varhaiskasvatus on maksuton ja ilman rajauksia. Mutta nyt, kun joudumme arvottamaan tärkeitä asioita, satsaisin perusopetuksen oppilaan tukeen. Jo nyt, tällä hetkellä, varhaiskasvatuksessa joka ikinen lapsi saa olla 20 tuntia viikossa, siis täsmälleen yhtä paljon kuin 1. ja 2. luokkalaiset ovat koulussa viikossa.

Resurssien kohdennukset perusopetukseen ovat välttämättömiä. Oleellisia kysymyksiä toiminnallisia tavoitteita silmällä pitäen ovat:

  1. Toteutuuko oppilaan oikeus saada tukea?
  2. Onko annettava tuki suunnitelmallista?
  3. Saako oppilas tukea heti tuen tarpeen ilmaantuessa?

Miksi tukea tarvitaan?

Siksi, että osalla oppilaista opiskelu kangertelee niin, etteivät he saavuta perustaitoja. Osa oppilaista syrjäytyy jo siksi, ettei osaa lukea. Näin sivistyskaupungissa ei voi olla. Laittaisin ensin tämän kuntoon ja vasta sitten tarjoaisin varhaiskasvatukseen enemmän kuin 20 tuntia viikossa. Molemmat ovat lasten oikeuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolmiportainen tuki, perusopetus, valtuusto, talousarvio, Jyväskylä

Miten Pisa15 näkyy Jyväskylässä?

Keskiviikko 14.12.2016 - Tuulia Kuntsi

__bubbles___by_chiri_chiri.jpg
Tänään kokoontuu Jyväskylän Sivistyslautakunnan kokous ja yhtenä käsiteltävänä asiana on Kasvun ja oppimisen käyttötalous vuodelle 2017.

Syvä huoleni liittyy viime viikolla julkistettuun Pisa15-raporttiin ja Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttötaloussuunnitelmaan vuodelle 2017.

Pisa-tulokset ovat heikentyneet, mutta nuorisomme on varsin osaavaa kansainvälisesti. Tutkimus osoitti kuitenkin, että Suomen perusopetuksen jo kymmenien vuosian ajan vahvuutena ollut tasa-arvo säröilee, kuten Pisa15 raportti kuvaa:

” Ensimmäistä kertaa suomalaisenkoulutuspolitiikan kivijalka, alueellinen tasa-arvo, säröilee.”

Tutkimuksen mukaan Länsi-Suomi ja Itä-Suomi ovat muuta maata heikoimpia. Jyväskylä kuuluu tutkimusotannassa tuohon Länsi-Suomen alueeseen ja siitä syystä on hyvä tarkastella, mitä Pisa15-raportti ehdottaa tehtäväksi:

”Suomalaiseen oppimistulosten heikentyminen johtuu suurelta osin heikkojen oppilaiden osuuden kasvusta. Näitä heikommin menestyviä oppilaita pyritään Suomen kouluissa tukemaan kolmiportaiseen tukeen kuuluvien erityis- ja tukiopetusten avulla. Heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, ettei näiden oppilaiden tarvitsema yksilöllinen oppimisen tuki ole enää riittävää. Olisi tärkeää selvittää pikaisesti, missä määrin muun muassa kansalliset ja paikalliset säästötoimet ovat heikentäneet koulujen edellytyksiä huolehtia eniten tukea tarvitsevista oppilaista. Ovatko säästötoimet kohdistuneet esimerkiksi erityisopetuksen voimavaroihin, kouluavustajien palkkaamiseen tai muihin erityistuen onnistumisen edellytyksiin? Tärkeää olisi tietää nykyistä täsmällisemmin myös alueiden ja kuntien välisistä eroista erityisen tuen järjestämisessä ja sen resursoinnissa.”

Kokonaisuudessaan Pisa15 raportti on luettavissa täältä.

Kolmiportainen tuki on verrattain uusi lain määräämä käytänne perusopetuksessa eikä siten ole ihme, ettei se kaikkialla toimi odotetulla tavalla. Mielestäni Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmaa kannattaisi nyt vielä miettiä Pisa15-tulosten valossa. Oppimisen tuesta on käyttösuunnitelmassa kerrottu näin:

”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien kehittäminen ja tähän liittyvän henkilöstön osaamisen kehittäminen jatkuu.”

Olen täysin samaa mieltä edellisestä kuvauksesta ja se ohjaa ensi vuoden toimintaa, mutta olisiko nyt hyvä kuvata tarkemmin, mitä se tarkoittaa? Tärkeää on, että tuemme niitä, jotka tukea tarvitsevat oikea-aikaisesti. Liputan vahvasti uusien käytänteiden, esimerkiksi joustavien ryhmittelyjen puolesta enkä missään nimessä ole haikailemassa takaisin vanhoihin perinteisiin. Koulutuksellista tasa-arvoa luodaan nykytilanteessa uusin eväin ja keinoin. Uusia avauksia on tarpeen tehdä ja tukea jo käynnissä olevia kokeiluja, mutta on tärkeää ilmaista koulutuspoliittinen tahtotila. Toivon, että Pisa15-raportin ehdotukset näkyvät jo Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmassa 2017 eikä vasta vuoden kuluttua.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pisa, Jyväskylä, Kolmiportainen tuki, Perusopetus