42+ faktaa Tuikusta

Maanantai 18.3.2019 klo 10:06 - Tuulia Kuntsi

Syntymäpäiväni kunniaksi kokosin 42+ eli 53 faktaa minusta ikävuosien mukaan. Yksi fakta per vuosi. Vaikuttaa paljolta, mutta loppujen lopuksi olisihan faktoja enemmänkin. :-)

Tuulia, Tuikku Kuntsi on:

  1. Syntynyt 18.3.1966 klo 18.18
  2. Syntynyt Turussa, mutta syntymäkunta on Uurainen.
  3. Muutti Jyväskylään alle 2 kuukauden ikäisenä.
  4. Kaksi ensimmäistä elinvuottaan asui Mannilassa ja lyhyen ajan Kortepohjassa.
  5. Lapsuuden ja nuoruuden hän asui Puuppolassa, missä vanhemmat yhä asuvat.
  6. Hän jakaa arkensa uusperheessä, jossa on puoliso Petri ja 2+2 lasta: Tuikulla on kaksi lasta ja puolisolla kaksi.
  7. Kalastaa muutakin kuin ääniä. Harrastaa kalastusta Päijänteellä.
  8. Ollut jälki-istunnossa, koska karkasi koulusta kotiin katsomaan TV:stä Lassie-sarjaa.
  9. Tilastoi lapsena kanien värityksen esiintymistä poikueessa ja kanojen munintamääriä.
  10. Luottamustoimet nyt: Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja valtuuston 1. varapuheenjohtaja, Jyväskylän seurakuntavaltuutettu, Jkl: srk:n Kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnan puheenjohtaja, Keskustan puoluevaltuutettu ja Keski-Suomen piirin varapuheenjohtaja.
  11. Luottamustoimet ennen: On toiminut sekä kunnan-/kaupunginvaltuutettuna että kunnan- ja kaupunginhallituksessa vuodesta 2004 ensin Muuramessa ja sittemmin Jyväskylässä.
  12. Ensimmäinen luottamustehtävä oli Palokan naisvoimistelijoiden hallituksessa.
  13. Vaikuttaminen on hänen mielestään yhteisten asioiden hoitamista ratkaisten, ei riidellen.
  14. Hän pitää eläimistä. Lemmikkeinä hänellä on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa marsu, kissoja, koira ja akvaariokaloja. Aikuisena hänellä on ollut kaksi Cairnterrieri-koiraa.
  15. Tuikku on opiskellut Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikka pääaineena. Ensin tutkimusta, suunnittelua ja hallintoa. Sitten erityisopettajan maisterikoulutuksessa. Rehtoriopinnot hän opiskeli Jyväskylän yliopiston Rehtori-instituutissa vuonna 1997-  työn ja omakotitalon rakentamisen ohella.
  16. Rakastaa kuvataidetta, kirjallisuutta ja arkkitehtuuria.
  17. On asunut Englannissa Yorkshiressä työskennellessään au-pairina.
  18. Lempielokuva on Amelie.
  19. Tuikku pitää lukemisesta. Viimeisin romaani, jonka hän luki, oli Haruki Murakamin ”Miehiä ilman naisia”.
  20. On oikeudenmukainen ja suvaitsevainen.
  21. On toimelias ja toiminnassaan määrätietoinen.
  22. Valmistui Jyväskylän yliopistosta OKL:stä ensimmäisen kerran opettajaksi, lastentarhanopettajaksi 22-vuotiaana.
  23. Rakastaa neulomista ja suunnittelee kirjoneuleita. Viimeisin ohje on Petäjäveden vanhakirkko-sukka.
  24. Nauttii eläytymisestä kulttuuriin, on mm. kehittänyt harrypottermaisen Huispaus-pelin, joka soveltuu koululiikuntaan ja pihaleikkeihin.
  25. Tuikku seuraa mielellään TV-sarjoja, yhtä kerrallaan. Viimeisin sarja oli ”Vallan linnake”. Tämän esittäminen juuri vaalikeväänä, on YLE:ltä todella hyvä oivallus.
  26. Tuikku uskoo unen merkitykseen ja sen eheyttävään voimaan. Hän nukkuu pitkät yöunet ja mahdollisuuksien mukaan päiväunet.
  27. Sai ensimmäisen lapsensa 27-vuotiaana äitienpäivänä 1993.
  28. Sai toisen lapsensa 28-vuotiaana tammikuussa 1995.
  29. Tuikun vaikuttavin teatterikokemus on ollut Jyväskylän Huoneteatterissa näytelmässä, jossa oli hyödynnetty myös hajuaistia.
  30. On matkustanut 30 maassa.
  31. Luuli yläasteella, ettei tarvitse koskaan ruotsin kieltä eikä atk:ta. Niin voi olla erehtyväinen, myös Tuikku.
  32. Tuikun vaikuttavin konserttielämys oli vuonna 1985 Birminghamissa, mistä Dire Straits aloitti maailmankiertueen ja promosi ensimmäistä cd-levyään.
  33. Tuikulla on ollut monta sukunimeä. Ensimmäiset kaksi elinvuottaan hän eli Tuulia Kuoremäkenä äidin sukunimen mukaan. Äidin avioitumisen myötä nimi muuttui Hakoseksi. Seuraavan kerran nimi muuttui Tuikun mentyä naimisiin Ikkelä-Koskeksi. Viimeiset kolme vuotta sukunimi on ollut Kuntsi hänen mentyä naimisiin toisen kerran.
  34. Tuikun vanhin vaate on noin 80 vuotta vanha kansallispuku.
  35. Tuikku liikkuu mielellään luonnossa: Sippulanniemen poluilla, kansallispuistoissa, Päijänteellä ja mökkimaisemissa.
  36. Tuikun lempiruoka on Päijänteen kuha eri muodoissaan.
  37. Kesälomat hän viettää mielellään mökillä, jonka hän on vuokrannut yhdessä miehensä ja ystäväperheen kanssa useaksi vuodeksi.
  38. Iltaisin Tuikulla on luottamustehtäviin liittyviä kokouksia tai niihin valmistautumista. Jos niitä ei ole, hän mielellään lukee, neuloo tai liikkuu vuodenaikojen mukaan.
  39. 39-vuotiaana hän aloitti työn apulaisrehtorina Haukkarannan koulussa ja on sillä tiellä edelleenkin. Työpaikan nimi on nykyisin Valteri-koulu Onerva.
  40. Tuikku on nähnyt Iso-Britannian kuningattaren Elisabeth II:n vuonna 1976 Puuppolassa.
  41. Tuikun mielestä maaseudulla parasta rauha ja ruoka.
  42. Paras numero eduskuntavaaleissa on 42.
  43. Tykkään leipoa pullia ja korvapuusteja.
  44. Tuikku mielellään saunoo ja ui. Kesäisin vastoo, ei vihdo.
  45. Toisten mielestä Tuikku on avoin, helposti lähestyttävä, sitoutuva, huolellinen, vastuullinen, asioita selvittävä ja tavallisen äänestäjän lähellä.
  46. Kun Tuikkua pyydettiin mukaan politiikkaan, hän oli erityisluokanopettaja ja toimi luokanopettajana Muuramessa. Ennen kuin hän suostui ehdolle kuntavaaleihin, hän tutki eri puolueiden ohjelmat ja arvot. Hän valitsi Keskustan, koska se huolehtii myös vähempiosaisista.
  47. Tuikku ei mankeloi eikä juurikaan silitä vaatteita.
  48. Kotitöistä Tuikulle mieluisin on järjestely. Hänet tunnetaan siitä, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa.
  49. Avioitui toisen kerran 49-vuotiaana.
  50. Ammatillisen kehittämisen kohokohta on ollut Valteri-koulu Onervan uudisrakennuksen projektipäällikkönä toimiminen käyttäjän näkökulmasta.
  51. Tuikku lumilautailee Puuppolan Suksen, PuSun puisella laudalla.
  52. Tuikun lempikasvi on metsävarpujen sukulainen alppiruusu ja nimenomaan kotimainen lajike ”Pohjolan tytär”.
  53. Tuikku viettää syntymäpäiväänsä 18.3.2019 töissä ja luottamustehtävissään Jyväskylän kaupunginhallituksen ja –valtuuston kokouksessa, jonka hän johtaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, Tuulia, Kuntsi, 42, Keski-Suomi

Yksinkertaisten asioiden vaalikone

Maanantai 4.3.2019 - Tuulia Kuntsi

Redanredan haastoi vastaamaan ”Yksinkertaisten asioiden vaalikoneeseen”. Otin kopin ja vastasin kysymyksiin.

vaalikoneredanredanb.jpg

Vastaukset kysymyksiin:

  1. Joo. Työssäni olen tottunut puhumaan selkeästi.
  2. Joo. Osaan käyttäytyä ihmisiksi. En loukkaa ketään, ainakaan tahallani. En edes silloin kun olen eri mieltä ja toinen ärsyttää.
  3. Joo. Hyvä elämä kuuluu kaikille. Epäkohtiin pitää rohkeasti puuttua.
  4. Joo. Ilmastonmuutoksen pahikset löytyvät sementtiteollisuuden, asumisen ja liikenteen alueilta. Osin myös ruokaan liittyen. Uskallan laittaa kampoihin. Vaadin yhä enemmän: puurakentamista sementin välttämiseksi, keinoja lisätä asumisessa esimerkiksi maalämmön käyttöä ja liikenteessä uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä.
  5. Joo. Nopeampi yhteys Helsinkiin on todella tärkeä asia Keski-Suomelle. Helsinki-Tampere välinen ns. ”Tunnin juna” on edennyt suunnitteluvaiheeseen. Tampere-Jyväskylä välin parantaminen ei ole vielä edennyt suunnitteluun. Tampereelta Orivedelle on jo kaksoisraide, mutta siitä Jyväskylään rata on yksiraiteinen, mutkikas ja mäkinen. Tuo rataosuus on saatava suunnitteluun kaksoisraiteena lisääntyneen tavara- ja henkilöliikenteen vuoksi.
  6. Ja det gör jag. I mitt jobb i Valteri-skolan använd tre olika undervisningsspråket: finska, svenska och teckenspråk. Jag kan svenska. men gärna jag talar engelska. I use english in my work for example in seminars. My English is better than swedish, because about 35 year ago I was working as an aupair in England, in Yorkshire.
  7. Joo. Peruskoulussa kaikkien kuuluu saada oppia. Tällä hetkellä osaamisen erot kasvavat. Kaikki ei opi koulun aikana perustaitoja. Koulussa pitää saada tukea niin että kaikki oppii, esimerkiksi enemmän pienryhmiä.

Vaalikoneen vastaukset on myös videoitu ja video lisätään tänne.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikone, eduskuntavaalit,

Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Perjantai 1.3.2019 klo 10:24 - Tuulia Kuntsi

Koulutuksessa pidän tärkeänä sitä, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet. Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Apua tarvitsevan tulee saada apua. Kansanedustajana vahvistaisin koulutusta varmistaen, että peruskoulussa jokainen oppii perustaidot ja ammatillisella polulla tiedot ja taidot karttuvat uteliaana läpi elämän.

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

Kuulen usein opettajilta, että inkluusio eli erityisryhmien purkaminen ja –oppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen ei toimi. Arki on yhtä härdelliä, selviytymistaistoa ja vallitseva tunne on riittämättömyys. Inkluusio koetaan toimimattomana. Mielestäni sitä se on, jos se on ollut säästökeino. Tätä uudistuksen kynnyksellä 25 vuotta sitten pelättiin. Mutta inkluusio voi olla myös toimiva.

Mielestäni nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin: opetussuunnitelmauudistus ja inkluusio. Ennen vuotta 1994 jokaisella erityisryhmällä oli oma opetussuunnitelmansa: Näkövammaisten opetussuunnitelma (ENÄ), Kuulovammaisten opetussuunnitelma (EKU), Sopeutumattomien opetussuunnitelma (ESY) jne. Muille kuin erityisoppilaille oli oma Perusopetuksen opetussuunnitelma. Vuoden 1994 suuressa opetussuunnitelmauudistuksessa lähdettiin inkluusion tielle ja sillä reitillä ollaan edelleen: osa kokien tuskaa, osa erittäin tyytyväisenä. Muutos perustui YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Siihen että jokaisella kuuluu olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Oleellinen muutos oli se, että perusopetukseen tuli yksi ja sama opetussuunnitelma kaikille, oli oppilas erityisoppilas tai ei. Aiemmin opetussuunnitelma oli yleisestä opetussuunnitelmasta sovellettu, uudessa oli periaate, että yleisestä opetussuunnitelmasta poiketaan yksilöllisesti. Alettiin puhua ”hojksaamisesta”.

Näiden 25 vuoden aikana perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet kymmenen vuoden välein. Nyt opetussuunnitelmassa on lukuisia pedagogisia vaihtoehtoja räätälöidä tukea tarvitseville oppilaille koulupolkua. Lisäksi kymmenen vuotta sitten lainsäädäntöön tuli ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten homma etenee. On myös tehtävä selväksi, ettei pienryhmät ole rikos, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Kaikki_oppii2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, opetus, tuki, kolmiportainen tuki, inkluusio, eduskuntavaalit

"Miksi en saa viittomakielen opetusta?"

Sunnuntai 22.2.2015 klo 23:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

Eilen olin vaalipaneelissa, joka oli harvinaisen vuorovaikutteinen. Viittomakielisten vaalipaneelin järjestivät viittomakielellä toimivat keskisuomalaiset yhdistykset. Ensimmäisen kerran ikinä myös lapsi osallistui paneelin kulkuun ja hän esitti kysymyksen ”Miksi en saa viittomakielen opetusta?”

vaalipaneeli_21.2.2015.jpg

Kysymys on aiheellinen ja se liittyy myös parhaillaan valmisteilla olevaan viittomakieli-lakiin, jolla on tarkoitus vahvistaa tämän vähemmistökieliryhmän oikeuksia. Kysyjälle vastasin: ”On erittäin tärkeää, että oppii kieliä. Sinun kohdalla on tärkeää oppia erityisesti suomea ja viittomakieltä. Toivottavasti saat opetusta sekä päiväkodissa että koulussa, sitten kun sinne menet. Kielten oppiminen kannattaa aina!”

Aikuisille valotin asiaa hieman laajemmin: ”Äidinkielen vahvistaminen on aina hyväksi kaikelle oppimiselle. Se, että opetusta ei järjestetä voi johtua opetuksen järjestäjän talousvaikeuksista mutta myös ymmärtämättömyydestä. Taustalla voi olla myös valtionmaksuperustelaki. Jos opetuksen järjestäjä joutuu hankkimaan viittomakielen opetusta toiselta taholta, valtion ylläpitämältä ohjaus- ja oppimiskeskuksesta, kynnyskysymykseksi voi nousta maksu, jonka valtio joutuu lainsäädännön perusteella veloittamaan. Tähän maksuperustelakiin pitäisi tehdä muutoksia, jotta oppilaiden tasa-arvoisuus lisääntyisi. On huomioitava, ettei viittomakielenopetus ole aina edes paikkaan sidottu. Riittää että on käytettävissä tietokone ja yhteydet. Tällä hetkellä viittomakielen opetusta annetaan verkon välityksellä etänä Jyväskylästä satojen kilometrien päähän. Toivon, että verkko-opetus eli etäopetus tulee lisääntymään.” 

Viittomakieli on kieli siinä missä ranska, venäjä tai ruotsi. Se ei ole vain muutama käsimerkki, vaan se on kieli, jolla on oma kielioppinsa ja se elää ajassa. Siinäkin syntyy uusia sanoja, käsitteitä ja se on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin. Eräs kuuleva kuurojen lapsi (coda), nykyisin jo aikuinen kuvaa tilannetta näin: ”Pahimmillaanhan viittomakielen opetuksen toteutumattomuus voi kielimuurista johtuen aiheuttaa kuilun tunnesiteeseen codalapsen ja kuurojen vanhempien välille.” Tämä jos mikä on surullista, mutta niin totta. Aito, toimiva kaksikielisyys on tärkeä tavoite näille lapsille ja nuorille.

Tilaisuudessa annoin ensimmäisen vaalilupaukseni: parannan viittomakielen tulkkauspalveluita. Tämä lupaukseni liittyy muutoksen toteuttamiseen, joka on syntynyt, kun tulkkipalvelut siirtyivät kunnilta KELA:lle. Muutoksen syyt olivat erittäin ymmärrettävät, koska sillä haettiin tasa-arvoa ja taloudellista tehokkuutta. Kunnat tarjosivat viittomakielisille tulkkauspalveluita eri kriteerein ja siten viittomakieliset olivat eriarvoisissa asemissa riippuen kotikuntansa näkemyksistä, asenteista tai tietoisuudesta viittomakieltä kohtaan. Toisaalta taloudelliset ajat ovat pakottaneet keskittämään palveluita ja hakemaan tehokkuutta sitä kautta.

Mutta kuinkas kävikään? Asiakkaat ovat erittäin tyytymättömiä saamaansa palveluun. Olen kuullut monta eri tarinaa siitä, miten viittomakielentulkkauspalveluita nykyisin hoidetaan. Esimerkiksi, kun iäkäs viittomakielinen käy lääkärissä, hän on saanut asioinnilleen aina eri tulkin. Näissä tilanteissa on syntynyt väärinkäsityksiä ja kommunikaatio ei ole toiminut. Olen saanut myös kuulla tilanteista, ettei tulkkikeskus ole pystynyt tarjoamaan palveluita ajallaan. Tulkkausta tarvitsevat henkilöt ovat käyttäneet sosiaalista mediaa kanavana hakiessaan palveluita. Nykyinen järjestelmä on johtanut siihen, että viittomakielen tulkit sahaavat autoillaan ympäri Suomea tulkkaamassa parin tunnin keikkoja, vaikka paikkakunnalla olisi ollut vapaana tulkki, mutta hänen hintansa on ollut muutaman euron tai sentin kalliimpi. Väistämättä mieleen nousee monta kysymystä: onko kilpailutuksessa huomioitu kaikki kustannukset mukaan lukien matkat ja päivärahat? Onko mitään merkitystä tulkkaajan ja asiakkaan asiakassuhteella? Miten tulkkauksen laatukriteerit on huomioitu kilpailuttamisessa?

Eihän tämä näin voi jatkua. KELA:n välityskeskus sijaitsee Turussa, keskitetysti. Keskeistä jatkossa on arvioida, onko haettua tehokkuutta saavutettu. Taloudellisten arvojen lisäksi on arvoitava myös sitä, onko palvelu ollut toimivaa. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että palveluja tuotetaan etäällä, mutta miten siihen saisi liittettyä sen, että palvelut myös toimivat yksittäisen ihmisen arjessa? Nämä asiat olisi selvitettävä ja hakea aktiivisesti parannusta asiaan. Ei nimittäin ole aivan sama, saako viittomakielinen tulkkausta ja jos saa, niin millaista se on.

 

1 kommentti . Avainsanat: viittomakieli, tulkkaus, eduskuntavaalit, paneeli

Tuikku Eduskuntaan

Lauantai 12.4.2014 klo 20:00 - Tuulia Ikkelä-Koski

Keski-Suomen Keskusta nimesi minut ja 9 muuta ehdokkaiksi Eduskuntavaaleihin 2015. Kiitän luottamuksesta.

Edellisissä vaaleissa olin ehdolla ensimmäisen kerran. Kokemus osui Suomen poliittisen historian yhteen mielenkiintoisimpiin kohtiin. Perussuomalaisten Jytky hetkautti, kun kansa puhui. Siitä huolimatta sain ääniä enemmän kuin Jyväskylän kaupunginteatteriin mahtuu katsojia. Olen edelleen liikuttunut siitä luottamuksesta, jonka silloin sain kokea.

Kuten edellisellä kerralla, niin on nytkin: en toiminut yksin. Minulla oli loistava taustajoukko ja niin tulee olemaan tälläkin kertaa. Toivon entiset tukijat uudelleen ja uudet mitä lämpimästi mukaan tiimiin, joka laittaa pyörät pyörimään ilolla.

Nyt kuitenkin vedetään happea. Kampanjan miettiminen alkaa vasta kesällä. Toukokuussa on EU-vaalit ja toivon, että yhä useampi suomalainen innostuu niistä. Keski-Suomen Keskustalla on ensimmäistä kertaa oma ehdokas, Petri Honkonen. Hänenstä löydät lisää täältä. Kaikki Keskustan ehdokkaat löydät täältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, Jyväskylä, Keskusta