Terveisiä kirkolliskokouksesta

Perjantai 6.8.2021 klo 15:12 - Tuulia Kuntsi

Terveisiä kirkolliskokousviikolta

Kulunut viikko oli minun kolmas istuntoviikko kirkolliskokouksessa. Kokousviikkoja on vuodessa kaksi: touko- ja marraskuussa. Tämän vuoden toukokuun kokous siirtyi elokuulle korona-tilanteen vuoksi. Moni on ihmetellyt kokouksen kestoa: ”kuinka siinä voi mennä niin monta päivää?” Käsiteltäviä asioita on paljon ja asiat ovat sen luonteisia, että niiden valmistelu vie aikaa. Joku edustajista on luonnehtinut, että kirkolliskokous on kuin leirikoulu. Osin kyllä, osin ei. Yhdessä ollaan tiiviisti ja tekemistä riittää. Tosin tältä "leiriltä" kukaan ei karannut paikalta ilmoittamatta. Kuten leirikoulussa, niin kirkolliskokouksessakin on päivällä rakenne. Kirkolliskokouksen päiviä rytmittävät täysistunnot ja valiokuntatyöskentely aamusta iltaan. Itse kuulun lakivaliokuntaan ja työstämme parhaillaan kirkkolakia, jonka on tarkoitus tulla marraskuun täysistuntoon ja siitä sen matka jatkuu eduskuntaan. Viikon juonen kulku alkaa olla jo tuttu. Minulle on hahmottunut, miten toimia tässä toimintakulttuurissa, joka poikkeaa aiemmin kokemastani. Päätettävät asiat herättävät paljon keskustelua, sillä erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia on runsaasti. Listaan tässä esillä olleita asioita ja kommentoin niitä mahdollisimman lyhyesti. Käytin puheenvuoron kolmessa kohdassa. Kursiivilla on esittelytekstilainaukset.

Tämän viikon asioita oli mm.:

  • Rukouselämän vahvistaminen kirkossa
  • Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Tästä aloitteesta osa kokousedustajista oli sitä mieltä, että koko aloite tulee hylätä alkumetreillä. Osa oli toista mieltä: aloite on saatava eteenpäin. Aloitteesta pidettiin kymmeniä puheenvuoroja ja äänestettiin sillä lopputuloksella, että aloitetta ei hylätty, vaan se jatkaa matkaansa perustevaliokuntaan valmisteltavaksi. Äänestin aloitteen puolesta.
  • Ympäristövaikutusten arviointi.

Useassa puheenvuorossa nousi esille metsät ja niiden hoitaminen. Mielestäni moni puheenvuoro perustui tunteeseen tai mutu-tietoon, joten halusin kommentoida niitä. Seurakuntien metsien hoitohan on suunnitelmallista ja perustuu Suomessa voimassa olevaan Metsälakiin. Lyhyessä kommentissa en mennyt syvälle siihen, miten metsälaki seurakuntien metsien hoitoon vaikuttaa, mutta tässä voin sitä avata. Seurakuntien toimintaa määrää kirkkojärjestys ja siinä sanotaan, että seurakunnissa on laadittava metsänhoitosuunnitelma, jota on tekemässä asiantuntija. Metsänhoitosuunnitelmaan velvoittaa Metsälaki. Näin lyhykäisyydessään. Tämä metsänhoito seurakunnissa on varmasti asia, josta syntyy keskustelua. Jyväskylän seurakunnassa on suunnitteilla metsäkävelyitä seurakunnan metsissä ja siten perehdytään, mikä merkitys metsäsuunnitelmalla ja metsien hoidolla on.

  • Kirkkojärjestyksen 2. luvun 9 § ja 10 § muuttaminen. Tämä kohta koski ehtoollista, sen viettoa ja paikkaa. Pidin puheenvuoron:
” Arvoisa puheenjohtaja ja täällä läsnä olevat,
Aloitteen vastauksessa, jonka yleisvaliokunta on laatinut ja perustevaliokunta on siitä lausunut, on käsitelty aloitetta, mutta mielestäni siinä on tarkasteltu ehtoollista kapeasti. Tuossa prosessissa näkökulmista on unohtunut yksi erittäin ajankohtainen näkökulma, joka nousi esille pandemian ensimmäisen aallon aikoihin pääsiäisen alla keväällä 2020. Toki aloitteessa ei ole tätä seikkaa määritelty erikseen, mutta tarkastelu sopisi nimenomaan sisällöltään tähän yhteyteen.
Tuolloin julkisissa keskusteluissa nousi toive, joka oli osoitettu kirkolle. Kirkolta toivottiin ennakkoluulottomuutta. Silloin toivottiin kirkolta ohjeita, kuinka osallistua ehtoollisen viettoon kotona, kun osallistuu jumalanpalvelukseen etäyhteyksin. Mielestäni tämän aloitteen vastauksessa olisi pitänyt pohtia myös tätä seikkaa, koska yhdeksännessä pykälässä nimenomaan määritellään ehtoollisen viettämisen paikkaa.
Aloitteen vastaukset ovat sen suuntaisia, että yhteys nähdään ainoastaan konkreettisena läsnäolona. Tässä ei ole huomioitu, miten läsnä voi olla myös etänä, yhteyttä kokien. Turun yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Erkki Sutinen onkin luonnehtinut tätä tilannetta näin: ”Striimatun messun etäehtoollisen sijaan onkin syytä puhua lähiehtoollisesta, joka rakentuu digitaalista teknologiaa soveltavan materiaalisen yhteyden varaan. Maailman ääret ovat reaalisesti läsnä tässä, lähempänä kuin alttaripöytä kotikirkkoni penkistä.” (Lähde: https://www.kotimaa.fi/blogit/erkki-sutinen-kiirastorstaiksi-lahiehtoollinen-teknologia-muuttaa-teologian-tulkintoja/ )
Aloitteen vastauksessa siteerataan yli 15 vuotta vanhaa selvitystä. Se on osaltaan hyvä ja toimiva ratkaisu, mutta jäin kaipaamaan tarkastelua myös tässä ajassa ja niissä ulottuvuuksissa, joita digitaalinen teologia meille suo.
Lehterissä digitaalista teologiaa kuvataan näin:
”Digitaalinen teologia tarkoittaa sen pohtimista, miten yhteiskunnan digitalisaatio vaikuttaa kristilliseen uskoon ja sen ilmenemismuotoihin. Teknologiset keksinnöt aiheuttavat nopeita ja suuria sosiaalisia muutoksia. Myös kristillinen seurakunta ja sen edustama sanoma elävät näiden muutosten keskellä.” (Lähde Lehteri https://www.lehteri.fi/kirkkommelahetys/digitalisaatio-ja-kokonaisvaltaisuus-lahetystyossa/  )
Mielestäni aloitteen vastauksessa on lähestytty Kirkkojärjestyksen 2. luvun pykäliä 9  ja 10 muuttamista suppeasti ja olisi hyvä tarkastella aloitetta myös digitaalisen teologian ulottuvuuden kautta, koska elämme koko ajan todellisuutta, jossa jumalanpalvelus on läsnä siellä, missä seurakuntalainen on. On ilmeisen tarpeellista miettiä, miten tartumme tähän näkökulmaan. Ilmeisesti oikea menettelytapa on laatia uusi aloite. Uutta tutkittua materiaaliakin olisi jo olemassa, mm. viime viikolla ilmestynyt Sutisen teos Digital Theology ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksia mm. Kallatsan ja Mikkolan ”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020, johon on osallistunut varmasti moni tässäkin salissa.
Palaamme siis tähän digitaaliseen teologiaan ja sen vaikutuksiin kirkossamme myöhemmin. Kiitos.”
  • Kummin lisääminen aikuiselle. Jatkossa myös aikuiselle voi lisätä kummeja. Aiemminhan tämä oli mahdollista alle 18-vuotiaille.
  • Kirkko Suomessa -brändin muuttaminen ekumeenisesti ja informatiivisesti asianmukaisempaan muotoon, siten että evankelisluterilaisen kirkon tunnistaa esimerkiksi jo saavuttaessa kirkkorakennukseen.
  • Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma-aloitteen lähetekeskustelu, jossa käytin puheenvuoron:
”Tässä lähetekeskustelussa edustaja Niiranen kysyi, mikä mahtaa olla taustalla, että yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle on rajattu uskonnon harjoittaminen.
Koska olen yksi aloitteen allekirjoittajista, haluan tässä kohtaa vastata, että taustat löytyvät hallituksen esityksestä yhdenvertaisuuslaiksi. Nämä taustatekstit käydään varmasti huolella läpi valiokuntakäsittelyssä. Näin haluan evästää valiokuntaa.
Hallituksen esityksessä perustellaan, miksi uskonnonharjoittaminen on jätetty yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle. Siinä myös määritellään, mikä ei ole uskonnonharjoittamista ja sanotaan: ”Uskonnon harjoittamiseksi ei voida katsoa sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat tulee ottaa huomioon tulkittaessa, miten pitkälle uskonnon harjoittamisen käsite ulottuu (HE 309/1993 vp, s. 56). Koska uskonnonharjoittaminen on rajattu yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle, onkin tärkeää miettiä, miten tämä kirkossa eletään. Tässä aloitteessa on kyse rajapintojen yhteisestä ymmärryksestä. Kiitos.”
  • Kokonaiskirkon strategian käsittely kirkolliskokoukselle
  • Hallintovaliokunnan ilmoitus valiokunnan puheenjohtajan muutoksesta
  • Kenttäpiispan asema
  • Kirkolliskokouksen työskentelystä vuosilta 2021-2024 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset
  • Kirkon eläkerahaston tilinpäätös ja toimintakertomus 2020 sekä tilintarkastuskertomus
  • Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, henkilöstötilinpäätös, kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2020 sekä tilintarkastajien kertomus
  • Kokonaiskirkon strategian käsittely kirkolliskokoukselle
  • Konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistaminen
  • Evankeliumikirjan uuden painoksen korjaukset. Itse harhauduin ajattelemaan, että tämä asia koskee uusia evankeliumi tekstejä. Siitähän ei ole kyse, vaan esittelyteksti kertoo, mistä on kyse: ”Evankeliumikirja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja II, joka sisältää jumalanpalveluksissa ja seurakuntien hartauselämässä kullakin viikolla käytettävät Raamatun tekstit ja päivän rukoukset. Evankeliumikirja on hyväksytty kirkolliskokouksessa vuonna 1999 ja otettu käyttöön adventtina 2000. Evankeliumikirjasta tuolloin otettu isokokoinen painos on riittänyt lähes kaksi vuosikymmentä, mutta nyt parin vuoden ajan sen painos on ollut loppu. Uuden painoksen ottamista on viivyttänyt se, että ensimmäisen painoksen paino- ja taittomateriaalit ovat kadonneet kustantajan organisaatio- ja ohjelmistomuutosten yhteydessä. Isokokoisen, jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetun suomenkielisen Evankeliumikirjan uutta painosta varten on joka tapauksessa tehtävä uusi, tarkistettu ohjepainos ja uusi taitto. Tässä tilanteessa on herännyt kysymys siitä, olisiko Evankeliumikirjaan mahdollista samalla tehdä muutamia korjauksia. Osa korjauksista olisi teknisluontoisia, jotka eivät varsinaisesti muuttaisi Evankeliumikirjan sisältöä. Osa korjauksista pitää hyväksyä kirkolliskokouksessa.
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous hyväksyisi Evankeliumikirjaan seuraavat muutokset:
1. Rukouspäiviin liittyvien tekstien päivittäminen
2. Raamattuviitteiden typografinen korjaus,
3. Virsikirjan lisävihkon virsisuositusten lisääminen,
4. Apokryfitekstien tarkistaminen uuden suomennoksen mukaisiksi,
5. Lukukappaleiden raamattuviitteiden kirjoittaminen auki ja
6. Uskonpuhdistuksen muistopäivän nimen muuttaminen reformaation päiväksi.”
Etukäteen tämän asian otsikoinnin perusteella kuvittelin, että asia koskisi evankeiumiin liittyviä muutoksia. Sekoitin asian jotenkin uusiin teksteihin, jotka ovat jo olemassa. Tämä osoittaa, että olen oppimassa koko ajan uutta. Kyse ei ollut siis uusista käännöksistä…

 

  • Seurakuntayhtymämallin keventäminen, aloite, joka on jätetty viime vuonna. ”Edustaja-aloitteessa ehdotetaan, että kevennetyssä seurakuntayhtymässä käytäisiin nykyisen kahden vaalin sijasta yhdet vaalit. Seurakuntavaaleissa valittaisiin edustajat paikallisseurakuntien seurakuntaneuvostoihin. Aloite poistaisi kahden vaalin ongelmat, jotka on tiedostettu laajasti.
Kevennetty yhtymämalli tarkoittaisi samalla sitä, että kukin seurakuntaneuvosto päättäisi nykyiseen tapaan oman seurakunnan asioista. Se valitsisi myös edustajansa päättämään yhtymän perussäännössä seurakuntayhtymälle osoitetuista asioista. Tämä välillisesti valittava elin olisi noin nykyisen yhteisen kirkkoneuvoston kokoinen. Siinä päätöksenteko tapahtuisi virkamiesten esittelystä. Tämä merkitsisi yhtymän hallinnon olennaista keventymistä yhden hallinnon tason
jäädessä kokonaan pois. Seurakuntayhtymän perussääntöön kirjattaisiin näkemys kirkollisverosta, resurssien jaosta (esim. seurakuntien määrärahat, henkilöstö) ja muista periaatteellisista asioista, jotka kukin
seurakunta hyväksyisi seurakuntaneuvostossa. Mikäli tulee tarvetta muuttaa niitä myöhemmin, kukin seurakunta hyväksyisi ne erikseen.
Aloitteen mukaan kevennetty yhtymämalli vahvistaisi sitä tärkeää ajatusta, että
paikallisseurakunnat toteuttavat kirkon hengellistä perustehtävää ja olisivat näin keskiössä. Kirkon jäsenet sitoutuvat mieluummin paikallisseurakuntaan kuin kasvottomaan seurakuntayhtymään. Seurakuntayhtymän tehtävänä on tuottaa ketterästi seurakuntien tarvitsemat (tuki)palvelut. Kirkolla ei ole varaa pitää nykyisenkaltaista raskasta hallintoa. Samalla hallinto on pidettävä mahdollisimman lähellä seurakuntalaisia. Silloin se palvelee parhaiten myös kirkon perustehtävää.

Täysistunnossa äänestettiin, palautetaanko takaisin hallintovaliokuntaan valmisteltavaksi. Palautusehdotus hävisi äänestyksen ja käsittely jatkui siten että aloite on nyt tältä erää loppuun käsitelty.

  • Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019. Tulevaisuusvaliokunta oli valmistellut asian ja salissa käytiin vilkas keskustelu. Jaan tulevaisuusvaliokunnan yhteenvedon, koska siinä on paljon hyvää pohdittavaa.
”Tulevaisuusvaliokunta kiittää Kirkon tutkimuskeskusta ansiokkaasta ja keskustelua
herättävästä nelivuotiskertomuksesta. Kirkon tulevaisuusselontekoa ja strategiaa
laadittaessa se on syytä ottaa huomioon. Nyt kirkolliskokouksen on määriteltävä
tulevaisuusselonteon painopisteet.
Valiokunta peräänkuuluttaa muutoksen välttämättömyyden tunnistamista. Se pitää
olennaisen tärkeänä toimintakulttuurin muutosta, jossa annetaan tilaa kokeiluille ja
uskalletaan tehdä virheitäkin. Rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset pitäisi
käynnistää ja viedä läpi rohkeasti. Seurakunnissa on voitava kokeilla erilaisia
toimintoja, tehdä rohkeaa arviointia ja myös luopua.
Valiokunta pitää tärkeänä sen ymmärtämistä, että ihmisten hengelliset ja aineelliset
tarpeet ovat erilaisia, ja että niihin pitää juuri siksi uskaltaa vastata erilaisilla malleilla.
Kirkon vahvuus ja voimavara on moninaisuuden ymmärtämisessä.
Jäsenet on enenevässä määrin nähtävä aktiivisina toimijoina, ei kohteina.
Monipuolisia osallistumiskanavia ja vastuutehtäviä on ehdottomasti avattava ja
ylläpidettävä. Etenkin z-sukupolvi haluaa ottaa osaa, palvella, vaikuttaa ja saada
aikaan muutoksia. Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että kirkon tulevaisuutta on
katsottava milleniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien silmin.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tulevaisuusselonteossa on keskityttävä ennen
kaikkea tässä mietinnössä käsiteltyyn milleniaalien ja z-sukupolven tavoittamiseen.
Tarkastelunäkökulmina tulevaisuusselonteossa pitää huomioida niin yhteiskunnan
eriarvoistuminen ja diakonian mahdollisuudet taistella sitä vastaan kuin
yhteisöllisyyden ja osallisuuden kasvattaminen seurakuntatyössä myös
jumalanpalvelusyhteisöjen kautta. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta painottaa milleniaalien
ja z-sukupolven edustajien osallisuutta tulevaisuuden ja tulevaisuusselonteon
luomisessa.
Tulevaisuusvaliokunta ymmärtää, että kirkon taloudelliset ja rakenteelliset seikat
asettavat vaativan kehyksen näille kysymyksille. Siksi tarvitaan päättäväisiä
toimenpiteitä. Milleniaalien ja z-sukupolven kautta pystytään hedelmällisesti
lähestymään sitä muutosta, joka kirkossa on nyt käsillä.
Edellä sanottu tarkoittaa isoa muutosta. Seurakuntien työntekijöiden ja
vastuunkantajien tukeminen tässä muutoksessa on tärkeää.
Kirkon nelivuotiskertomus 2016–2019 kuvaa suomalaisten uskonnollisuudessa ja
kirkkosuhteessa tapahtuneita muutoksia. Näiden perusteella tutkijat ovat muotoilleet  joukon suosituksia. Tulevaisuusvaliokunta näkee näiden edistävän ovien
aukipitämistä.
Tulevaisuusvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää
1. että milleniaalien ja z-sukupolven osallisuuden vahvistamiseksi kirkko ryhtyy
määrätietoisiin toimiin yhteyksien rakentamiseksi nuoriin aikuisiin;
2. että diakonisten tarpeiden muuttuessa diakoniatyön kehittämiseksi kirkossa tulee
systemaattisesti karsia esteitä vapaaehtoistoiminnalta; ja että kirkko toimii erilaisten
auttamistapojen mahdollistajana;
3. että kirkko pitää aktiivisesti esillä erilaisia spiritualiteetin muotoja ja kokeiluja, ja tukee
seurakuntia siinä, että jumalanpalvelukset ovat eläviä, saavutettavia ja kutsuvia
kaikille, sekä tukee yhteisöllisyyttä ja erilaisten yhteisöjen muodostumista;
4. merkitä tiedoksi nelivuotiskertomuksen vuosilta 2016–2019;
5. lähettää valiokunnan mietinnön kirkkohallitukselle otettavaksi huomioon niin kirkon
toimintaa kehittäessä kuin tulevaisuusselontekoa laadittaessa;
6. lähettää valiokunnan mietinnön hiippakuntavaltuustoille tiedoksi ja keskusteltavaksi;
7. pyytää kirkkohallitusta laatimaan kirkon nelivuotiskertomuksen vuosilta 2020–2023.
  • Kirkkohallituksen väliaikainen määräys seurakunnan ja seurakuntayhtymän hallinnon järjestämisestä poikkeusoloissa

Eilen illalla irtauduimme hommistamme, kun arkkipiispa Luoma kutsui koko kokousporukan virka-asunnolle Aurajoen rantaa iltakahville. Siinä rakennuksessa on elänyt toistakymmentä piispaa perheineen 1800-luvun loppupuolelta tähän päivään. Illan päätteeksi tutustuimme Turun tuomiokirkossa sijaitsevaan pyhiinvaelluskeskukseen ja kiersimme tuomiokirkon rukouspolun. Pyhiinvaelluskeskus on Suomen ensimmäinen ja se on avattu 1.6.2021. Monelle ulkomaiset pyhiinvaellusreitit kuten Santiago di Compostela ovat tuttuja, mutta kotimaan reitit ovat vieraampia. On ilahduttavaa, että reittejä on kehitetty ja kirkko on näinkin tehnyt yhteistyötä yliopistojen ja yrittäjien kanssa. Lisää pyhiinvaelluksesta löytyy https://evl.fi/pyhiinvaellus . Löysin jo reitin, jonka aion kulkea, löysitkö sinä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkolliskokous, kirkko, avioliitto, digitaalinen teologia, ehtoollinen