Näkymätön uusperheKeskiviikko 27.3.2019 klo 0:02 - Tuulia Kuntsi Kuinka elää perheessä, kun saman katon alla on uusperhe-pariskunta omine lapsineen, mutta arkea jakaa tavalla tai toisella lasten toiset biologiset vanhemmat, lasten isovanhemmat ja kaikkien suvut? Mummoja voi olla hyvinkin neljä, pappoja samoin ja sukupolvien ketjut haalistuvat jo tuntemattomiksi. Ei ole ihme, että näin värikkäässä perheyhteisössä välillä tunteet kiristyvät. Olen elänyt valtaosan elämästäni uusperheessä. Lapsuuden näkökulman koin lapsen silmin ja sittemmin aikuisena uusperheen näkökulmaa olen tarkastellut äidin, äitipuolen ja vaimon silmin. Uusperheen arjessa korostuvat vuorovaikutus ja kunnioitus. Tunteet vaihtelevat rakkaudesta pettymykseen uusperheen vaiheesta riippuen. Epämiellyttävin, mutta ilmeisesti yleisin tunne on ulkopuolisuuden tunne, jonka kohtaa luultavasti jokainen uusperheen jäsen tavalla tai toisella. Se on tunne, joka kouraisee. Ilmeisesti se on erittäin alkukantainen tunne, hälytystila lauman ulkopuolelle jäämisestä. Noissa tilanteissa olen leikkinyt ajatusleikkiä tienhaaroista, joista toisella torjun ja skippaan tuon tunteen ja jatkan matkaa. Toisen tienhaaran opaste neuvoo minua tarttumaan tunteeseen kiinni ja painimaan sen katuun. Mielikuvissani nuo tiet vievät eri päämääriin ja siksi olen valinnut reitin, jossa käyn kiinni epämieluisaan tunteeseen. Olen hyväksynyt hankalan tunteen olemassaolon ja hyväksynyt sen. Pelkkä hyväksyntä ei ole riittänyt, vaan tunteen käsittely on jatkunut itsetutkiskeluna ja sen jakamisena. Ulkopuolisuuden kokemus voi syntyä siitä, että oma perhe poikkeaa muista. Se, miten ympäröivä yhteiskunta tunnistaa perheiden erilaisuuden näyttäytyy mm. lainsäädännössä. Toisin kuin lapsuudessani, tänä päivänä uusperheet eivät ole harvinaisia. Perheen hajoamisen kokee 30000 lasta vuosittain eli suurin piirtein yhtä paljon, kuin vuosittain lakitetaan ylioppilaita. Näistä eroperheiden lapsista joka neljäs alle 18-vuotias elää joko yksinhuoltaja- tai uusperheessä. Siitä huolimatta lainsäädäntö tuntuu elävän toisenlaisessa todellisuudessa. Siinä perhe näyttäytyy ydinperheenä eikä siten vastaa lasten elinympäristön todellisuutta. Esimerkiksi etuusjärjestelmä ei tunne vuoroasumista ei yksinhuoltaja- eikä uusperheessä. Selkeä muutos viimeisten vuosikymmenten aikana liittyy vanhemmuuden rooleihin. Isä on yhä enemmän läsnä lapsensa syntymässä ja kasvussa. Tämä ei aina tule esille, kun perhe hajoaa. Esimerkiksi lasten vuoroasuminen on ollut lainsäädännössä tuntematon käsite, mutta siihen on tulossa muutos. Tämän vuoden joulukuun alusta astuu voimaan uudistettu laki Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Siinä vuoroasuminen tulee lainsäädäntöön ja lapsen huoltoa uudistetaan muutoinkin. Tuota lakia valmisteltaessa tuli esille, että pohjoismaista Norja on ainut maa, missä vuoroasuminen on lainsäädännössä. Siellä lakia on tarkennettu korostamaan lapsen etua ja vanhempien toimintaa ristiriitatilanteissa. Uusperheissä voi kohdata muitakin yllättäviä lainsäädännöllisiä ristiriitaisuuksia arkijärjen kanssa. Nämä etäiset ja odottamattomat kuviot voivat kohdalle sattuessa aiheuttaa konflikteja uusperheen sisällä. Sellainen on esimerkiksi perinnönjako, jota määrittelee perintökaari ja avioliittolaki, jotka eivät tunnista uusperheiden tilannetta. Tämän vuoksi on hyvä tiedostaa epäkohdat ja miettiä, miten uusperheessä varaudutaan yllättäviinkin elämäntilanteisiin. Tosin, toivon, että lainsäätäjien katse ulottuisi myös näihin vanhakantaisiin lainkohtiin ja ne päivittyisi tähän päivään sopiviksi. Ettei uusperhe olisi näkymätön lainsäädännössä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusperhe, lainsäädäntö, vuoroasuminen |
42+ faktaa TuikustaMaanantai 18.3.2019 klo 10:06 - Tuulia Kuntsi Syntymäpäiväni kunniaksi kokosin 42+ eli 53 faktaa minusta ikävuosien mukaan. Yksi fakta per vuosi. Vaikuttaa paljolta, mutta loppujen lopuksi olisihan faktoja enemmänkin. :-) Tuulia, Tuikku Kuntsi on:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, Tuulia, Kuntsi, 42, Keski-Suomi |
Metsien hakkuistaSunnuntai 17.3.2019 klo 18:39 - Tuulia Kuntsi Nykyistä puun käyttöä voidaan vielä hieman kasvattaa. Merkitys korostuu nuorten kasvatusmetsien hakkuiden lisäämisellä. Mitä paremmassa kunnossa ja mitä paremmin metsät kasvavat, sen tehokkaammin ne torjuvat ilmastonmuutosta. Puunkäyttö ja hakkuut ovat Suomessa niin hyvin tutkittu ja hoidettu, että tästä ammattitaidosta voisi tehdä suomalaisen merkittävän vientituotteen.… Mikäli Suomessa hakkuumääriä rajoitettaisiin, se ei poistaisi globaalisti raakapuun tarvetta. Silloin hakkuut vain siirtyisivät vastuullisesti heikommin hoidettujen valtioiden metsiin, jossa ei ole taustalla samanlaista tutkimustyötä ja lainsäädäntöä kuin Suomessa. Ääritapauksessa esimerkiksi sademetsiin. Suomen ilmastonmuutokseen liittyvien ratkaisujen tulee perustua tutkimustietoon, jossa puolueettomasti arvioidaan metsien hyödyntämisen kokonaisvaikutuksia niin metsien kasvun, metsien käytön ja puun käytön näkökulmasta. Metsien hoidon menetelmät kehittyvät ja myös se on merkityksellistä, mihin kasvatettu ja korjattu puu käytetään. Jos puuta käytetään esimerkiksi rakentamiseen, hiili varastoituu kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi. Puulla voidaan korvata muovia, esimerkiksi styroxia ja muovipohjaisia tekstiilikuituja. Suuntaus on erittäin hyvä, mutta oleellista on, että tähän tuotantoon käytetään puun sivuvirtoja ja että kulutuksessa suunta muuttuisi nopeasti kertakäyttöisestä pitkäaikaiseen käyttöön ja edelleen kierrätettäväksi. Kyseenalaistan kantojen noston, koska kannot voisivat toimia hiilivarastoina. Päätehakkuualueilta nostetaan edelleen kantoja energialaitosten käyttöön. Sillä on hyvätkin puolensa, mm. metsäpatologian kannalta. Mutta suurin osa kannonnostokohteista ei ole siltä kannalta perusteltavissa. Järeä havupuun kanto säilyy maassa vuosikymmeniä, näin toimien hiilivarastona. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsien hoito, ilmastonmuutos, hiilivarasto |
Mitä on tekeillä juuri nyt uhanalaisille kaloille?Keskiviikko 13.3.2019 klo 17:55 - Tuulia Kuntsi Kansainvälisen lohen vuoden yksi hieno päätös on tehty tänään. Kalastuslakiin tuli lisäys, jonka mukaan uhanalaisten ja taantuvien kalalajien laittoman pyynnin yhteydessä valtiolle menetettäväksi tuomitaan itse kalan lisäksi myös sen ohjeellinen arvo. Seuraavaksi odotan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä liittyen Hiitolanjoen kalatiehen. Se on nimittäin Suomen ainoa joki, jossa esiintyy täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Tällä hetkellä jokea nouseva Laatokan lohi on äärimmäisen uhanalainen. Nousua estää Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitosten padot. Nuo padot omistaa Hiitolanjoen voima, joka ei ole velvoitteista huolimatta rakentanut kalatietä kalojen nousemiseksi. Toivonkin, etteivät kalatiet toteudu ihmisen rakentamina, vaan padot puretaan kokonaan ja kosket palautetaan ennalleen. Päätös sisässä olevasta valituksesta pitäisi tulla maaliskuun puolessa välissä eli ihan lähipäivinä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kalastus, lohi, Hiitolanjoki, laatokanlohi |
Kaikki hyvin naistenpäivänä?Torstai 7.3.2019 klo 17:12 - Tuulia Kuntsi Tasa-arvo on minulle itseisarvo, koska olen koko elämäni elänyt arkea, jonka jakavat nainen ja mies tasa-arvoisesti. On ollut itsestään selvää, ettei sukupuolen mukaan jaeta oikeuksia tai velvollisuuksia, ei perheessä eikä yhteiskunnassa. Muutos on ollut suuri ja se on tapahtunut suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi 1800-luvun puolella syntynyttä isoäitiäni en nähnyt ikinä pukeutuneena housuihin tai ajamassa autoa. Se ei ollut siihen maailman aikaan sopivaa, mutta silti koen, että isoäitini kylvi lastensa ajatuksiin siemenen oikeudenmukaisuudesta. Olen ylpeä siitä, että nainen saivat äänioikeuden Suomessa ensimmäisenä Euroopassa, kolmantena maana maailmassa. Koko ikäni olen arvostanut osaavia ihmisiä ja erityisesti sitä, että heidän joukkoon kuuluu myös naisia. Kaikesta hyvästä huolimatta naisten tasa-arvossa on vielä parannettavaa. Näen tärkeänä tasa-arvoa edistävänä uudistuksena vanhemmuuden kustannusten jakamisen toisin kuin nyt. Tällä hetkellä naiset kokevat syrjintää työelämässä sen vuoksi, että äidin työnantaja kantaa taloudellista vastuuta lapsen syntymän johdosta. Näin ei saa olla. Tähän pitää saada muutos seuraavan neljän vuoden aikana, kun sosiaaliturva uudistetaan kokonaisuudessaan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, sosiaaliturvauudistus, |
Yksinkertaisten asioiden vaalikoneMaanantai 4.3.2019 - Tuulia Kuntsi Redanredan haastoi vastaamaan ”Yksinkertaisten asioiden vaalikoneeseen”. Otin kopin ja vastasin kysymyksiin. Vastaukset kysymyksiin:
Vaalikoneen vastaukset on myös videoitu ja video lisätään tänne. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikone, eduskuntavaalit, |
Kaikki oppii, konstit ovat vain monetPerjantai 1.3.2019 klo 10:24 - Tuulia Kuntsi Koulutuksessa pidän tärkeänä sitä, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet. Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Apua tarvitsevan tulee saada apua. Kansanedustajana vahvistaisin koulutusta varmistaen, että peruskoulussa jokainen oppii perustaidot ja ammatillisella polulla tiedot ja taidot karttuvat uteliaana läpi elämän. Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta. Kuulen usein opettajilta, että inkluusio eli erityisryhmien purkaminen ja –oppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen ei toimi. Arki on yhtä härdelliä, selviytymistaistoa ja vallitseva tunne on riittämättömyys. Inkluusio koetaan toimimattomana. Mielestäni sitä se on, jos se on ollut säästökeino. Tätä uudistuksen kynnyksellä 25 vuotta sitten pelättiin. Mutta inkluusio voi olla myös toimiva. Mielestäni nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin: opetussuunnitelmauudistus ja inkluusio. Ennen vuotta 1994 jokaisella erityisryhmällä oli oma opetussuunnitelmansa: Näkövammaisten opetussuunnitelma (ENÄ), Kuulovammaisten opetussuunnitelma (EKU), Sopeutumattomien opetussuunnitelma (ESY) jne. Muille kuin erityisoppilaille oli oma Perusopetuksen opetussuunnitelma. Vuoden 1994 suuressa opetussuunnitelmauudistuksessa lähdettiin inkluusion tielle ja sillä reitillä ollaan edelleen: osa kokien tuskaa, osa erittäin tyytyväisenä. Muutos perustui YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Siihen että jokaisella kuuluu olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Oleellinen muutos oli se, että perusopetukseen tuli yksi ja sama opetussuunnitelma kaikille, oli oppilas erityisoppilas tai ei. Aiemmin opetussuunnitelma oli yleisestä opetussuunnitelmasta sovellettu, uudessa oli periaate, että yleisestä opetussuunnitelmasta poiketaan yksilöllisesti. Alettiin puhua ”hojksaamisesta”. Näiden 25 vuoden aikana perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet kymmenen vuoden välein. Nyt opetussuunnitelmassa on lukuisia pedagogisia vaihtoehtoja räätälöidä tukea tarvitseville oppilaille koulupolkua. Lisäksi kymmenen vuotta sitten lainsäädäntöön tuli ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen. Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten homma etenee. On myös tehtävä selväksi, ettei pienryhmät ole rikos, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, opetus, tuki, kolmiportainen tuki, inkluusio, eduskuntavaalit |