Lastentarhasta päiväkodin kautta varhaiskasvatustaloon

Keskiviikko 15.10.2014 klo 9:28 - Tuulia Ikkelä-Koski

Luin päivän lehden, jossa kerrottiin, että Keuruulle nousee varhaiskasvatustalo. Minulle tuli hieman hatara kuva, mitä talossa tulee tapahtumaan. Kyse on varmastikin alle kouluikäisten lasten oppimisen ja kasvun paikasta, mutta jäin miettimään sanaa "varhaiskasvatustalo". Minulle tämä sanahirviö kuvastaa aikaansa, jossa lapsuutta ei osata arvostaa ja kasvatus halutaan ulkoistaa yhteiskunnalle.

Kolmekymmentä vuotta sitten alettiin puhua päiväkodista, kun ajateltiin, että lapsella olisi kodinomaiset oltavat vanhempien ollessa töissä. Toiminnassa tuli alkoi korostua virikkeellisyys.

Sitä ennen lapset miellettiin enemmän kukkiin ja puihin, koska heidät vietiin lastentarhoihin. Aivan pienimmät lapset olivat seimeissä. Ajalle tyypillistä oli suurien massojen ideologia, tietynlainen sosialismi, joka näkyi lasten arjessa tiettyyn sapluunaan asettumisena.

Hassua sinänsä, että ihmiselämän vaihe, joka on kehityksellisesti koko elämänkaaren ajan tärkein, elää päätöksenteossa vuosikymmenestä toiseen todella kummallista ajelehtimisen aikaa. Varhaiskasvatuslaki on yli neljäkymmentä vuotta vanha ja todella vanhentunut. Sen uudistamisen puolesta on puhuttuu jo pitkään. Toistuvasti hallituskaudesta toiseen asia jää mappiin "Ö". Terveydenhuollon puolella lapsuus on saanut vankan arvonsa, kiitos monelle tekijälle Arvo Ylpöstä lähtien. Miksi tämä sama ei ole tapahtunut niiden palvelujen kohdalla, jotka tukevat pienen ihmisen varttumista?

Koulu on aina ollut koulu, mikä osoittaa, että sanana se taipuu moneksi. Se onkin eri tarina, millaisia fiboja sana "koulu" herättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, oppiminen, päiväkoti

Eläköön puurakentaminen

Torstai 2.10.2014 klo 8:20 - Tuulia Ikkelä-Koski

Viime viikolla nousi harjaan Suomen korkein puukerrostalo Jyväskylän Kuokkalassa. Samalla rakennus, nimeltään Puukuokka, on Euroopan suurin puutilaelementti-rakennus. Rakennus on noussut Kuokkalan kirkon välittömään läheisyyteen saman arkkitehdin pöydältä, mikä näyttää paikan päällä silmiä hivelevältä. Puukuokassa leikitellään myös vaalean ja tumman vuoropuhelulla: julkisivusta osa on tummaksi maalattua kuusta ja osa käsittelemätöntä lehtikuusta, jonka on tarkoitus ajan patinoida. Rakennus näyttää jo nyt telineistä ja pressuista huolimatta erittäin sopivalta juuri siinä paikassa, missä se sijaitsee.

puukuokka_harjannostajaispaivana.jpg

 

Viime vuoden maaliskuussa Jyväskylän valtuusto kävi mielenkiintoisen keskustelun, kun tämän korttelin asemakaavamuutosta oltiin päättämässä. Tarkemmin kaava-asiaan voi tutustua kaupungin sivuilla esim. valtuuston pöytäkirjassa. Valtuuston kokouksesta mieleeni on jäänyt mielenkiintoinen keskustelu koskien asemakaavamuutosta. Keskusteluissa mm. puurakennuksia pidettiin sopimattomina kivirakennusten keskellä. Muistan ihmetelleeni tuota käsitystä. Vasta myöhemmin, kun rapsutin asian pintaa hieman syvemmälle, ymmärsin, että kyseessähän oli betoni- ja puurakentamisen vastakkainasettelu varsin mielenkiintoisella tavalla. Ikäänkuin betonirakentaminen olisi ainut oikea tapa rakentaa Jyväskylälle ja sijaa puurakentamiselle kerrostaloissa ei sallittaisi. Näen tällaiset vastakkain asettelut erittäin epämiellyttävinä ja jopa vanhanaikaisina. On aika myöntää, että puurakentaminen saa jalansijaa kerrostalorakentamisessa ja toivon mukaan myös julkisessa rakentamisessa yhä enemmän. Siitä huolimatta on tilaa myös muille.

Itse toivon, että puurakentaminen saisi yhä enemmän jalansijaa, koska se jättää huomattavan paljon pienemmän hiilijalanjäljen. Rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjäljestä puolet muodostuu sen rakenteesta. Puulla on betoniin tai muuhun kiveen nähden huomattavan paljon pienempi hiilijalanjälki. Itse olin todella yllättynyt, kun luin artikkelia globaaleista eniten hiilijalanjälkeä jättävistä teollisuudenaloista. Minua ei yllättänyt kaksi ensimmäistä sijaa, jotka kuuluivat öljy-jalostamoyhtiöille, mutta kolmas sija kuului sementtiteollisuudelle. Siitä lähti sukellukseni puurakentamisen syövereihin, eikä paluuta sen resurssiviisauden vuoksi.

Kiitän lämpimästi Lakeaa, joka on hankkeen toteuttaja, kaikkia rakentajia ja suunnittelijoita. Erityisesti kiitän Arkkitehtitoimisto OOPEAA (ent. arkkitehtitoimisto Lassila &Hirvilammi). Kaupungin näkökulmasta katsoen tavoite on toteutunut. Kuokkalaan on noussut tavoiterakennus, joka on itsessään arkkitehtonisesti mielenkiintoinen ja se sopii ympäristöönsä kuin nenä päähän. Mielenkiintoista on nähdä, miltä koko korttelin näyttää, kun kaikki rakennukset valmistuvat. Ilolla ja ylpeydellä voinkin todeta, että Jyväskylään on noussut Suomen korkein puukerrostalo, joka on kuusta.

Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puurakentaminen, hiilijalanjälki, Puukuokka, Jyväskylä