Toiminnallinen oppiminen vaatii muunneltavia tiloja

Maanantai 24.3.2014 klo 18:53 - Tuulia Ikkelä-Koski

Erkki Laakso kysyi, ”Olisiko aika jo kypsä irrottaa pylly pois pulpetista” (Ksml 13.3.). Todellakin aika on miettiä, millaisia oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan niin, että niissä huomioidaan nykyinen käsitys oppimisesta ja tulevaisuuden taidoista. Pohjimmiltaan kyse on juuri Laakson mainitsemasta ajattelutavan muutoksesta.

Parhaillaan uudistetaan oppimisympäristöjä osittain pakon sanelemina sisäilmaongelmien vuoksi ja samaan aikaan uudistetaan valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Näiden uudistusten taustalla toimii hyvin erilaisia asiantuntijoita: arkkitehtejä, insinöörejä, opettajia ja hallinnon virkamiehiä. Suuri riski on, etteivät tämän uudistuksen eri tekijät ja heidän ajatusmaailmansa kohtaa. Jos näin käy, oppimisympäristöt suunnitellaan vanhan kaavan mukaan tai tehdään parannuksia, jotka ovat vähäisiä muutoksen kannalta eivätkä siten palvele oppimisen suurta kehitystä. Pahimmillaan ajattelutavat eivät kohtaa ja jos ne kohtaavat, riskiksi jää vielä se, että ajattelutapaa ohjaavat totutut tavat. Näin tuudittaudutaan tuttuun ja turvalliseen, eikä muutosta tapahdu. Kuitenkin näen tämän tilanteen tuhannen taalan paikkana, koska oppimisympäristöt ovat säilyneet varsin perinteisinä yli sadan vuoden ajan, suuri osa koulurakennuksista on rakennettu sotien jälkeen ja lähitulevaisuudessa oppimisympäristöjä korjataan tai rakennetaan lisää. Tässä tilanteessa on oleellista pohtia, millainen ajattelu eri toimijoita ohjaa?

Tämän vuoden aikana etsitään valtakunnallisesti yhteistä käsitystä siitä, miten perusopetus linjataan alkaen vuoden 2016 elokuusta noin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Uudistuksen selkeä linja on uudistaa toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa. Yksi esille nousseista pedagogisista uudistuksista on Laakson kirjoituksessakin esille tullut toiminnallinen oppiminen. Se on saamassa jalansijaa ja se on välttämätöntäkin, koska lapset ja nuoret oppivat käyttäen kaikkia aistejaan ja yksi menetelmä ei toimi kaikilla.

Toiminnallinen oppiminen tarvitsee tilaa, mikä muodostaakin vaikean yhtälön ratkaistavaksi julkisen talouden haasteissa. Tarvittaisiin tilaa, mutta kustannukset eivät saisi nousta. Miten tämä pulma ratkaistaisiin? Olisiko aika kypsä miettiä erilaisia tapoja käyttää tilaa ja luoda uusia tilaratkaisuja? Jos toiminnallinen opetus jää vain yhden luokkatilan varaan, kuten draamaluokan, sama vanha perinne jatkuisi. Käytännössä perusopetuksen yläkoulun luokka pääsisi kyseiseen tilaan vain kerran viikossa, eikä yksittäinen luokka siten palvelisi toiminnallisen opetuksen vahvistumista.

Jotta oppiminen monipuolistuisi, on suunniteltava monipuolisia tiloja ja muutettava totuttuja toimintatapoja, toteaa Marko Kuuskorpi (2012) väitöskirjassaan ”Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö: Käyttäjälähtöinen, muunneltava ja joustava oppimistila”. Oppimisen haasteisiin vastaaminen edellyttää perinteisten luokkien muuttumista oppimistiloiksi. Kalusteet eivät olisi pysyviä, vaan muunneltavia ja joustavia, mikä mahdollistaa yhteisökeskeiset tavat toimia. Mahdollisuudeksi näen, että jatkossa suunnittelussa oivallettaisiin yksittäisten tilojen yhdistäminen toisiinsa, niin, että monitoimitiloja voisi hyödyntää mm. toiminnallisessa oppimisessa. Ei olisi lainkaan hullumpi ajatus, että käytäväneliöt hyödynnettäisiin monitoimitiloina, mikä mahdollistaisi myös draaman hyödyntämisen opetuksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toiminnallinen oppiminen, oppimisympäristö

Opiskelijoille asuntoja Älylään

Maanantai 24.3.2014 klo 18:30 - Tuulia Ikkelä-Koski

Mielipidekirjoitukseni Keskisuomalaisessa 21.2.2014

Hämeenkadun kaava on parhaillaan etenemässä päätöksenteossa monivaiheisen käsittelyn jälkeen. Kaiken kaikkiaan asiaa on pohdittu nelisen vuotta ja siihen on paneuduttu melkoisella pieteetillä. Eri vaihtoehtoja on punnittu runsaasti alkaen ensimmäisestä ehdotuksesta apilataloineen tämänhetkiseen ehdotukseen. Se huomioi kaupunkikuvan eheytymisen Seminaarinmäen erityispiirteineen ja ennen kaikkea se mahdollistaa nyt kohtuuhintaisen asumisen opiskelijoille.

Paraikaa kaupungin päätöksenteon rattaissa kulkevassa ehdotuksessa Jyväskylän kaupunki kaavoittajana mahdollistaa sen, mikä Jyväskylän yliopiston kampusalueelta on puuttunut: opiskelija-asumisen. Se, että kaavaa on hierottu ja muutettu, on varmasti ollut eduksi. Huolia on tuotu esille monesta suunnasta ja usealla suulla. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta toi esille kannanotossaan joulukuussa 2013, että opiskelijat kuuluvat Älylään. Tästä olen samaa mieltä. Opiskelijoiden asuminen Älylässä realisoituu vain ja ainoastaan, jos rakennuskantaa määräävä kaavoitus on sellainen, joka sen mahdollistaa. Tämä kaava sen mahdollistaisi riittävien kerrosneliöittensä ja vähäisten autopaikkojenkin puolesta.

Kaikissa viimeaikaisissa yliopisto-opiskelijoiden asuntoselvityksissä tuodaan esille kampusalueiden kehittäminen niin, että myös asuminen alueella mahdollistuisi. Oppimisympäristöt ovat muuttumassa ja olen todella tyytyväinen, että nyt kaupungin päättäjät ja virkamiehet ovat mahdollistamassa valmistelutyöllään ja päätöksenteollaan tätä muutosta.

Tuulia Ikkelä-Koski (kesk.)

Jyväskylän kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Seminaarinmäki, Hämeenkadun kaava, opiskelija-asuminen