Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.3.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Nostan esille kaksi Lyseo-asiaan liittyvää väittämää ja kolmanneksi kommentoin päätöksentekoprosessia.

On väitetty, että Lyseo-kiinteistön saneeraus ja säilyttäminen lukio käytössä on kaupungille taloudellisesti kestämätön ratkaisu. Tämä väite osoittautuukin höttöiseksi ja ylitoiveekkaksi. Jos emme jatka Lyseo-kiinteistön käyttöä opetuskäytössä, se vapautuu muuhun käyttöön. Tähän muuhun käyttöön on maalailtu suuria haaveita. Todellisuudessa löytyykö sitä ”Joku”-henkilöä tai instituutiota, joka tulee ja vapahtaa kaupungin tästä ikeestä. Itse en siihen usko. Kaupunki ei pääsee tästä vastuustaan. Tässä on suuri riski, että nyt annetaan koulutuskuntayhtymälle lausunto, jossa opetus järjestetään kahdella kampuksella ja sen lisäksi kaupungille jää käsiin arvokiinteistö, jolle ei löydy järkevää, arvonsa mukaista käyttöä. Koulutuskuntayhtymä ryhtyy toteuttamaan suunnitelmiaan ja joudumme ostamaan kiinteistön ja se jää käsiin.

Toinen ilmoilla ollut väite koskee pedagogiikkaa. On perusteltu, että nykyopetukseen ko rakennus on sopimaton. Tämä osittain on varmasti totta, mutta jos haemme fronttaaliopetuksen murtamista, saisimme uudistaa joka ikisen koulurakennuksemme tässä kaupungissa, jopa viime vuonna valmistuneen Palokan koulun. Se, mitä on moderni oppimisympäristö, ei todellakaan tarkoita vain teknisten laitteitten tuomista luokkiin, vaan se on aivan muuta.

Kolmas viestini on nuorten osallistaminen päätöksenteko prosessissa. Harmikseni olen saanut kuulla, että näin ei ole toimittu tämän monipolveisen asian kanssa. On tätä päivää, että päätöksentekoon osallistetaan niitä, joita asia koskee. Toivon, että tämä todellakin huomioidaan kaikessa päätöksenteossa tässä kaupungissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lyseo

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 22.4.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Johanna Karjula otti esiin pienten koulujen toiminnan rajauksen tiettyyn luokkiin, joten tarkka rajaus ei ole tarpeellinen.  Ensinnäkin tarkat rajat kriteeristössä ovat hankalia, koska ne ohjaavat päätöksentekoa laadintahetken mukaan, eivätkä ne jousta. Nyt olemme päättämässä muuten hyvistä kriteereistä, mutta luokkarajausten tarkoituksen mukaisuutta epäilen.

Toiseksi rajaus 0-4 luokkiin vaikuttaa tuulesta temmatulta. Taustaselvityksissä rajausta on perusteltu mm. opetussuunnitelman toteutumisella ja tehottomilla opetusryhmillä. Kummatkin näistä perusteista ovat varsin heppoisia. Sekö on tehokasta, että oppilas istuu taksin takapenkillä? Tutkisin huomattavasti huolellisemmin oppilaiden kuljetusjärjestelyt 5-6 luokkalaisten osalta, jos päädytään kriteeristöön, jossa on tarkat luokkarajat. Näin siksi, koska vuosituntimäärät ovat 5-6 luokkalaisilla erilaisia kuin 7-9-luokkalaisilla. Tämä aiheuttaisi oppilaille kyytien odottamista tai kaupungille kuljetusten järjestämistä useassa eri vuorossa. Kyytien odottaminen on kuitenkin rajallista, koska kyytiä ja sen odotuksen kestoa määrittelee Perusopetuslaki. Alle 13-vuotiailla se on 2½ tuntia ja yli 13-vuotiailla 3 tuntia päivässä. Jos oppilas odottaa kyytiä, asianmukainen valvonta on järjestettävä koululle. Näin ollen helposti saattaa syntyä tilanne, että yläkoululaisia ja 5-6 luokkalaisia ei voi kuljettaa samoilla kyydeillä, joten kuljetusten määrä kasvaa ja näin ollen myös kustannukset.

Keskeisin kysymys tässä asiassa on se, miten parhaiten opetus kannattaa järjestää, varsinkin nyt kun ollaan uuden kynnyksellä. Reilun kolmen vuoden kuluttua 1.8.2016 astuu voimaan uusi perusopetuksen tuntijako. Sen vaikutukset opetuksen järjestämiseen kannattaa tarkastella ensin ennen kuin asetetaan lähinnä mielikuviin perustuvia tiukkoja rajoja.

Näiden perusteluiden vuoksi kannatan Johanna Karjulan muutosesitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pieni, koulu, kriteeri, kyläkoulu

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 10.6.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut

Siellä teidän pulpeteilla on kolme eri kertomusta, joissa kaikissa veisataan samaa virttä. Yhden niistä kapellimestarina toimikin kanttori Tynkkynen. Kiitos Heikki!

Tuon veisatun virren nimi on ”Rakenteellinen muutos”. Tilinpäätöskertomuksessa, Tarkastuslautakunnan arviointiraportissa ja taloustoimikunnan väliraportissa se toistuu kerta toisensa jälkeen. Se on nyt avattava reilusti ja luovasti auki. Rakenteellinen muutos - kun kuulemme tämän käsitteen, meistä kaikki nyökkää samaa tahtia. Kyllä, kyllä, näin on. Niille on vain nyt tehtävä jotain.

Rakenteellisiin muutoksiin on nyt päästävä käsiksi. Mitä ne ovat? Miten niitä kehitetään? Kuten kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi, tarvitsemme sitoutumista, mutta tarvitsemme myös luovuutta, aivan uutta tapaa tuottaa palveluita. Nyt olemme ratkaisujen edessä, kuinka muuttaa rakenteita?

Oulussa julkaistiin maaliskuussa tutkimus sote-palveluista. Siinä todettiin, että 10% väestöstä kerryttää 81% sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksista  kustannuksista ja 5% väestöstä kerryttää 68% kustannuksista. Luulen, että sama ilmiö on myös täällä meillä Jyväskylässä. Tälle tulee tehdä jotakin. Tunnistaa nämä palvelujen tarvitsijat ja palvella heitä asiakaslähtöisemmin. Tähän ilmiöön tarttuminen mahdollistaa puuttumisen rakenteellisiin muutoksiin.

Toinen mielenkiintoinen rakenteellisen muutoksen haaste ja ratkaisematon yhtälö on perusopetuspalveluissa. Oppilasmäärä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli tuhannella oppilaalla, koulukiinteistöjen pinta-aloja tulisi samaan aikaan vähentää ja ratkaista sisäilmaongelmia kenties investoimalla uusilla rakennuksilla. Jotta tutuksi tullut lause ”ei satsata seiniin vaan opetukseen” vaatii aivan uudenlaista ajattelua ja luovuutta. Miten järjestää perusopetusta, että tämä toteutuu? Miten tähän yhtälöön voisi vielä liittää uudistuva opetussuunnitelma, joka otetaan käyttöön vuonna 2016. Olen aivan vakuuttunut, että keinoja löytyy.

Olen aivan vakuuttunut, että näihin mainitsemiini kysymyksiin löytyy ratkaisut ja haastan kaikki toimimaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Olen myös täysin varma, että palvelujenkäyttäjät näkevät palveluissa uusia lähestymiskulmia. Kuten näillä aloilla toimivat työntekijät osaavat myös ideoida.

Meidän tehtävä on linjata. Kun ryhmissä perehdymme palvelulinjauksiin, olkaamme kekseliäitä ja ajatellaan asioita uudella tavalla. Mitä rakenteelliset muutokset ovat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennemuutos, talous

Puheenvuoro Jyväskylän valtuustossa 4.11.2013

Maanantai 4.11.2013 - Tuulia Ikkelä-Koski

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Talousarvioesitys sisältää tämän kaupungin palveluiden suunnitelmat. Nyt nostan esille muutamia kohtia oppimisen palveluiden suunnitelmasta, koska niukkuuden keskellä on erittäin oleellista kirkastaa perustehtäviä.

Perusopetuspalveluiden kohdalla sanotaan näin: ”vammaisopetuksen järjestämistä tehostetaan”. Mitä sillä tarkoitetaan? Ensinnäkin vammaisopetusta ei ole ollut olemassa enää 20 vuoteen tässä valtakunnassa! On olemassa vain ja ainoastaan yksi yhtenäinen perusopetus, missä oppilaiden tuen tarve on erilainen ja opetuksen järjestelyt voivat ja pitääkin vaihdella. Se, miten tuen eri portailla liikutaan, on keskeinen asia, joka nyt kuuluu hanskata. Pitää ottaa huomioon, ettei vain suuruuden ihannointi ja yltiöpäinen keskittäminen ei ole ainoa keino talouden tasapainottamisessa.

Huomio myös kiinnittyy siihen, että kuntakohtaista kehittämissuunnitelmaa KESUa ei ole mainittu laisinkaan. Toivon, että tällä asiakirjalla nähtäisiin oikeasti sisällöllistä arvoa, joka ohjaa toimintaa ja olisi tässä ajassa kiinni.

Esimerkiksi sen sijaan, että ns. kulttuuriretkiä vähennetään, pitäisi kulttuuripuoli ottaa yhä vahvemmin mahdollisuutena opetuksessa. Kuten tiedämme, nykyisin ajatellaan, että muuallakin kuin luokassa oppilas oppii. Juuri siksi oppimisympäristöreviiriä tulee laajentaa muihinkin kaupungin kiinteistöihin kuin kouluihin. Tämäkin olisi yksi keino ratkaista hokemaa ”raha seinistä opetukseen”. On varsin yksipuolista ajattelua, että ensimmäisenä leikkauslistalla kouluista on pienimmät koulut, joissa on terve sisäilma ja jossa käy koulua sellaiset oppilaat, jotka sisäilman takia eivät taajamakoulussa voi koulua käydä.

Lisäksi toivon, että jo tässä asiakirjassa linjataan, miten kerätään rahoja opetuksen retkiin. Tämä on nimittäin asia, jolla koulu toimii epäeettisesti, jopa tukee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että koulu kerää vanhemmilta muutaman euron silloin tällöin opetukseen liittyvän toiminnan vuoksi. Jo muutama euro on tässä taloudellisessa tilanteessa monelle perheelle liikaa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan retkiä varten saa kerätä rahaa, jos se tehdään yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa. Kolehteja perheiden arjessa ei saa kantaa. Tiedän että, esimerkiksi Pupuhuhdan koulu on tahollaan selkeästi linjannut, ettei rahaa kerätä.Tiedän myös, että kaupungissamme on useita kouluja, joissa kerätään aamukolehdit sen sijaan, että se tehtäisiin, kuten pitäisi.

Tämä on pieni asia, mutta koska sillä on leimaava ja jopa syrjäyttävä vaikutus, tämä pitää linjata. Tiedän, että tässäkin salissa on henkilöitä, jotka ovat kymmenien vuosien ajan kantaneet muistikuvissaan sitä hetkeä, kun on jätetty tyhjätaskuna koulun pihaan potkimaan palloa muiden lähdettyä retkelle. Toivon, että näin ei käy kenellekään jyväskyläläiselle koululaiselle, siksi linjaus on nyt paikallaan, nimenomaan talousarviokirjassa, koska kyse on toiminnan rahoittamisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, raha, oppimisympäristö