Terveisiä kirkolliskokouksesta

Perjantai 6.8.2021 klo 15.12 - Tuulia Kuntsi

Terveisiä kirkolliskokousviikolta

Kulunut viikko oli minun kolmas istuntoviikko kirkolliskokouksessa. Kokousviikkoja on vuodessa kaksi: touko- ja marraskuussa. Tämän vuoden toukokuun kokous siirtyi elokuulle korona-tilanteen vuoksi. Moni on ihmetellyt kokouksen kestoa: ”kuinka siinä voi mennä niin monta päivää?” Käsiteltäviä asioita on paljon ja asiat ovat sen luonteisia, että niiden valmistelu vie aikaa. Joku edustajista on luonnehtinut, että kirkolliskokous on kuin leirikoulu. Osin kyllä, osin ei. Yhdessä ollaan tiiviisti ja tekemistä riittää. Tosin tältä "leiriltä" kukaan ei karannut paikalta ilmoittamatta. Kuten leirikoulussa, niin kirkolliskokouksessakin on päivällä rakenne. Kirkolliskokouksen päiviä rytmittävät täysistunnot ja valiokuntatyöskentely aamusta iltaan. Itse kuulun lakivaliokuntaan ja työstämme parhaillaan kirkkolakia, jonka on tarkoitus tulla marraskuun täysistuntoon ja siitä sen matka jatkuu eduskuntaan. Viikon juonen kulku alkaa olla jo tuttu. Minulle on hahmottunut, miten toimia tässä toimintakulttuurissa, joka poikkeaa aiemmin kokemastani. Päätettävät asiat herättävät paljon keskustelua, sillä erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia on runsaasti. Listaan tässä esillä olleita asioita ja kommentoin niitä mahdollisimman lyhyesti. Käytin puheenvuoron kolmessa kohdassa. Kursiivilla on esittelytekstilainaukset.

Tämän viikon asioita oli mm.:

  • Rukouselämän vahvistaminen kirkossa
  • Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Tästä aloitteesta osa kokousedustajista oli sitä mieltä, että koko aloite tulee hylätä alkumetreillä. Osa oli toista mieltä: aloite on saatava eteenpäin. Aloitteesta pidettiin kymmeniä puheenvuoroja ja äänestettiin sillä lopputuloksella, että aloitetta ei hylätty, vaan se jatkaa matkaansa perustevaliokuntaan valmisteltavaksi. Äänestin aloitteen puolesta.
  • Ympäristövaikutusten arviointi.

Useassa puheenvuorossa nousi esille metsät ja niiden hoitaminen. Mielestäni moni puheenvuoro perustui tunteeseen tai mutu-tietoon, joten halusin kommentoida niitä. Seurakuntien metsien hoitohan on suunnitelmallista ja perustuu Suomessa voimassa olevaan Metsälakiin. Lyhyessä kommentissa en mennyt syvälle siihen, miten metsälaki seurakuntien metsien hoitoon vaikuttaa, mutta tässä voin sitä avata. Seurakuntien toimintaa määrää kirkkojärjestys ja siinä sanotaan, että seurakunnissa on laadittava metsänhoitosuunnitelma, jota on tekemässä asiantuntija. Metsänhoitosuunnitelmaan velvoittaa Metsälaki. Näin lyhykäisyydessään. Tämä metsänhoito seurakunnissa on varmasti asia, josta syntyy keskustelua. Jyväskylän seurakunnassa on suunnitteilla metsäkävelyitä seurakunnan metsissä ja siten perehdytään, mikä merkitys metsäsuunnitelmalla ja metsien hoidolla on.

  • Kirkkojärjestyksen 2. luvun 9 § ja 10 § muuttaminen. Tämä kohta koski ehtoollista, sen viettoa ja paikkaa. Pidin puheenvuoron:
” Arvoisa puheenjohtaja ja täällä läsnä olevat,
Aloitteen vastauksessa, jonka yleisvaliokunta on laatinut ja perustevaliokunta on siitä lausunut, on käsitelty aloitetta, mutta mielestäni siinä on tarkasteltu ehtoollista kapeasti. Tuossa prosessissa näkökulmista on unohtunut yksi erittäin ajankohtainen näkökulma, joka nousi esille pandemian ensimmäisen aallon aikoihin pääsiäisen alla keväällä 2020. Toki aloitteessa ei ole tätä seikkaa määritelty erikseen, mutta tarkastelu sopisi nimenomaan sisällöltään tähän yhteyteen.
Tuolloin julkisissa keskusteluissa nousi toive, joka oli osoitettu kirkolle. Kirkolta toivottiin ennakkoluulottomuutta. Silloin toivottiin kirkolta ohjeita, kuinka osallistua ehtoollisen viettoon kotona, kun osallistuu jumalanpalvelukseen etäyhteyksin. Mielestäni tämän aloitteen vastauksessa olisi pitänyt pohtia myös tätä seikkaa, koska yhdeksännessä pykälässä nimenomaan määritellään ehtoollisen viettämisen paikkaa.
Aloitteen vastaukset ovat sen suuntaisia, että yhteys nähdään ainoastaan konkreettisena läsnäolona. Tässä ei ole huomioitu, miten läsnä voi olla myös etänä, yhteyttä kokien. Turun yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Erkki Sutinen onkin luonnehtinut tätä tilannetta näin: ”Striimatun messun etäehtoollisen sijaan onkin syytä puhua lähiehtoollisesta, joka rakentuu digitaalista teknologiaa soveltavan materiaalisen yhteyden varaan. Maailman ääret ovat reaalisesti läsnä tässä, lähempänä kuin alttaripöytä kotikirkkoni penkistä.” (Lähde: https://www.kotimaa.fi/blogit/erkki-sutinen-kiirastorstaiksi-lahiehtoollinen-teknologia-muuttaa-teologian-tulkintoja/ )
Aloitteen vastauksessa siteerataan yli 15 vuotta vanhaa selvitystä. Se on osaltaan hyvä ja toimiva ratkaisu, mutta jäin kaipaamaan tarkastelua myös tässä ajassa ja niissä ulottuvuuksissa, joita digitaalinen teologia meille suo.
Lehterissä digitaalista teologiaa kuvataan näin:
”Digitaalinen teologia tarkoittaa sen pohtimista, miten yhteiskunnan digitalisaatio vaikuttaa kristilliseen uskoon ja sen ilmenemismuotoihin. Teknologiset keksinnöt aiheuttavat nopeita ja suuria sosiaalisia muutoksia. Myös kristillinen seurakunta ja sen edustama sanoma elävät näiden muutosten keskellä.” (Lähde Lehteri https://www.lehteri.fi/kirkkommelahetys/digitalisaatio-ja-kokonaisvaltaisuus-lahetystyossa/  )
Mielestäni aloitteen vastauksessa on lähestytty Kirkkojärjestyksen 2. luvun pykäliä 9  ja 10 muuttamista suppeasti ja olisi hyvä tarkastella aloitetta myös digitaalisen teologian ulottuvuuden kautta, koska elämme koko ajan todellisuutta, jossa jumalanpalvelus on läsnä siellä, missä seurakuntalainen on. On ilmeisen tarpeellista miettiä, miten tartumme tähän näkökulmaan. Ilmeisesti oikea menettelytapa on laatia uusi aloite. Uutta tutkittua materiaaliakin olisi jo olemassa, mm. viime viikolla ilmestynyt Sutisen teos Digital Theology ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksia mm. Kallatsan ja Mikkolan ”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020, johon on osallistunut varmasti moni tässäkin salissa.
Palaamme siis tähän digitaaliseen teologiaan ja sen vaikutuksiin kirkossamme myöhemmin. Kiitos.”
  • Kummin lisääminen aikuiselle. Jatkossa myös aikuiselle voi lisätä kummeja. Aiemminhan tämä oli mahdollista alle 18-vuotiaille.
  • Kirkko Suomessa -brändin muuttaminen ekumeenisesti ja informatiivisesti asianmukaisempaan muotoon, siten että evankelisluterilaisen kirkon tunnistaa esimerkiksi jo saavuttaessa kirkkorakennukseen.
  • Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma-aloitteen lähetekeskustelu, jossa käytin puheenvuoron:
”Tässä lähetekeskustelussa edustaja Niiranen kysyi, mikä mahtaa olla taustalla, että yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle on rajattu uskonnon harjoittaminen.
Koska olen yksi aloitteen allekirjoittajista, haluan tässä kohtaa vastata, että taustat löytyvät hallituksen esityksestä yhdenvertaisuuslaiksi. Nämä taustatekstit käydään varmasti huolella läpi valiokuntakäsittelyssä. Näin haluan evästää valiokuntaa.
Hallituksen esityksessä perustellaan, miksi uskonnonharjoittaminen on jätetty yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle. Siinä myös määritellään, mikä ei ole uskonnonharjoittamista ja sanotaan: ”Uskonnon harjoittamiseksi ei voida katsoa sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat tulee ottaa huomioon tulkittaessa, miten pitkälle uskonnon harjoittamisen käsite ulottuu (HE 309/1993 vp, s. 56). Koska uskonnonharjoittaminen on rajattu yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle, onkin tärkeää miettiä, miten tämä kirkossa eletään. Tässä aloitteessa on kyse rajapintojen yhteisestä ymmärryksestä. Kiitos.”
  • Kokonaiskirkon strategian käsittely kirkolliskokoukselle
  • Hallintovaliokunnan ilmoitus valiokunnan puheenjohtajan muutoksesta
  • Kenttäpiispan asema
  • Kirkolliskokouksen työskentelystä vuosilta 2021-2024 maksettavat palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset
  • Kirkon eläkerahaston tilinpäätös ja toimintakertomus 2020 sekä tilintarkastuskertomus
  • Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, henkilöstötilinpäätös, kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2020 sekä tilintarkastajien kertomus
  • Kokonaiskirkon strategian käsittely kirkolliskokoukselle
  • Konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistaminen
  • Evankeliumikirjan uuden painoksen korjaukset. Itse harhauduin ajattelemaan, että tämä asia koskee uusia evankeliumi tekstejä. Siitähän ei ole kyse, vaan esittelyteksti kertoo, mistä on kyse: ”Evankeliumikirja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja II, joka sisältää jumalanpalveluksissa ja seurakuntien hartauselämässä kullakin viikolla käytettävät Raamatun tekstit ja päivän rukoukset. Evankeliumikirja on hyväksytty kirkolliskokouksessa vuonna 1999 ja otettu käyttöön adventtina 2000. Evankeliumikirjasta tuolloin otettu isokokoinen painos on riittänyt lähes kaksi vuosikymmentä, mutta nyt parin vuoden ajan sen painos on ollut loppu. Uuden painoksen ottamista on viivyttänyt se, että ensimmäisen painoksen paino- ja taittomateriaalit ovat kadonneet kustantajan organisaatio- ja ohjelmistomuutosten yhteydessä. Isokokoisen, jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetun suomenkielisen Evankeliumikirjan uutta painosta varten on joka tapauksessa tehtävä uusi, tarkistettu ohjepainos ja uusi taitto. Tässä tilanteessa on herännyt kysymys siitä, olisiko Evankeliumikirjaan mahdollista samalla tehdä muutamia korjauksia. Osa korjauksista olisi teknisluontoisia, jotka eivät varsinaisesti muuttaisi Evankeliumikirjan sisältöä. Osa korjauksista pitää hyväksyä kirkolliskokouksessa.
Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous hyväksyisi Evankeliumikirjaan seuraavat muutokset:
1. Rukouspäiviin liittyvien tekstien päivittäminen
2. Raamattuviitteiden typografinen korjaus,
3. Virsikirjan lisävihkon virsisuositusten lisääminen,
4. Apokryfitekstien tarkistaminen uuden suomennoksen mukaisiksi,
5. Lukukappaleiden raamattuviitteiden kirjoittaminen auki ja
6. Uskonpuhdistuksen muistopäivän nimen muuttaminen reformaation päiväksi.”
Etukäteen tämän asian otsikoinnin perusteella kuvittelin, että asia koskisi evankeiumiin liittyviä muutoksia. Sekoitin asian jotenkin uusiin teksteihin, jotka ovat jo olemassa. Tämä osoittaa, että olen oppimassa koko ajan uutta. Kyse ei ollut siis uusista käännöksistä…

 

  • Seurakuntayhtymämallin keventäminen, aloite, joka on jätetty viime vuonna. ”Edustaja-aloitteessa ehdotetaan, että kevennetyssä seurakuntayhtymässä käytäisiin nykyisen kahden vaalin sijasta yhdet vaalit. Seurakuntavaaleissa valittaisiin edustajat paikallisseurakuntien seurakuntaneuvostoihin. Aloite poistaisi kahden vaalin ongelmat, jotka on tiedostettu laajasti.
Kevennetty yhtymämalli tarkoittaisi samalla sitä, että kukin seurakuntaneuvosto päättäisi nykyiseen tapaan oman seurakunnan asioista. Se valitsisi myös edustajansa päättämään yhtymän perussäännössä seurakuntayhtymälle osoitetuista asioista. Tämä välillisesti valittava elin olisi noin nykyisen yhteisen kirkkoneuvoston kokoinen. Siinä päätöksenteko tapahtuisi virkamiesten esittelystä. Tämä merkitsisi yhtymän hallinnon olennaista keventymistä yhden hallinnon tason
jäädessä kokonaan pois. Seurakuntayhtymän perussääntöön kirjattaisiin näkemys kirkollisverosta, resurssien jaosta (esim. seurakuntien määrärahat, henkilöstö) ja muista periaatteellisista asioista, jotka kukin
seurakunta hyväksyisi seurakuntaneuvostossa. Mikäli tulee tarvetta muuttaa niitä myöhemmin, kukin seurakunta hyväksyisi ne erikseen.
Aloitteen mukaan kevennetty yhtymämalli vahvistaisi sitä tärkeää ajatusta, että
paikallisseurakunnat toteuttavat kirkon hengellistä perustehtävää ja olisivat näin keskiössä. Kirkon jäsenet sitoutuvat mieluummin paikallisseurakuntaan kuin kasvottomaan seurakuntayhtymään. Seurakuntayhtymän tehtävänä on tuottaa ketterästi seurakuntien tarvitsemat (tuki)palvelut. Kirkolla ei ole varaa pitää nykyisenkaltaista raskasta hallintoa. Samalla hallinto on pidettävä mahdollisimman lähellä seurakuntalaisia. Silloin se palvelee parhaiten myös kirkon perustehtävää.

Täysistunnossa äänestettiin, palautetaanko takaisin hallintovaliokuntaan valmisteltavaksi. Palautusehdotus hävisi äänestyksen ja käsittely jatkui siten että aloite on nyt tältä erää loppuun käsitelty.

  • Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2016-2019. Tulevaisuusvaliokunta oli valmistellut asian ja salissa käytiin vilkas keskustelu. Jaan tulevaisuusvaliokunnan yhteenvedon, koska siinä on paljon hyvää pohdittavaa.
”Tulevaisuusvaliokunta kiittää Kirkon tutkimuskeskusta ansiokkaasta ja keskustelua
herättävästä nelivuotiskertomuksesta. Kirkon tulevaisuusselontekoa ja strategiaa
laadittaessa se on syytä ottaa huomioon. Nyt kirkolliskokouksen on määriteltävä
tulevaisuusselonteon painopisteet.
Valiokunta peräänkuuluttaa muutoksen välttämättömyyden tunnistamista. Se pitää
olennaisen tärkeänä toimintakulttuurin muutosta, jossa annetaan tilaa kokeiluille ja
uskalletaan tehdä virheitäkin. Rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset pitäisi
käynnistää ja viedä läpi rohkeasti. Seurakunnissa on voitava kokeilla erilaisia
toimintoja, tehdä rohkeaa arviointia ja myös luopua.
Valiokunta pitää tärkeänä sen ymmärtämistä, että ihmisten hengelliset ja aineelliset
tarpeet ovat erilaisia, ja että niihin pitää juuri siksi uskaltaa vastata erilaisilla malleilla.
Kirkon vahvuus ja voimavara on moninaisuuden ymmärtämisessä.
Jäsenet on enenevässä määrin nähtävä aktiivisina toimijoina, ei kohteina.
Monipuolisia osallistumiskanavia ja vastuutehtäviä on ehdottomasti avattava ja
ylläpidettävä. Etenkin z-sukupolvi haluaa ottaa osaa, palvella, vaikuttaa ja saada
aikaan muutoksia. Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että kirkon tulevaisuutta on
katsottava milleniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien silmin.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tulevaisuusselonteossa on keskityttävä ennen
kaikkea tässä mietinnössä käsiteltyyn milleniaalien ja z-sukupolven tavoittamiseen.
Tarkastelunäkökulmina tulevaisuusselonteossa pitää huomioida niin yhteiskunnan
eriarvoistuminen ja diakonian mahdollisuudet taistella sitä vastaan kuin
yhteisöllisyyden ja osallisuuden kasvattaminen seurakuntatyössä myös
jumalanpalvelusyhteisöjen kautta. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta painottaa milleniaalien
ja z-sukupolven edustajien osallisuutta tulevaisuuden ja tulevaisuusselonteon
luomisessa.
Tulevaisuusvaliokunta ymmärtää, että kirkon taloudelliset ja rakenteelliset seikat
asettavat vaativan kehyksen näille kysymyksille. Siksi tarvitaan päättäväisiä
toimenpiteitä. Milleniaalien ja z-sukupolven kautta pystytään hedelmällisesti
lähestymään sitä muutosta, joka kirkossa on nyt käsillä.
Edellä sanottu tarkoittaa isoa muutosta. Seurakuntien työntekijöiden ja
vastuunkantajien tukeminen tässä muutoksessa on tärkeää.
Kirkon nelivuotiskertomus 2016–2019 kuvaa suomalaisten uskonnollisuudessa ja
kirkkosuhteessa tapahtuneita muutoksia. Näiden perusteella tutkijat ovat muotoilleet  joukon suosituksia. Tulevaisuusvaliokunta näkee näiden edistävän ovien
aukipitämistä.
Tulevaisuusvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää
1. että milleniaalien ja z-sukupolven osallisuuden vahvistamiseksi kirkko ryhtyy
määrätietoisiin toimiin yhteyksien rakentamiseksi nuoriin aikuisiin;
2. että diakonisten tarpeiden muuttuessa diakoniatyön kehittämiseksi kirkossa tulee
systemaattisesti karsia esteitä vapaaehtoistoiminnalta; ja että kirkko toimii erilaisten
auttamistapojen mahdollistajana;
3. että kirkko pitää aktiivisesti esillä erilaisia spiritualiteetin muotoja ja kokeiluja, ja tukee
seurakuntia siinä, että jumalanpalvelukset ovat eläviä, saavutettavia ja kutsuvia
kaikille, sekä tukee yhteisöllisyyttä ja erilaisten yhteisöjen muodostumista;
4. merkitä tiedoksi nelivuotiskertomuksen vuosilta 2016–2019;
5. lähettää valiokunnan mietinnön kirkkohallitukselle otettavaksi huomioon niin kirkon
toimintaa kehittäessä kuin tulevaisuusselontekoa laadittaessa;
6. lähettää valiokunnan mietinnön hiippakuntavaltuustoille tiedoksi ja keskusteltavaksi;
7. pyytää kirkkohallitusta laatimaan kirkon nelivuotiskertomuksen vuosilta 2020–2023.
  • Kirkkohallituksen väliaikainen määräys seurakunnan ja seurakuntayhtymän hallinnon järjestämisestä poikkeusoloissa

Eilen illalla irtauduimme hommistamme, kun arkkipiispa Luoma kutsui koko kokousporukan virka-asunnolle Aurajoen rantaa iltakahville. Siinä rakennuksessa on elänyt toistakymmentä piispaa perheineen 1800-luvun loppupuolelta tähän päivään. Illan päätteeksi tutustuimme Turun tuomiokirkossa sijaitsevaan pyhiinvaelluskeskukseen ja kiersimme tuomiokirkon rukouspolun. Pyhiinvaelluskeskus on Suomen ensimmäinen ja se on avattu 1.6.2021. Monelle ulkomaiset pyhiinvaellusreitit kuten Santiago di Compostela ovat tuttuja, mutta kotimaan reitit ovat vieraampia. On ilahduttavaa, että reittejä on kehitetty ja kirkko on näinkin tehnyt yhteistyötä yliopistojen ja yrittäjien kanssa. Lisää pyhiinvaelluksesta löytyy https://evl.fi/pyhiinvaellus . Löysin jo reitin, jonka aion kulkea, löysitkö sinä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkolliskokous, kirkko, avioliitto, digitaalinen teologia, ehtoollinen

Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Lauantai 13.4.2019 klo 9.13 - Tuulia Kuntsi

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

On erittäin ristiriitaista, että saman ajanjakson aikana lainsäädännöllä vahvistettiin tuen saamista oppimiseen. Kymmenen vuotta sitten astui voimaan ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen eli kaikille yhtenäinen perusopetus.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten tilanne korjataan. On myös tehtävä selväksi, etteivät pienryhmät ole vallitsevan linjauksen vastaisia, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 13.4.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusopetus, inkluusio, tuki, kolmiportainen tuki

Ymmärrätkö leikkiä ja oppimista? -vastauksia varjovaalikoneeseen

Torstai 4.4.2019 klo 16.21 - Tuulia Kuntsi

Henrik Dettman avaa 3.4.2019 YLE:n kolumnissaan tuntojaan vaalikoneista ja heittää kehiin varjovaalikoneen. Dettman on aivan oikeassa todetessaan, että vaalikoneet toinen toisensa jälkeen toistaa samoja kysymyksiä eri sanakääntein. Lastemme tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat jäävät esittämättä. Olen Dettmannin kanssa täysin samaa mieltä. Koulutukseen liittyvät kysymykset vaalikoneissa ovat populistisia, pinnallisia ja sellaisia, joilla ei luoda strategisesti uutta. Kysymykset liittyvät mm. kuriin ja kouluruokailuun. Dettman esittää varjovaalikoneessaan viisi erittäin osuvaa kysymystä, joihin nyt vastaan.

1. Ymmärrätkö leikkiä ja oppimista?

Ymmärrän leikkiä ja oppimista perin juurin osin koulutukseni ja työkokemukseni johdosta, mutta myös siksi, että olen elänyt näitä äitinä lasteni ja puolisoni lasten kanssa ja tätinä veljeni lasten kanssa. Uskon leikin voimaan oppimisessa, koska se luo vahvoja tunne-elämyksiä ja siten vahvan muistijäljen aivoihin. Varhaiset aistielämykset rakentavat aivoissa synapsien verkostoa, mikä on koko myöhemmän oppimisen perusta. Lapsen elämä ei kuitenkaan voi olla pelkkää virikesuihkua, vaan aivot tarvitsevat lepoa. Siksi uskon päiväunien ja kunnon yöunien voimaan. Toki unen ja levon tarpeessa on yksilöllisiä eroja, mutta levossa aivot eheytyvät.

Ymmärrän, että oppiminen on myös toiminnallista, jolloin koko keho kaikkine aisteineen on mukana tiedon käsittelyssä. Tämä tuli esille vahvasti, kun johdin Valteri-koulu Onervan uudisrakennusprojektia käyttäjän näkökulmasta. Oppimisympäristöiksi valjastettiin myös mm. portaikot. Niissä on eri teemoja, jotka liittyvät perustaitoihin: lukemiseen, laskemiseen ja ajanhallintaan. Matikkaportaikoissa on lukujonoja, joissa voi harjoitella lukujärjestyksiä, yhteen-, vähennys-, kertolaskuja ja jopa neliöjuuria. Historiaportaikossa on ihmiskunnan historian aikajana sellaisena kuin se on sisällöiltään opetussuunnitelmassa. Taide ja liikunta kuuluvat olla suuressa roolissa, eikä pelkästään sisätiloissa, vaan myös ulkona. Oppimisympäristö voi olla myös arkinen taidenäyttelytila. Siksi työpaikassani on runsaasti taidetta sijoituksessa ja taide-taitotilat ovat suunniteltu kaikkien aineiden opettamista varten, ei pelkästään taide- ja taitoaineita varten.

Uskon vahvasti, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet.                   

2. Onko liikuntapaikat pakko yksityistää?

Liikuntapaikkojen yksityistäminen on riski nouseville kustannuksille, mikä koskee koko väestöä, varsinkin jos julkinen puoli ei ole hankkeissa millään tavalla mukana. Liikuntapaikat tulee olla houkuttelevia paikkoja kohtaamiseen ja yhteisöjen toimintaan, jotta niistä tulee aito vaihtoehto passiiviseen toimintaan.

Lasten ja nuorten harrastukset eivät saa olla riippuvaisia vanhemman lompakon paksuudesta. Pitää löytää keinoja selättää tämä ilmiö.

3. Millaista politiikkaa urheilu on?

En ajattele, että urheilu on sodankäynnin ja politiikan jatkeena, vaikka niin sen historia usein mielletään. Näen urheilun kilvoitteluna, joka houkuttaa liikunnan äärelle, vaikkakin mm. penkkiurheilun merkeissä. Urheilun keskeinen tehtävä on toimia arkiliikunnan edistäjänä, houkuttelijana ja myös kansallistunnon kohottajana.

Näen urheilijat ajattelevina yksilöinä, joilla on imagostatusta edistää liikunnallisia ja terveellisiä elintapoja. Urheilijat ovat vaikuttajia, joiden esimerkillä on voimaa.

4. Millä keinoilla nuoret liikkeelle?

Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret eivät sitoudu liikuntaharrastukseen. Tämä on huolestuttava löydös. Mistä tämä johtuu? Varallisuudesta? Kavereiden mallista? Vai kenties liikuntaharrastuksen tavoitteista? Tämä on ilmiö, joka vaatii tarkempaa selvitystä ja reagointia.

Lapsuuden ja nuoruuden liikuntatottumukset säilyvät läpi elämän ja siksi ne luovat hyvinvointia laajasti: yksityiselämään, työelämään ja myös sote-kustannuksiin. Mielestäni paras malli lasten ja nuorten liikkumiseen. Ei kuitenkaan pidä unohtaa taidekasvatusta, eikä asettaa sitä vastakkain liikunnan kanssa. Taiteen eri muodot rikastuttavat lasten ja nuorten ajattelumaailmaa. Suhtaudun positiivisesti myös e-urheiluun, joka on uusi, mutta valitettavan vieroksuttu kulttuurin ilmentymä.

Keinoina liikunnan ja kulttuurin lisäämiseksi näen niiden kiinnostavuuden kasvattamisen. Siinä ei onnistu koulu tai perheet yksin, vaan on luotava houkuttelevia, arkeen sopivia toimintatapoja. Koululiikunnan tuntimäärää on lisätty, mutta se ei ole yksin autuaaksi tekevä keino. Koulussa myös muissa oppiaineissa voidaan käyttää liikunnan menetelmiä oppimisen keinoina. Myös perheiden yhdessä toimimisen toivoisin lisääntyvän. En tiedä, onko Iivo Niskasen pohdinta norjalaisten ”maan tavasta” liikkua perheinä yhdessä vapaa-aikana vaikuttanut todellakin heidän menestykseensä olevan totta, mutta en pidä sitä mahdottomanakaan.

5. Vihalla vai rakkaudella?

Dettman sanoo kolumnissaan: ”Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista – vastuuntuntoisesti. Äänestä!”. Tästä ole täysin samaa mieltä. Rakkaudesta arkeen olen ehdolla. Haluan tehdä ja mahdollistaa Suomen arvoisia tekoja.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varjovaalikonen, Dettman, liikunta, oppiminen, leikki

Näkymätön uusperhe

Keskiviikko 27.3.2019 klo 0.02 - Tuulia Kuntsi

Kuinka elää perheessä, kun saman katon alla on uusperhe-pariskunta omine lapsineen, mutta arkea jakaa tavalla tai toisella lasten toiset biologiset vanhemmat, lasten isovanhemmat ja kaikkien suvut? Mummoja voi olla hyvinkin neljä, pappoja samoin ja sukupolvien ketjut haalistuvat jo tuntemattomiksi. Ei ole ihme, että näin värikkäässä perheyhteisössä välillä tunteet kiristyvät.

Olen elänyt valtaosan elämästäni uusperheessä. Lapsuuden näkökulman koin lapsen silmin ja sittemmin aikuisena uusperheen näkökulmaa olen tarkastellut äidin, äitipuolen ja vaimon silmin. Uusperheen arjessa korostuvat vuorovaikutus ja kunnioitus. Tunteet vaihtelevat rakkaudesta pettymykseen uusperheen vaiheesta riippuen.

Epämiellyttävin, mutta ilmeisesti yleisin tunne on ulkopuolisuuden tunne, jonka kohtaa luultavasti jokainen uusperheen jäsen tavalla tai toisella. Se on tunne, joka kouraisee. Ilmeisesti se on erittäin alkukantainen tunne, hälytystila lauman ulkopuolelle jäämisestä. Noissa tilanteissa olen leikkinyt ajatusleikkiä tienhaaroista, joista toisella torjun ja skippaan tuon tunteen ja jatkan matkaa. Toisen tienhaaran opaste neuvoo minua tarttumaan tunteeseen kiinni ja painimaan sen katuun. Mielikuvissani nuo tiet vievät eri päämääriin ja siksi olen valinnut reitin, jossa käyn kiinni epämieluisaan tunteeseen. Olen hyväksynyt hankalan tunteen olemassaolon ja hyväksynyt sen. Pelkkä hyväksyntä ei ole riittänyt, vaan tunteen käsittely on jatkunut itsetutkiskeluna ja sen jakamisena.

Ulkopuolisuuden kokemus voi syntyä siitä, että oma perhe poikkeaa muista. Se, miten ympäröivä yhteiskunta tunnistaa perheiden erilaisuuden näyttäytyy mm. lainsäädännössä. Toisin kuin lapsuudessani, tänä päivänä uusperheet eivät ole harvinaisia.

Perheen hajoamisen kokee 30000 lasta vuosittain eli suurin piirtein yhtä paljon, kuin vuosittain lakitetaan ylioppilaita. Näistä eroperheiden lapsista joka neljäs alle 18-vuotias elää joko yksinhuoltaja- tai uusperheessä. Siitä huolimatta lainsäädäntö tuntuu elävän toisenlaisessa todellisuudessa. Siinä perhe näyttäytyy ydinperheenä eikä siten vastaa lasten elinympäristön todellisuutta. Esimerkiksi etuusjärjestelmä ei tunne vuoroasumista ei yksinhuoltaja- eikä uusperheessä.

Selkeä muutos viimeisten vuosikymmenten aikana liittyy vanhemmuuden rooleihin. Isä on yhä enemmän läsnä lapsensa syntymässä ja kasvussa. Tämä ei aina tule esille, kun perhe hajoaa. Esimerkiksi lasten vuoroasuminen on ollut lainsäädännössä tuntematon käsite, mutta siihen on tulossa muutos. Tämän vuoden joulukuun alusta astuu voimaan uudistettu laki Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Siinä vuoroasuminen tulee lainsäädäntöön ja lapsen huoltoa uudistetaan muutoinkin. Tuota lakia valmisteltaessa tuli esille, että pohjoismaista Norja on ainut maa, missä vuoroasuminen on lainsäädännössä. Siellä lakia on tarkennettu korostamaan lapsen etua ja vanhempien toimintaa ristiriitatilanteissa.

Uusperheissä voi kohdata muitakin yllättäviä lainsäädännöllisiä ristiriitaisuuksia arkijärjen kanssa. Nämä etäiset ja odottamattomat kuviot voivat kohdalle sattuessa aiheuttaa konflikteja uusperheen sisällä. Sellainen on esimerkiksi perinnönjako, jota määrittelee perintökaari ja avioliittolaki, jotka eivät tunnista uusperheiden tilannetta. Tämän vuoksi on hyvä tiedostaa epäkohdat ja miettiä, miten uusperheessä varaudutaan yllättäviinkin elämäntilanteisiin. Tosin, toivon, että lainsäätäjien katse ulottuisi myös näihin vanhakantaisiin lainkohtiin ja ne päivittyisi tähän päivään sopiviksi. Ettei uusperhe olisi näkymätön lainsäädännössä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusperhe, lainsäädäntö, vuoroasuminen

42+ faktaa Tuikusta

Maanantai 18.3.2019 klo 10.06 - Tuulia Kuntsi

Syntymäpäiväni kunniaksi kokosin 42+ eli 53 faktaa minusta ikävuosien mukaan. Yksi fakta per vuosi. Vaikuttaa paljolta, mutta loppujen lopuksi olisihan faktoja enemmänkin. :-)

Tuulia, Tuikku Kuntsi on:

  1. Syntynyt 18.3.1966 klo 18.18
  2. Syntynyt Turussa, mutta syntymäkunta on Uurainen.
  3. Muutti Jyväskylään alle 2 kuukauden ikäisenä.
  4. Kaksi ensimmäistä elinvuottaan asui Mannilassa ja lyhyen ajan Kortepohjassa.
  5. Lapsuuden ja nuoruuden hän asui Puuppolassa, missä vanhemmat yhä asuvat.
  6. Hän jakaa arkensa uusperheessä, jossa on puoliso Petri ja 2+2 lasta: Tuikulla on kaksi lasta ja puolisolla kaksi.
  7. Kalastaa muutakin kuin ääniä. Harrastaa kalastusta Päijänteellä.
  8. Ollut jälki-istunnossa, koska karkasi koulusta kotiin katsomaan TV:stä Lassie-sarjaa.
  9. Tilastoi lapsena kanien värityksen esiintymistä poikueessa ja kanojen munintamääriä.
  10. Luottamustoimet nyt: Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja valtuuston 1. varapuheenjohtaja, Jyväskylän seurakuntavaltuutettu, Jkl: srk:n Kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnan puheenjohtaja, Keskustan puoluevaltuutettu ja Keski-Suomen piirin varapuheenjohtaja.
  11. Luottamustoimet ennen: On toiminut sekä kunnan-/kaupunginvaltuutettuna että kunnan- ja kaupunginhallituksessa vuodesta 2004 ensin Muuramessa ja sittemmin Jyväskylässä.
  12. Ensimmäinen luottamustehtävä oli Palokan naisvoimistelijoiden hallituksessa.
  13. Vaikuttaminen on hänen mielestään yhteisten asioiden hoitamista ratkaisten, ei riidellen.
  14. Hän pitää eläimistä. Lemmikkeinä hänellä on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa marsu, kissoja, koira ja akvaariokaloja. Aikuisena hänellä on ollut kaksi Cairnterrieri-koiraa.
  15. Tuikku on opiskellut Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikka pääaineena. Ensin tutkimusta, suunnittelua ja hallintoa. Sitten erityisopettajan maisterikoulutuksessa. Rehtoriopinnot hän opiskeli Jyväskylän yliopiston Rehtori-instituutissa vuonna 1997-  työn ja omakotitalon rakentamisen ohella.
  16. Rakastaa kuvataidetta, kirjallisuutta ja arkkitehtuuria.
  17. On asunut Englannissa Yorkshiressä työskennellessään au-pairina.
  18. Lempielokuva on Amelie.
  19. Tuikku pitää lukemisesta. Viimeisin romaani, jonka hän luki, oli Haruki Murakamin ”Miehiä ilman naisia”.
  20. On oikeudenmukainen ja suvaitsevainen.
  21. On toimelias ja toiminnassaan määrätietoinen.
  22. Valmistui Jyväskylän yliopistosta OKL:stä ensimmäisen kerran opettajaksi, lastentarhanopettajaksi 22-vuotiaana.
  23. Rakastaa neulomista ja suunnittelee kirjoneuleita. Viimeisin ohje on Petäjäveden vanhakirkko-sukka.
  24. Nauttii eläytymisestä kulttuuriin, on mm. kehittänyt harrypottermaisen Huispaus-pelin, joka soveltuu koululiikuntaan ja pihaleikkeihin.
  25. Tuikku seuraa mielellään TV-sarjoja, yhtä kerrallaan. Viimeisin sarja oli ”Vallan linnake”. Tämän esittäminen juuri vaalikeväänä, on YLE:ltä todella hyvä oivallus.
  26. Tuikku uskoo unen merkitykseen ja sen eheyttävään voimaan. Hän nukkuu pitkät yöunet ja mahdollisuuksien mukaan päiväunet.
  27. Sai ensimmäisen lapsensa 27-vuotiaana äitienpäivänä 1993.
  28. Sai toisen lapsensa 28-vuotiaana tammikuussa 1995.
  29. Tuikun vaikuttavin teatterikokemus on ollut Jyväskylän Huoneteatterissa näytelmässä, jossa oli hyödynnetty myös hajuaistia.
  30. On matkustanut 30 maassa.
  31. Luuli yläasteella, ettei tarvitse koskaan ruotsin kieltä eikä atk:ta. Niin voi olla erehtyväinen, myös Tuikku.
  32. Tuikun vaikuttavin konserttielämys oli vuonna 1985 Birminghamissa, mistä Dire Straits aloitti maailmankiertueen ja promosi ensimmäistä cd-levyään.
  33. Tuikulla on ollut monta sukunimeä. Ensimmäiset kaksi elinvuottaan hän eli Tuulia Kuoremäkenä äidin sukunimen mukaan. Äidin avioitumisen myötä nimi muuttui Hakoseksi. Seuraavan kerran nimi muuttui Tuikun mentyä naimisiin Ikkelä-Koskeksi. Viimeiset kolme vuotta sukunimi on ollut Kuntsi hänen mentyä naimisiin toisen kerran.
  34. Tuikun vanhin vaate on noin 80 vuotta vanha kansallispuku.
  35. Tuikku liikkuu mielellään luonnossa: Sippulanniemen poluilla, kansallispuistoissa, Päijänteellä ja mökkimaisemissa.
  36. Tuikun lempiruoka on Päijänteen kuha eri muodoissaan.
  37. Kesälomat hän viettää mielellään mökillä, jonka hän on vuokrannut yhdessä miehensä ja ystäväperheen kanssa useaksi vuodeksi.
  38. Iltaisin Tuikulla on luottamustehtäviin liittyviä kokouksia tai niihin valmistautumista. Jos niitä ei ole, hän mielellään lukee, neuloo tai liikkuu vuodenaikojen mukaan.
  39. 39-vuotiaana hän aloitti työn apulaisrehtorina Haukkarannan koulussa ja on sillä tiellä edelleenkin. Työpaikan nimi on nykyisin Valteri-koulu Onerva.
  40. Tuikku on nähnyt Iso-Britannian kuningattaren Elisabeth II:n vuonna 1976 Puuppolassa.
  41. Tuikun mielestä maaseudulla parasta rauha ja ruoka.
  42. Paras numero eduskuntavaaleissa on 42.
  43. Tykkään leipoa pullia ja korvapuusteja.
  44. Tuikku mielellään saunoo ja ui. Kesäisin vastoo, ei vihdo.
  45. Toisten mielestä Tuikku on avoin, helposti lähestyttävä, sitoutuva, huolellinen, vastuullinen, asioita selvittävä ja tavallisen äänestäjän lähellä.
  46. Kun Tuikkua pyydettiin mukaan politiikkaan, hän oli erityisluokanopettaja ja toimi luokanopettajana Muuramessa. Ennen kuin hän suostui ehdolle kuntavaaleihin, hän tutki eri puolueiden ohjelmat ja arvot. Hän valitsi Keskustan, koska se huolehtii myös vähempiosaisista.
  47. Tuikku ei mankeloi eikä juurikaan silitä vaatteita.
  48. Kotitöistä Tuikulle mieluisin on järjestely. Hänet tunnetaan siitä, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa.
  49. Avioitui toisen kerran 49-vuotiaana.
  50. Ammatillisen kehittämisen kohokohta on ollut Valteri-koulu Onervan uudisrakennuksen projektipäällikkönä toimiminen käyttäjän näkökulmasta.
  51. Tuikku lumilautailee Puuppolan Suksen, PuSun puisella laudalla.
  52. Tuikun lempikasvi on metsävarpujen sukulainen alppiruusu ja nimenomaan kotimainen lajike ”Pohjolan tytär”.
  53. Tuikku viettää syntymäpäiväänsä 18.3.2019 töissä ja luottamustehtävissään Jyväskylän kaupunginhallituksen ja –valtuuston kokouksessa, jonka hän johtaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, Tuulia, Kuntsi, 42, Keski-Suomi

Metsien hakkuista

Sunnuntai 17.3.2019 klo 18.39 - Tuulia Kuntsi

Nykyistä puun käyttöä voidaan vielä hieman kasvattaa. Merkitys korostuu nuorten kasvatusmetsien hakkuiden lisäämisellä. Mitä paremmassa kunnossa ja mitä paremmin metsät kasvavat, sen tehokkaammin ne torjuvat ilmastonmuutosta. Puunkäyttö ja hakkuut ovat Suomessa niin hyvin tutkittu ja hoidettu, että tästä ammattitaidosta voisi tehdä suomalaisen merkittävän vientituotteen.

Mikäli Suomessa hakkuumääriä rajoitettaisiin, se ei poistaisi globaalisti raakapuun tarvetta. Silloin hakkuut vain siirtyisivät vastuullisesti heikommin hoidettujen valtioiden metsiin, jossa ei ole taustalla samanlaista tutkimustyötä ja lainsäädäntöä kuin Suomessa. Ääritapauksessa esimerkiksi sademetsiin.

Suomen ilmastonmuutokseen liittyvien ratkaisujen tulee perustua tutkimustietoon, jossa puolueettomasti arvioidaan metsien hyödyntämisen kokonaisvaikutuksia niin metsien kasvun, metsien käytön ja puun käytön näkökulmasta. Metsien hoidon menetelmät kehittyvät ja myös se on merkityksellistä, mihin kasvatettu ja korjattu puu käytetään. Jos puuta käytetään esimerkiksi rakentamiseen, hiili varastoituu kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi. Puulla voidaan korvata muovia, esimerkiksi styroxia ja muovipohjaisia tekstiilikuituja. Suuntaus on erittäin hyvä, mutta oleellista on, että tähän tuotantoon käytetään puun sivuvirtoja ja että kulutuksessa suunta muuttuisi nopeasti kertakäyttöisestä pitkäaikaiseen käyttöön ja edelleen kierrätettäväksi.

Kyseenalaistan kantojen noston, koska kannot voisivat toimia hiilivarastoina. Päätehakkuualueilta nostetaan edelleen kantoja energialaitosten käyttöön. Sillä on hyvätkin puolensa, mm. metsäpatologian kannalta. Mutta suurin osa kannonnostokohteista ei ole siltä kannalta perusteltavissa. Järeä havupuun kanto säilyy maassa vuosikymmeniä, näin toimien hiilivarastona.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsien hoito, ilmastonmuutos, hiilivarasto

Mitä on tekeillä juuri nyt uhanalaisille kaloille?

Keskiviikko 13.3.2019 klo 17.55 - Tuulia Kuntsi

Kansainvälisen lohen vuoden yksi hieno päätös on tehty tänään. Kalastuslakiin tuli lisäys, jonka mukaan uhanalaisten ja taantuvien kalalajien laittoman pyynnin yhteydessä valtiolle menetettäväksi tuomitaan itse kalan lisäksi myös sen ohjeellinen arvo.

Seuraavaksi odotan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä liittyen Hiitolanjoen kalatiehen. Se on nimittäin Suomen ainoa joki, jossa esiintyy täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Tällä hetkellä jokea nouseva Laatokan lohi on äärimmäisen uhanalainen.

Nousua estää Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitosten padot. Nuo padot omistaa Hiitolanjoen voima, joka ei ole velvoitteista huolimatta rakentanut kalatietä kalojen nousemiseksi. Toivonkin, etteivät kalatiet toteudu ihmisen rakentamina, vaan padot puretaan kokonaan ja kosket palautetaan ennalleen. Päätös sisässä olevasta valituksesta pitäisi tulla maaliskuun puolessa välissä eli ihan lähipäivinä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kalastus, lohi, Hiitolanjoki, laatokanlohi

Kaikki hyvin naistenpäivänä?

Torstai 7.3.2019 klo 17.12 - Tuulia Kuntsi

Tasa-arvo on minulle itseisarvo, koska olen koko elämäni elänyt arkea, jonka jakavat nainen ja mies tasa-arvoisesti. On ollut itsestään selvää, ettei sukupuolen mukaan jaeta oikeuksia tai velvollisuuksia, ei perheessä eikä yhteiskunnassa. Muutos on ollut suuri ja se on tapahtunut suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi 1800-luvun puolella syntynyttä isoäitiäni en nähnyt ikinä pukeutuneena housuihin tai ajamassa autoa. Se ei ollut siihen maailman aikaan sopivaa, mutta silti koen, että isoäitini kylvi lastensa ajatuksiin siemenen oikeudenmukaisuudesta.

Olen ylpeä siitä, että nainen saivat äänioikeuden Suomessa ensimmäisenä Euroopassa, kolmantena maana maailmassa. Koko ikäni olen arvostanut osaavia ihmisiä ja erityisesti sitä, että heidän joukkoon kuuluu myös naisia. Kaikesta hyvästä huolimatta naisten tasa-arvossa on vielä parannettavaa.

Näen tärkeänä tasa-arvoa edistävänä uudistuksena vanhemmuuden kustannusten jakamisen toisin kuin nyt. Tällä hetkellä naiset kokevat syrjintää työelämässä sen vuoksi, että äidin työnantaja kantaa taloudellista vastuuta lapsen syntymän johdosta. Näin ei saa olla. Tähän pitää saada muutos seuraavan neljän vuoden aikana, kun sosiaaliturva uudistetaan kokonaisuudessaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, sosiaaliturvauudistus,

Yksinkertaisten asioiden vaalikone

Maanantai 4.3.2019 - Tuulia Kuntsi

Redanredan haastoi vastaamaan ”Yksinkertaisten asioiden vaalikoneeseen”. Otin kopin ja vastasin kysymyksiin.

vaalikoneredanredanb.jpg

Vastaukset kysymyksiin:

  1. Joo. Työssäni olen tottunut puhumaan selkeästi.
  2. Joo. Osaan käyttäytyä ihmisiksi. En loukkaa ketään, ainakaan tahallani. En edes silloin kun olen eri mieltä ja toinen ärsyttää.
  3. Joo. Hyvä elämä kuuluu kaikille. Epäkohtiin pitää rohkeasti puuttua.
  4. Joo. Ilmastonmuutoksen pahikset löytyvät sementtiteollisuuden, asumisen ja liikenteen alueilta. Osin myös ruokaan liittyen. Uskallan laittaa kampoihin. Vaadin yhä enemmän: puurakentamista sementin välttämiseksi, keinoja lisätä asumisessa esimerkiksi maalämmön käyttöä ja liikenteessä uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä.
  5. Joo. Nopeampi yhteys Helsinkiin on todella tärkeä asia Keski-Suomelle. Helsinki-Tampere välinen ns. ”Tunnin juna” on edennyt suunnitteluvaiheeseen. Tampere-Jyväskylä välin parantaminen ei ole vielä edennyt suunnitteluun. Tampereelta Orivedelle on jo kaksoisraide, mutta siitä Jyväskylään rata on yksiraiteinen, mutkikas ja mäkinen. Tuo rataosuus on saatava suunnitteluun kaksoisraiteena lisääntyneen tavara- ja henkilöliikenteen vuoksi.
  6. Ja det gör jag. I mitt jobb i Valteri-skolan använd tre olika undervisningsspråket: finska, svenska och teckenspråk. Jag kan svenska. men gärna jag talar engelska. I use english in my work for example in seminars. My English is better than swedish, because about 35 year ago I was working as an aupair in England, in Yorkshire.
  7. Joo. Peruskoulussa kaikkien kuuluu saada oppia. Tällä hetkellä osaamisen erot kasvavat. Kaikki ei opi koulun aikana perustaitoja. Koulussa pitää saada tukea niin että kaikki oppii, esimerkiksi enemmän pienryhmiä.

Vaalikoneen vastaukset on myös videoitu ja video lisätään tänne.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalikone, eduskuntavaalit,

Kaikki oppii, konstit ovat vain monet

Perjantai 1.3.2019 klo 10.24 - Tuulia Kuntsi

Koulutuksessa pidän tärkeänä sitä, että kaikki oppii, konstit vain ovat monet. Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Apua tarvitsevan tulee saada apua. Kansanedustajana vahvistaisin koulutusta varmistaen, että peruskoulussa jokainen oppii perustaidot ja ammatillisella polulla tiedot ja taidot karttuvat uteliaana läpi elämän.

Koululaisten osaaminen on muuttunut huolestuttavasti. Heikkojen osaajien määrä on kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa Pisa-tutkimuksen mukaan. Nämä oppilaat eivät saavuta perusopetuksessa sellaisia taitoja, joita pidetään oleellisina jatko-opinnoissa selviytymisen kannalta.

Kuulen usein opettajilta, että inkluusio eli erityisryhmien purkaminen ja –oppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen ei toimi. Arki on yhtä härdelliä, selviytymistaistoa ja vallitseva tunne on riittämättömyys. Inkluusio koetaan toimimattomana. Mielestäni sitä se on, jos se on ollut säästökeino. Tätä uudistuksen kynnyksellä 25 vuotta sitten pelättiin. Mutta inkluusio voi olla myös toimiva.

Mielestäni nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin: opetussuunnitelmauudistus ja inkluusio. Ennen vuotta 1994 jokaisella erityisryhmällä oli oma opetussuunnitelmansa: Näkövammaisten opetussuunnitelma (ENÄ), Kuulovammaisten opetussuunnitelma (EKU), Sopeutumattomien opetussuunnitelma (ESY) jne. Muille kuin erityisoppilaille oli oma Perusopetuksen opetussuunnitelma. Vuoden 1994 suuressa opetussuunnitelmauudistuksessa lähdettiin inkluusion tielle ja sillä reitillä ollaan edelleen: osa kokien tuskaa, osa erittäin tyytyväisenä. Muutos perustui YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Siihen että jokaisella kuuluu olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Oleellinen muutos oli se, että perusopetukseen tuli yksi ja sama opetussuunnitelma kaikille, oli oppilas erityisoppilas tai ei. Aiemmin opetussuunnitelma oli yleisestä opetussuunnitelmasta sovellettu, uudessa oli periaate, että yleisestä opetussuunnitelmasta poiketaan yksilöllisesti. Alettiin puhua ”hojksaamisesta”.

Näiden 25 vuoden aikana perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet kymmenen vuoden välein. Nyt opetussuunnitelmassa on lukuisia pedagogisia vaihtoehtoja räätälöidä tukea tarvitseville oppilaille koulupolkua. Lisäksi kymmenen vuotta sitten lainsäädäntöön tuli ns. kolmiportaisen tuen malli, jolla taataan tukea tarvitseville tukea. Tuki voi olla tukiopetusta, erityisopetusta, henkilöstön koulutusta, avustusta, apuvälineitä, oppimisympäristön muokkaamista jne. Valitettavasti tuen eri muodot ovat jalkautuneet aivan liian hitaasti ja näen, että se on oleellisin syy heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvuun. Aivan liian usein tuen rakentaminen yksittäisen oppilaan kohdalla tyssähtää lauseeseen ”ei ole rahaa” tai ”ei ole resursseja”. Näin ei voi olla, kun samaan aikaan koulutuspoliittinen linjaus on inklusiivinen.

Jos koulujen ahdinkoon ei saada muutosta, edessämme on karu tie. Alalta vetäytyy osaajat ja sen houkuttelevuus romahtaa. Siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalaisen koulun ylpeys on tasa-arvoinen opetus kaikille ja osaava henkilökunta. On korkea aika luoda koulutuspoliittinen katse yli yhden hallituskauden ja sopia siitä, miten homma etenee. On myös tehtävä selväksi, ettei pienryhmät ole rikos, kun opetussuunnitelmallisesti edetään inkluusion hengessä. Se on yksi tukimuoto. Oppilaan etu on kaikkein tärkein, oli hän millainen oppija tahansa.

Kaikki_oppii2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, opetus, tuki, kolmiportainen tuki, inkluusio, eduskuntavaalit

Hippos 2020 puusta?

Maanantai 4.2.2019 klo 19.38 - Tuulia Kuntsi

Puheenvuoroni Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa 4.2.2019

Kiinnostus puurakentamista kohtaan on selkeästi lisääntynyt viimeisen vuoden aikana. Vihdoin on ymmärretty, että puurakennuksella on merkittävästi pienempi hiilijalanjälki kuin kivirakenteisella rakennuksella. Lisäksi se toimii hiilivarastona. Poliittisesti Jyväskylässä on päätetty, että jokaisen koulu- tai päiväkotiuudisrakennushankkeen hankesuunnitelmassa aidosti selvitetään, miten kohde toteutetaan.

Vaikka poliittinen ilmapiiri puurakentamiseen on muuttunut, se ei valitettavasti näy Hippos-hankkeessa. Kun olen selvittänyt, mikä on puurakentamisen laita Hippos-hankkeessa, olen saanut erinäisiä perusteluja uusiutuneista paloluokituksista ja jänneväleistä. Olen tarkastanut nämä tiedot ja ne ovat osoittautuneet asenteellisiksi, jopa virheellisiksi. Hanke voisi toteutua puusta joko kokonaan tai osin.

Eräässä vastauksessa, jonka kysymykseeni sain, puurakentaminen tyrmättiin perustellen ristikkorakenteiden jännevälien toimimattomuudella. Puurunkoinen halli ei tarvitse olla aina ristikkorakenteinen. Esimerkiksi liimapuukaariin perustuvia urheiluhalleja on Suomessa paljon. Suomessa on toteutettu laajarunkoisia puuhalleja, myös ristikkokaarilla ja kupoleina. Esimerkiksi Joensuu Areena, Tampereen Pirkkahalli ja Ouluhalli.

Kannatan Hippos-hanketta, mutta on harmillista, ettei poliittista tahtotilaa kestävämmästä ja ympäristöystävällisemmästä rakentamisesta ei kuulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hippos2020, puurakentaminen

Puheenvuoroni valtuuston talousarviokeskustelussa 26.11.2018

Maanantai 26.11.2018 klo 19.10 - Tuulia Kuntsi

Esi- ja perusopetusta ei jaeta perusopetuslaissa enää yleis- ja erityisopetukseen. Sen sijaan oppijalla on oikeus välittömiin tukitoimiin heti, kun oppiminen tai koulunkäynti kangertelee. Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta puhutaan kolmiportaisena tukena.

Tuki voi olla muun muassa joustavat ryhmittelyt, eriyttäminen tai sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Saako oppilaat monipuolista tukea Jyväskylässä?

Vuoden 2019 talousarvio-ehdotuksessa sivistyksen strategiaa toteuttavissa kehittämistoimenpiteissä sanotaan: ”Kolmiportaisen tuen toteutumisesta ja sen seurannasta tehdään selvitys ja sen pohjalta tuen palveluiden toimintasuunnitelma tuleville vuosille.”

Tämän vuoden taloussuunnitelmassa sanotaan: ”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien selvittäminen jatkuu. Selvityksen perusteella laaditaan oppimisen tuen kehittämissuunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan tulevina vuosina.”

Tämä kuulostaa siltä, että vuodesta toiseen puhutaan suunnitelman teosta, muttei sitä kuitenkaan tehdä.

Nyt on todella tärkeää, että tämä selvitys vihdoin ja viimein tehdään pikimmiten ja varmistetaan, että tukea tarvitsevat oppilaat saavat tukea.

Olisin halunnut, että sivistyslautakunta olisi kohdentanut subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaamisen purkamiseen käytettävän rahan mieluummin perusopetuksen oppilaiden tukeen. Ideaali tilanne on, että koko varhaiskasvatus on maksuton ja ilman rajauksia. Mutta nyt, kun joudumme arvottamaan tärkeitä asioita, satsaisin perusopetuksen oppilaan tukeen. Jo nyt, tällä hetkellä, varhaiskasvatuksessa joka ikinen lapsi saa olla 20 tuntia viikossa, siis täsmälleen yhtä paljon kuin 1. ja 2. luokkalaiset ovat koulussa viikossa.

Resurssien kohdennukset perusopetukseen ovat välttämättömiä. Oleellisia kysymyksiä toiminnallisia tavoitteita silmällä pitäen ovat:

  1. Toteutuuko oppilaan oikeus saada tukea?
  2. Onko annettava tuki suunnitelmallista?
  3. Saako oppilas tukea heti tuen tarpeen ilmaantuessa?

Miksi tukea tarvitaan?

Siksi, että osalla oppilaista opiskelu kangertelee niin, etteivät he saavuta perustaitoja. Osa oppilaista syrjäytyy jo siksi, ettei osaa lukea. Näin sivistyskaupungissa ei voi olla. Laittaisin ensin tämän kuntoon ja vasta sitten tarjoaisin varhaiskasvatukseen enemmän kuin 20 tuntia viikossa. Molemmat ovat lasten oikeuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolmiportainen tuki, perusopetus, valtuusto, talousarvio, Jyväskylä

Tukea oppimiseen

Lauantai 24.11.2018 klo 15.53 - Tuulia Kuntsi

Puoluejohtaja Juha Sipilä sanoi poliittisessa katsauksessaan, että meille Keskustalle on tärkeää huolehtia kaikista suomalaisista. Lisäksi myönteinen talouskehitys mahdollistaa panostaa asioihin, jotka ovat meille tärkeitä.

Näitä taustoja vasten haluan nostaa esille yhden suomalaisen, vahvan koulutusjärjestelmän heikkouden, joka on välttämätöntä laittaa kuntoon.

Heikkous on se, ettei ne, jotka tarvitsevat tukea, sitä saa. Tai tuki ei toimi. Tutkimusten mukaan perusopetus nitisee liitoksistaan juuri sen vuoksi, ettei tukea tarvitsevat sitä saa.

Miksi nostan tämän esille? Siksi, että lapsilla ja nuorilla on oikeus tukeen. Lisäksi siksi, koska Keskusta huolehtii myös pienimmistä ja vähäosaisista. Keskusta loi tasa-arvoisen peruskoulun ja seurauksena oli se, että suomalaisten koululaisten heikoinkin neljännes on parempi kuin OECD-maiden keskitaso.

Tuen toimivuuteen ja sen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Kolmiportaisen tuen malli tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Kohta tulee kuluneeksi 8 vuotta. Silti yhä edelleen puhutaan yleisopetuksesta ja erityisopetuksesta erillisinä. Niinhän ei ole, vaan perusopetus on yhtenäistä kaikille. Oppilaan saama tukimuoto vain vaihtelee.

Jokainen oppilas saa tukea: yleistä, tehostettua tai erityistä. Eri tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä lukiessani kysyn, onko kolmiportaisuus ymmärretty kunnolla?

Nyt osa putoaa kelkasta ja tämä aiheuttaa suurten inhimillisten kärsimysten lisäksi ongelmia yhteiskunnassamme. Näyttää selvästi siltä, ettei kaikki saa tarvitsemaansa tukea ja oppiminen kärsii.

Usein keskusteluissa nousee esille kaipuu vanhaan eli siihen, että erityisluokat ja -koulut olisivat edelleen olemassa. Halutaan, että inkluusio-malli todettaisiin toimimattomaksi. Henkilökohtaisesti en kaipaa menneeseen, siihen että erilaiset oppijat eristetään omiksi ryhmikseen ja jopa omiin kouluihinsa. Vain äärimmäisen harva tarvitsee niin jämerää tukea.

Tuki on myös sopivan kokoinen opetusryhmä, tarvittaessa myös pienryhmä. Mutta erottelu vamman, erityispiirteen, sairauden tai muun seikan mukaan ei ole välttämätöntä. Yhtenäinen perusopetus kuuluu kaikille ja tuen eri muotoihin on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Pidän tärkeänä, että me keskustalaiset tunnistamme, mikä on perusopetuksen kuuma peruna juuri nyt, koska se nousee yhdeksi eduskuntavaalien keskusteluaiheeksi. Toivon, ettemme palaisi vanhaan, emmekä olisi liian idealisteja, vaan keskellä. On myös hyväksyttävä, että tuella on myös hintalappu.

-puheeni Keskustan puoluevaltuustossa Turussa 24.11.2018

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: komiportainen tuki, perusopetus, puoluevaltuusto

Puheenvuoroni valtuustossa Keljonkankaan koulun hankesuunnitelma-asiassa

Maanantai 20.8.2018 klo 19.35 - Tuulia Kuntsi

Kiitos hankesuunnitelmasta, joka on ottanut oppimisympäristön kehittämisessä askeleen eteenpäin verrattuna aiempiin hankesuunnitelmiin.

Haluan kuitenkin nostaa muutaman huomion.

Nykyisin uusien oppimisympäristöjen suunnittelua perustellaan uusilla opetussuunnitelmilla. Valtakunnallisesti tarkastellen siihen liittyy omituinen seikka. Usein kun kuvataan uusien opsien mukaisia oppimisympäristöjä, niiden kuvataan olevan avoimia oppimisympäristöjä. Näinhän ei opsien perusteissa määritellä. On erittäin hyvä, että tässä hankesuunnitelmassa ei olla lähdetty revittelemään äärestä laitaan eli suunnittelemaan hyvin suljettujen luokkien sijaan täysin avoimia oppimaisemia. Hyvä oppimisympäristö määritellään sellaiseksi, jossa oppilas voi olla aktiivinen, se on esteettinen, esteetön ja turvallinen, myös rauhallinen.

Opiskelurauha on erittäin tärkeää oppimisen kannalta. Tilapalvelu teettää säännöllisesti Jyväskylän päiväkodeissa ja kouluissa Örebro-tutkimuksen. Mitä siinä tulee esille? Pulma ei ole sisäilmaongelmat, vaan melu.

Pidän todella tärkeänä, että jo hankesuunnitelmissa huomioidaan, miten oppimisympäristön rauhallisuus taataan myös rakenteiden näkökulmasta. Tässä suunnitelmassa akustiikkaan viitataan kahdessa kohtaa: lattiamateriaalin ja vastamelujärjestelmän kohdalla. Odotin, että lähtökohtaisesti akustiikkaan suhtauduttaisiin sillä vakavuudella, että sen suunnittelu tulisi esille näkyvämmin, koska melu on tutkitusti suurin ongelma jo olemassa olevissa kouluissamme. Pelkään, ettei akustiikkaan kiinnitetä suunnittelussa riittävästi huomiota, jos melun kesyttämistä ei selkeästi aseteta hankkeen tavoitteeksi. Toivottavasti pelkoni on turha ja melun torjuntaan kiinnitetään huomiota.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppimisympäristö, Keljonkankaan koulu, hankesuunnitelma, akustiikka, melu, oppimisympäristö

Puheenvuoroni Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 21.4.2018

Lauantai 21.4.2018 klo 14.53 - Tuulia Kuntsi

Stoppi syrjäytymiselle. Tämä oli vaalikakkaramme huolenpidon yksi siivu. Se ei saa olla mikään erillinen ohjelma tai toimenpide, vaan sisäänrakennettu olemassa olevaan. Syrjäytymistä ehkäisee tehokkaasti toimiva varhaiskasvatus ja perusopetus.

Ideaalitilanne olisi, että antaisimme vahvan tuen niiden kehittämiselle. Puheisiin perusopetuksen pidentämiseen yhdeksännen luokan jälkeen on suhtauduttava todella kriittisesti. Nyt on keskityttävä rakenne-pohdintojen sijaan sisällön kehittämiseen. Hallituksen linja on ollut oikea. Opetushallituksessa toimii Uusi peruskoulu-ohjelma, kokeilukeskus lisäksi parhaillaan on menossa monia hyviä hankkeita, joihin voi hakea mukaan.

Keskustan on linjattava selkeästi, miten linjaamme koulutusta, sivistystä. Olikin erittäin ilahduttavaa kuulla Tuomo Puumalan terveiset Koulutustyöryhmästä. On niin totta, että tänään syrjäydytään siksi, ettei osaa lukea, eikä arki ole hanskassa. Rakastava tuki joustavan perusopetuksen alussa oli vahva ilmaisu, jota arjessa janotaan. Olen ilahtunut jo näistä terveisistä koulutustyöryhmästä ja jään todella uteliaana odottamaan, mitä vielä on tulossa.

On ihan ajan kysymys, milloin perusopetusta ryhdytään vahvemmin yksityistämään. Ruotsissa yksityistämisen myötä on kaikunut vain huonoja uutisia, kun niitä tarkastellaan alkiolaisuuden näkökulmasta.

Pelkään, että yksityistämisen kautta luisumme edelleen vahvistuvaan syrjäytymiseen. Kysymykseni on: miten linjaamme perusopetuksen yksityistämistä sitten kun kysymys ilmoille lennähtää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syrjäytyminen, perusopetus, varhaiskasvatus, #keskusta18, yksityinen koulu

Kuituverkkoa Jyväskylään? -puheenvuoroni

Maanantai 26.3.2018 klo 19.03 - Tuulia Kuntsi

Puheenvuoroni Jyväskylän valtuuston kokouksessa 26.3.2018 liittyen "Keskustan valtuustoryhmän ja Kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän valtuustoaloite laajakaistaverkon toteuttamisesta Jyväskylään" 

Tammikuussa valmistunut ”Jyväskylän runkoverkkosuunnitelma” on hyvä. Siinä on suunniteltu kuituverkko koko Jyväskylään jaettuna se viiteen eri suunnittelualueeseen. Suunnitelman mukaan lähin rakennettava linja tältä paikalta sijaitsee suoraan vajaan kolmen kilometrin päässä Keskuspaloaseman nurkilla. Kyse ei ole siis ainoastaan maaseudun vaan koko Jyväskylän verkosta. Kustannukset olisivat noin 27 miljoona euroa, josta valtion tuki on 6 miljoonaa ja kaupungin tuki 6 miljoonaa. Ei paha.

Kuitenkin aloitteen vastauksessa todetaan, että

”…kaupunki ei lähde toteuttamaan laajakaistahankkeita vaan luottaa siihen, että mobiiliverkkojen kapasiteetti laajenee teleoperaattoreiden käyttöön ottamien uusien tekniikoiden myötä.”

On hyvä tunnistaa se tosiseikka, että tämä lause on täysin ristiriidassa, mitä valtakunnassa asiasta ajatellaan, tiedetään ja mitä sen eteen tehdään muualla.

Sähköisten eli digitaalisten palveluiden kehittyminen ei etene, jos kuituverkkoa ei rakenneta. Langattomalla verkolla pystytään kattamaan osa alueesta, mutta kaupallisten operaattoreiden rakentamisen periaatteilla jää väistämättä osa haja-asutusalueesta rakentamatta ja digipalvelut siis saamatta.

Tutkimus, johon olemme aloitteessamme viitanneet, suosittaa, että kuntien tulisi elinkeinopolitiikassa kiinnittää entistä enemmän huomiota tietoliikenneyhteyksien merkitykseen aluekehityksessä. Jyväskylä jää kehityksestä jälkeen, jos kuituverkon rakentaminen ei etene. Aivan varmasti jokainen tässä salissa liputtaa lähiruuan ja ylipäätään lähituotannon puolesta. Mutta kuinka Jyväskylässä voi tuottaa ruokaa tai muutenkin yrittää, jos yhteydet eivät toimi emmekä vieläkään linjaa infran rakentamista?

Siitä huolimatta, että aikamme megatrendi on kaupungistuminen, Jyväskylässä on todella suuret edellytykset toimia laajalti: niin maaseutua kuin tiiviimmänkin asumisen alueita. On surullista, jos näemme Jyväskylän kaupunkina ja maaseutuna niin, että rajaamme aina maaseudun elinvoimaisuuden ajatustemme, kehittämisen ja mahdollisuuksien ulkopuolelle. Erikoista on, että Jyväskylä on suuri maa- ja metsätalouskunta eikä Jyväskylä millään lailla panosta elinvoimaan sillä saralla.

Emme todellakaan ole rahjaamassa kaapelia jokaiseen mummon mökkiin. Ei, vaan olemme huolissamme infran rakentumisesta koko kaupungissa, koska ”nopeat tietoliikenneyhteydet vaikuttavat tutkitusti positiivisesti työllisyyteen sekä myös muihin elämänlaadun asioihin (terveyspalvelut, koulutus, sosiaaliset suhteet).”

Nyt ilmeisesti pelätään, että laajakaistan urakoinnin tarjoajia ei olisi kuin Kuuskaista. Kannatan tämän aloitteen palauttamista uudelleen valmisteluun sillä saatteella, että laaditaan periaatepäätös kuituverkon laajuudesta runkoverkkosuunnitelman mukaisesti, mutta kuka sen urakoi, voi vielä jäädä avoimeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laajakaista, kuituverkko, jyväskylä

Miten Pisa15 näkyy Jyväskylässä?

Keskiviikko 14.12.2016 - Tuulia Kuntsi

__bubbles___by_chiri_chiri.jpg
Tänään kokoontuu Jyväskylän Sivistyslautakunnan kokous ja yhtenä käsiteltävänä asiana on Kasvun ja oppimisen käyttötalous vuodelle 2017.

Syvä huoleni liittyy viime viikolla julkistettuun Pisa15-raporttiin ja Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttötaloussuunnitelmaan vuodelle 2017.

Pisa-tulokset ovat heikentyneet, mutta nuorisomme on varsin osaavaa kansainvälisesti. Tutkimus osoitti kuitenkin, että Suomen perusopetuksen jo kymmenien vuosian ajan vahvuutena ollut tasa-arvo säröilee, kuten Pisa15 raportti kuvaa:

” Ensimmäistä kertaa suomalaisenkoulutuspolitiikan kivijalka, alueellinen tasa-arvo, säröilee.”

Tutkimuksen mukaan Länsi-Suomi ja Itä-Suomi ovat muuta maata heikoimpia. Jyväskylä kuuluu tutkimusotannassa tuohon Länsi-Suomen alueeseen ja siitä syystä on hyvä tarkastella, mitä Pisa15-raportti ehdottaa tehtäväksi:

”Suomalaiseen oppimistulosten heikentyminen johtuu suurelta osin heikkojen oppilaiden osuuden kasvusta. Näitä heikommin menestyviä oppilaita pyritään Suomen kouluissa tukemaan kolmiportaiseen tukeen kuuluvien erityis- ja tukiopetusten avulla. Heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, ettei näiden oppilaiden tarvitsema yksilöllinen oppimisen tuki ole enää riittävää. Olisi tärkeää selvittää pikaisesti, missä määrin muun muassa kansalliset ja paikalliset säästötoimet ovat heikentäneet koulujen edellytyksiä huolehtia eniten tukea tarvitsevista oppilaista. Ovatko säästötoimet kohdistuneet esimerkiksi erityisopetuksen voimavaroihin, kouluavustajien palkkaamiseen tai muihin erityistuen onnistumisen edellytyksiin? Tärkeää olisi tietää nykyistä täsmällisemmin myös alueiden ja kuntien välisistä eroista erityisen tuen järjestämisessä ja sen resursoinnissa.”

Kokonaisuudessaan Pisa15 raportti on luettavissa täältä.

Kolmiportainen tuki on verrattain uusi lain määräämä käytänne perusopetuksessa eikä siten ole ihme, ettei se kaikkialla toimi odotetulla tavalla. Mielestäni Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmaa kannattaisi nyt vielä miettiä Pisa15-tulosten valossa. Oppimisen tuesta on käyttösuunnitelmassa kerrottu näin:

”Oppimisen tuen rakenteiden ja toimintamallien kehittäminen ja tähän liittyvän henkilöstön osaamisen kehittäminen jatkuu.”

Olen täysin samaa mieltä edellisestä kuvauksesta ja se ohjaa ensi vuoden toimintaa, mutta olisiko nyt hyvä kuvata tarkemmin, mitä se tarkoittaa? Tärkeää on, että tuemme niitä, jotka tukea tarvitsevat oikea-aikaisesti. Liputan vahvasti uusien käytänteiden, esimerkiksi joustavien ryhmittelyjen puolesta enkä missään nimessä ole haikailemassa takaisin vanhoihin perinteisiin. Koulutuksellista tasa-arvoa luodaan nykytilanteessa uusin eväin ja keinoin. Uusia avauksia on tarpeen tehdä ja tukea jo käynnissä olevia kokeiluja, mutta on tärkeää ilmaista koulutuspoliittinen tahtotila. Toivon, että Pisa15-raportin ehdotukset näkyvät jo Jyväskylän Kasvun ja oppimisen käyttösuunnitelmassa 2017 eikä vasta vuoden kuluttua.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pisa, Jyväskylä, Kolmiportainen tuki, Perusopetus

Jyväskylän talousarvion laadinta nykyaikaan: sanelusta osallistamiseen

Tiistai 20.9.2016 klo 18.53 - Tuulia Kuntsi

Keskustelu Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarviosta käy vilkkaampana ja mielenkiintoisempana kuin vuosiin, eikä syyttä. Jyväskyläläisillä on tunne siitä, että talousarvio sanellaan ylhäältä ja nyt ollaan tekemässä yltiöpäisen tyhmiä päätöksiä. Iloitsen siitä, että jyväskyläläiset ovat valveutuneita: seuraavat, mitä on tapahtumassa ja esittävät mielipiteitään.

Syksyn mittaan talousarviokeskustelun vauhti vain kiihtyy, kun valmisteluprosessi etenee vaiheesta toiseen. Ensimmäinen vaihe viidestä on kohta takana. Valtuusto linjasi kaupungin talouden tasapainottamisohjelman valtuustokauden alussa. Tuossa jo kerran rukatussa linjauksessa tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2017 vuosikatteen tulee vastata poistoja eikä lainakanta saa enää lisääntyä. Tämä linjaus ja ennusteet mm. pienentyneistä verotuloarvioista ovat luoneet talousarviolle numeraaliset raamit, joiden pohjalta virkamiehet ovat virkatyönään tuoneet esille, mitä raami käytännössä tarkoittaa. Nuo luvut ovat syystäkin herättäneet vilkkaan keskustelun. Sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden leikkausuhat hirvittävät kaikkia osapuolia: kaupunkilaisia, isiä, äitejä, lapsia, nuoria, vanhuksia, virkamiehiä ja jopa päätöksen tekijöitä. Keskusteluissa on epäilty, ajattelevatko päättäjät ylipäätään yhtään mitään? On esitetty, että otetaan lisää halpakorkoista lainaa ja säilytetään palvelut. Huoli erityisesti lapsista ja nuorista on suuri. Nämä kysymykset ja ehdotukset ovat erittäin tervetulleita juuri nyt, kun talousarvioprosessin toinen vaihe käynnistyy.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi aavistella, että tänä syksynä käydään kova poliittinen keskustelu siitä, miten palvelut rahoitetaan, jotta leikkaukset vältetään. Miten tulopuolta saadaan menoja vastaavaksi? Nostetaanko veroprosenttia? Jos veroprosenttia korotetaan, miten käy imagolle, entä ostovoimalle? Mitä palvelumaksuja korotetaan? Jos korotetaan palvelumaksuja, onko oikein, että maksut koskettavat vain tiettyä osaa kaupunkilaisia? Mikä on yhteisön vastuu vai onko sitä ollenkaan? Jos ratkaisua rahoituksen järjestämiseen ei löydy, kysymyksiksi nousee: Pidetäänkö kiinni valtuustosopimuksesta saattaa talous kuntoon? Kenen palveluita karsitaan? Kummoinen veikkaajakaan ei tarvitse olla, jos ryhtyisi arvaamaan, millaisia vastauksia näihin kysymyksiin eri poliittiset ryhmät antavat. Toivon kuitenkin syvän yhteisymmärryksen säilyvän talouden tasapainottamisessa ja keinojen etsimisessä. Ehdotukset lainanoton lisäämisestä vaikuttavat lyhytkatseisilta. Lainanottoa pitää nimenomaan hillitä, koska odotettavaa on, että tulee se päivä, kun korot nousevat. Vastuullista päätöksentekoa on ennakoida.

Talousarvio elää syksyn aikana. Virkamiestyöskentelyn ja lautakuntakeskustelun jälkeen kaupunginjohtaja esittää oman näkemyksensä, jonka jälkeen poliittiset ryhmät kommentoivat sitä ja muodostavat oman näkemyksensä, jotka tuodaan esille mm. valtuustossa lähetekeskustelussa. Tämän jälkeen kaupunginhallitus käsittelee talousarviota. Noiden keskustelujen jälkeen kaupunginhallitus esittää talousarvion valtuustolle ja päätöksenteko sinetöityy kaupunginvaltuustossa marraskuun lopussa. Näin on totuttu aina tekemään, mutta mitä voisi tehdä toisin?

Talousarvion laatiminen on työtä, jossa arvokeskustelulla olisi enemmänkin tilaa. Tällä hetkellä sitä käydään lehtien mielipideosastoilla, sähköposteissa, some-areenoilla jne. Riemuitsen näistä keskusteluista ja ehdotankin, että talousarvion laatimisessa tietoisesti osallistettaisiin kaupunkilaisia suunnitelmallisesti ja yhteisöllisyyttä luoden pohtien mm: mitä voisi tehdä toisin talouden reunaehtoja unohtamatta? Mikä on parasta hyvinvoinnin rakentamisessa?

Osallistaminen on demokratiaa ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Se on vuorovaikutusta, ei sanelemista eikä myöskään toiveiden tynnyreiden täyttämistä. Varsin usein osallisuus ymmärretään erittäin kapea-alaisesti rajaten se esimerkiksi äärimmillään vain äänioikeuteen. Mielestäni on perin vanhanaikaista ajatella, että osallistaminen on vain tietty muodollisuus ja sekin vaivalloista. Tänä päivänä meillä olisi käytettävissä vaikka mitkä keinot osallistaa kuntalaisia, palveluita käyttäviä, palveluiden työntekijöitä jne.

Ehdotankin, että viimeistään seuraava talousarvioprosessi laaditaan aidosti Jyväskylän strategian arvostuksien ja periaatteiden mukaisesti, jotka ovat:

  • Yhdessä tekeminen ja osallisuus lisäävät luottamusta. Ne liittyvät luontevasti asioiden valmisteluun, päätöksentekoon ja toiminnan toteuttamiseen. Toimimme avoimesti ja vastuullisesti.
  • Rohkeus ja luovuus antavat uskallusta muuttua, muuttaa, etsiä ja kokeilla.
  • Välittäminen on huolenpitoa omasta kunnosta ja terveydestä, läheisistä, ympäristöstä ja huomisesta.

Uskon vahvasti, että aidon osallistamisen kautta löydämme uusia mahdollisuuksia, avauksia ja sisältöjä toimintaamme. Ylhäältäpäin sanelun toimintakulttuuri on auttamatta todettava aikansa eläneeksi ja olemme astumassa, toivottavasti, kohti uutta aikaa ja tapaa toimia.

 Share |

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jyväskylä talousarvio 2017, palvelut, osallistaminen

Valtuustokysymys: Terapeuttien tilavuokrat päiväkodeissa ja kouluissa

Maanantai 30.5.2016 - Kirsi Knuuttila ja Tuulia Kuntsi

Teemme valintoja ja päätöksiä, joilla turvaamme lasten ja nuorten mahdollisuudet terveeseen kasvuun ja hyvään oppimiseen. (ote Jyväskylän kaupunkistrategiasta)

Taustaa

Suomessa oppilas saa tarvittaessa kolmen portaan tukea: yleistä, tehostettua tai erityistä tukea.

"Jos oppilaalle annettu tehostettu tuki ei riitä auttamaan oppilasta selviytymään koulutyöstä, tehdään hänelle erityistä tukea koskeva hallintopäätös. Oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), josta on käytävä ilmi erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. Erityisopetuksen lisäksi oppilas saattaa tarvita esimerkiksi vahvaa oppilashuollollista, kuntouttavaa, hoidollista tai muuta yksilöllistä tukea. Huoltajan tuki, moniammatillinen yhteistyö ja yksilöllinen ohjaus on tärkeää." (ote oph.fi –sivustolta)

Oleellista tässä tuessa on kuntoutus. Kuntoutusjärjestelmä on kaksitahoinen: kunnan järjestämää ja tuottamaa tai KELAn korvaamaa tai järjestämää ja siten usein yksityisten toimijoiden tuottamaa. Tällä hetkellä KELAn kuntoutuspalvelut ovat juuri erityisen tuen oppilaille todella tärkeitä. Juuri näille oppilaille on oleellista, että eri toiminnot päivän varrella tapahtuvat tutussa ympäristössä. Kun terapiat ovat oppilaan päivähoitopaikassa tai koulussa, voidaan hyödyntää moniammatillista yhteistyötä sujuvasti vaikkakin palvelun tarjoaja on ns. ulkopuolinen toimija.

Jyväskylä on perustellut tilavuokrien perimistä terapeuteilta sillä, että kaupunki toimii yhdenmukaisesti kaikkia ulkopuolisia toimijoita kohtaan. Kuntoutus kuuluu niille oppilaille, jotka ovat erityisen tuen portaalla ja siten kuntoutus kuuluu osaksi oppilaan arkea ja edistää oppimista. Loogista olisi linjata, että kaikkea sitä toimintaa, joka järjestetään oppilaalle perustuen näille tuen portaille, olisi kaikin keinoin tuettava – ja mahdollistettava se siten, että se tapahtuu oppilaan päivittäisessä ja tutussa toimintaympäristössä.

Valtuustokysymys

Jyväskylän kaupunki veloittaa tilavuokraa fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapeuteilta, kun terapeutit käyvät kuntouttamassa lapsia päivähoidon ja koulun aikana. Tilavuokrien suuruudet vaihtelevat tarjotun tilan mukaan noin 5 eurosta lähes 25 euroon. Tilavuokria perittiin vuonna 2015 yhteensä 5000 euroa.

Jyväskylän ratkaisu veloittaa tilavuokraa on poikkeuksellinen. Sen seurauksena osa ammatinharjoittajista on siirtänyt kuntoutuksen omiin, kauempana sijaitseviin tiloihin. Tällöin lapsen perhe joutuu kuljettamaan kesken päivän lapset päiväkodilta tai koululta terapiaan ja takaisin. Lapsen koulunkäynti saattaa kärsiä, sillä siirtymät pois koululta vievät aikaa, väsyttävät lasta ja kuormittavat koulun/päiväkodin henkilöstöä. Samalla lapsella voi olla useampia terapia menossa rinnakkain. Erityisesti tällöin lapsen kuljettamisesta terapioihin seuraa kohtuutonta kuormitusta lapselle ja perheelle niin ajallisesti kuin rahallisesti.

_juhatuomi.jpg

Perheet valitsevat terapeutit. Lasten perheille on tärkeää, että lapsen terapiakäynnit toteutuvat lääkärin tai kuntoutustyöryhmän laatiman kuntoutussuunnitelman mukaisesti ja aina lapsen tarpeista käsin.  Käytännössä terapeutin yhteistyö koulun ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sujuu parhaiten, kun terapia tapahtuu koululla ja henkilökunnan kanssa on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia luontevasti ja tiheästi.

Lapset saavat yleensä KELAn järjestämää terapiaan. KELA edellyttää, että terapeuteilla on käytössä omat tilat, joiden kustannuksista terapeutit vastaavat. Maksuttoman tilan tarjoaminen koululta tai päiväkodista ei vääristä kilpailua.

Terapiat tukevat lapsen oppimista. Ylimääräiset kustannukset, jotka rajoittavat yhteistyötä lasten koulujen/hoitopaikkojen ja terapeuttien kesken heikentää terapian saavutettavuutta ja asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi koulukäyntien yhteydessä terapeutit siirtävät tietotaitoa opettajille ja avustajille ja toimivat usein kuntoutujaan liittyvien asioiden pohdintapareina. Koulunväki voi hyödyntää näitä tietoja myös muiden oppilaiden opetuksessa. Toistaiseksi tämä neuvonta on ollut maksutonta. Tilojen maksullisuus on myös johtanut siihen, että kouluille rakennettuja kalliita kuntoutustiloja ei hyödynnetä tehokkaasti.

Jyväskylä käyttöönottama tapa veloittaa terapeuteilta aiheuttaa monia haasteita lapsen perheelle, vähentää lapsen lähipiirin vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä pahimmillaan vaarantaa tai heikentää lapsen kuntoutumista ja oppimista.

Miten kaupunki aikoo omalta osaltaan edistää, että fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapiakuntoutuksessa olevat lapset, saavat lapsilähtöisen, perheiden resursseja ja voimavaroja säästävän ja kokonaistaloudellisesti järkevän kuntoutuksen ja kuntoutusympäristön? 

Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terapeutti, tilavuokra, erityinen tuki

Puhe kutsunnoissa 5.11.2015

Perjantai 6.11.2015 klo 22.18 - Tuulia Ikkelä-Koski

Kunnioitettu sotiemme veteraani, herra everstiluutnantti, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät palvelukseen kutsutut ja arvoisat kutsunta-tilaisuuden osanottajat.

Kun teitä täältä katselee, voin sanoa, että tunnen syvää kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Olette osa koko kaupunkia, sen asukkaita ja osa meidän yhteisöä. Tämän kaupunkiyhteisön edustajana haluan johdatella teitä pohtimaan kolmea sanaparia: tarinaa ja polkua, asennetta ja motivaatiota, vapautta ja vastuusta.

Ensimmäisenä muutama pohdinta tarinasta ja polusta.

Olette upea joukko huiman ajanjakson ajalta. Te olette puolustaneet Suomea niin, että me saamme elää itsenäisessä Suomessa. Haluan nöyrästi ja avoimesti kiittää siitä. Osa teistä vastaa tämän nuorison kouluttamisesta puolustusvoimille. Kiitän siitä koulutustyöstä. Ennen kaikkea, tässä tilaisuudessa kiinnitän huomiota näihin salskeisiin nuorukaisiin, joita varten olemme täällä paikan päällä. Teillä jokaisella on mukananne oma elämän tarinanne ja kokemuksena elämänpolkunne. Vanhempanne ovat teille elämän antaneet ja rakkaudella teitä kasvattaneet. Jonkun teistä elämän tarinaan on kuulunut mutkikkaampia juonenkäänteitä, jonkun toisen elämä on ollut tasaisempaa. Jokaisen teidän tarina ja polku on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Sellaista elämä on.

Jokainen meistä on erilainen, onneksi. Tämä erityisyyden lahja ja rikkaus näkyy myös siinä, kuinka tulette isänmaatamme palvelemaan. Osalla teistä on syviä mielenkiinnon kohteita, harrastuksia tai taitoja, joita voitte hyödyntää palveluksessanne. Nämä voivat vaikuttaa myös siihen, missä tulette palvelemaan. Tänään päätetään palveluskelpoisuudesta, ratkaistaan palveluksen aloitusaika ja –paikka tai palveluksesta vapauttamista koskevista asioista. Siihen, miten tarinanne ja polkunne tulee jatkumaan, käsikirjoitetaan ja viitoitetaan täällä yhdessä tänään.

Siinä, näettekö palveluksen suoritteena vai kokemuksena, on merkittävä ero. Pelkkä suoritus hiipuu kalpeaksi muistoksi, mutta kokemus herättää teissä tunteita vielä kymmenien vuosien kuluttuakin. Mikä on sinun unelmasi, miten etenet sitä kohti? Millainen on elämäsi polku? Mikä vie määränpäähän? Kuka kirjoittaa tarinaasi ja kuka määrittelee polkusi? Rohkaisen teitä olemaan rohkeita ja asettamaan tavoitteita, olemaan rohkeita tarinan käsikirjoittajia. Sellaisia tarinankirjoittajia, jotka eivät tyydy helpoimpaan, vaan vaatii itseltään hieman enemmän.

Toiseksi lähestytään asennetta ja motivaatiota. Olen kuullut sanottavan, että asenne ratkaisee ja motivaatio on moottori. Jokaisella toimijalla on asenne suhteessa tekemisiin, uusiin asioihin, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Asenne on muokkautunut paljolti kodin, koulun ja kavereiden arvomaailmasta, vaikkakin perusvirettä pitää yllä luonne ja temperamentti. Asenne tarttuu ja yhteisön toiminnankannalta onkin, millainen asenne saa jalansijaa ja millainen ilmapiiri muodostuu esimerkiksi tupiin, joukkueisiin ja osastoihin. Asenne on voima, joka joko vie asiaa eteenpäin tai sitten ei. Toinen merkittävä voima on motivaatio. Tutkimuksissa on osoitettu, että uuden oppimisessa kaikista tärkein asia ei todellakaan ole älykkyysosamäärä tai luettujen kirjojen määrä, vaan motivaatio. Se, kuinka kiinnostuu uusista asioista, miten säilyttää uteliaisuuden ja mielenkiinnon on keskeisintä aina uuden kynnyksellä.  Nyt kun olette uuden kynnyksellä, rohkaisen teitä johtamaan itseänne. Tutkikaa aktiivisesti omaa asennetta ja motivaatiota ja johtakaa itseänne niin, että elämänne käsikirjoitus toteutuu.

Kolmantena pysähdytään hetkeksi vapauden ja vastuun ympärille.

Uusperheessämme on neljä lasta. Kahdella heistä on varusmiespalvelu jo takanaan ja kolmas lapsista on parhaillaan palveluksessa. Heidän kokemuksistaan ja tunteistaan armeijaa kohtaan on puhuttu keittiön pöydän ympärillä useasti. Moni keskustelun teema kilpistyy vapauteen ja vastuuseen. Millaista arki on, kun itse ei voi säädellä heräämisiä, menemisiä, tulemisia ja kun ruotuun on taivuttava. Vapaus on suhteellista.

Äitinä olen huomannut, että Vastuu on välittämistä itsestä ja toisista. Vastuuseen liittyy selkeää kapinointia ja kyseenalaistamista. Tyypillisiä kysymyksiä on ollut: onko mitään järkeä jonottaa ja odottaa joka paikkaan? Mikä idea on opettaa kaikille sellaista, mikä on kaikille päivänselvää? Jne. Itse asiassa nämä samat kysymykset toistuvat koko työelämän ajan. Ihmisille on tyypillistä kyseenalaistaa toiminta, johto ja välttää turhan tekeminen. Tämähän on hyvä piirre ajattelevasta ihmisestä, mutta kuinka suhtautua vastuuseen niin että hommat toimii? Toivon, että uhmakaudet on teidän osalta koettu ja eletty turvallisesti niin, ettei niitä enää tarvitse kokea. On äärimmäisen mielenkiintoista, miksi itkupotku-raivarit pitää elää noin nelivuotiaana eikä 19-vuotiaana, mutten syvenny siihen tämän enempää.

Tarina ja polku. Vapaus ja vastuu.  Asenne ja motivaatio. Ovatko nämä asioita, jotka liittyvät vain omaan elämään? Ei. Teidän jokaisen elämän tarina ja –polku nivoutuu osaksi toisen ihmisten elämän tarinoihin ja –polkuihin. Asenne ja motivaatio vaikuttavat oman hyvinvointisi lisäksi laajalti ympäristöösi. Suhtautumisesi vapauteen ja vastuuseen vaikuttaa välittömästi läheisiin ja jopa tuntemattomiin ihmisiin..

Elämme yhteisössä, jossa yksilön osallisuus on suuri, mutta vaikuttavuus onkin yhteisössä. Toivon, että teistä jokainen löytää paikkansa ja voi kokea ajoittaisen turhautumisen kautta miellyttävää ja palkitsevaa yhdessä onnistumisen riemua!

Jyväskylän kaupungin puolesta toivotan teille sekä hyvää kutsuntapäivää että antoisaa ja yhteisöllistä varusmiesaikaa!

 Share |

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kutsunnat, kutsuntatilaisuus, kutsuntapuhe

Vanhemmat kirjoitukset »